perjantai 22. helmikuuta 2013

Tunnelmia nuorten ammattitaidon SM-kisoista

Opiskelen viimeistä vuotta lähihoitajaksi ja päätimme yhden luokkakaverin kanssa ylittää itsemme lähtemällä kilpailemaan ammattitaidosta eli Taitaja2013-kilpailuihin. Pääsimme semifinaaleihin Harjavaltaan, lähdimme illalla ja olimme yhden yön hotellissa. Koululta saimme ruokarahaksi 17 euroa päivältä, lisäksi tapahtumassa tarjoiltiin lounas.  Sijoituksemme semifinaaleissa oli 15. Finaalipaikka ei irronnut, mutta kokemus oli mahtava ja todella opettavainen.

Kilpailupäivään kuului paljon odottamista ja jännittämistä. Meitä oli ohjaamassa Harjavallan ammattiopiston oppilas. Säännöt oli tiukat, ei saanut jutella opettajille, muiden kilpailijoiden kanssa ei saanut puhua tehtävistä ja ulos ei saanut mennä. Tehtäviä meillä oli kaksi. Ensimmäinen tehtävä oli kirjallinen, missä oli lääkehoitoa, käsitteitä ja ihmisen anatomiaa. Toinen tehtävä oli hoitosuunnitelman tekeminen ja potilaan kohtaaminen. Siinä mitattiin monipuolisesti kaikenlaista, mm. meidän vuorovaikutustaitoja, suunnitelmallisuutta ja yhteistyötaitoja.

Lähde


Oli kyllä virkistävää vaihtelua koulun käyntiin ja jotenkin niin jännittävä tilanne. Tuli todella ylitettyä itsensä ja jälkeenpäin tunnelmat oli tosi hyvät! Suosittelen kaikille tätä todella, jotka ammattikoulussa ovat tai sinne aikovat hakeutua. Meillä oli ainakin hurjan hauska reissu!

Sanni, Varustamo

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Toisen asteen paniikki, eli Kuinka Hävität Yhteishakuhuolet!

Taas on se aika vuodesta, kun saa ottaa tulevaisuutensa omiin käsiinsä ja vaikuttaa siihen, mitä teet ensi vuonna ja sitä kautta kenties kymmenenkin vuoden päästä. On yhteishaun aika!


Itse kahdessa ja pian kolmessa haussa hakeneena haluankin nyt antaa vinkkejä niille, joita suuret päätökset hiukan arveluttavat.

Päätänkö nyt loppuelämästäni?
Oman ammatin tai opinpolun valitseminen ja hakulomakkeeseen kirjoittaminen tuntuu pelottavan lopulliselta. Siellä se nyt menee, eikä mieltä enää Lähetä -napin painamisen jälkeen voi muuttaa. Todellisuudessa mieltä voi muuttaa vielä monta kertaa. Tietysti on hienoa, jos tunnet löytäneesi kutsumuksesi, mutta elämä on arvaamatonta ja vuoden päästä saatat haluta jotain muuta. Ajattele, että päätät siitä, mitä haluat kokeilla ensi syksynä!

Mitä jos tajuan, etten haluakaan opiskella sitä mitä opiskelen?
Muista että sinulla on aikaa! Aikaa kokeilla, onnistua ja epäonnistua. Innostua ja kyllästyä. Mutta kun kerran löydät jotain, mistä nautit, pidä siitä kiinni ja tee töitä menestyäksesi.

Kaikissa koulutuksissa on aina kursseja ja aiheita jotka eivät nappaa. Myös oman elämän heittelyt voivat aiheuttaa tunteen, ettei koulu maistu. Kuuntele itseäsi ja anna aikaa isoille päätöksille. Ensimmäinen syksy uudessa koulussa on usein vaikea, mutta jo kevätpuolella asiat yleensä alkavat helpottaa!

Mitä sitten kun valmistun?
Voit hakea kolmannelle asteelle, mennä töihin, hankkia toisen, aivan erilaisen tutkinnon tai tehdä jotain ihan muuta. On hyvä suunnitella elämäänsä, mutta koska kolmen, neljän vuoden päästä elämäntilanteesi voi olla hyvin erilainen, kannattaa olla stressaamatta asiasta liikaa.

Koulusi opinto-ohjaajat auttavat mielellään sinua etsimään elämällesi suuntaa opintojen päätyttyä. Voit etsiä käsiisi aiemmin samasta koulusta valmistuneita ja kysyä heidän tilanteestaan. Todennäköisesti olet saanut jonkinlaista inspiraatiota opintojen aikana liittyen tulevaisuuteesi, joten keskity nyt vain pääsemään siihen tilanteeseen, kun voit kävellä koulustasi ulos voittajana!

Rosa

Kuva (c) afu007

perjantai 15. helmikuuta 2013

Ihanan kamalia kesätyömuistoja

Kesätöistä saa rahan ja työkokemuksen lisäksi rutosti muistoja! Varustamon vertaisohjaajat kertovat omia muistojaan töistään esim. stailaamisen, lastenhoidon ja puistotyön saralta.



Tumpelosta ompelijaksi

Olen ala-asteikäisestä asti vihannut käsitöitä. Olen ollut aina tumpelo tarkkuutta vaativissa ompelutöissä, ja ajatuskin haalarimerkkien tai edes napin ompelusta on saanut hien nousemaan otsalleni. Opiskelupaikkaani voi kuvata hyvin sanalla “akateeminen”, sillä valmistuttuani en toivottavasti joudu käyttämään mitään kopiokonetta monimutkaisempaa laitetta.
Siksi pari vuotta sitten uudessa kesätyöpaikassa oli melkoinen järkytys, kun ensimmäisenä päivänä sain käteeni ikioman työkalupakin, joka sisälsi ties minkälaisia neuloja ja muita ompeluinstrumentteja. Työpisteellä valmistettiin puristinhuopien saumoja. Tiesin tasan tämän verran työnkuvasta paikkaa hakiessani, joten varsinaisten työtehtävien valkeneminen oli kevyehkö sokki. Ompelua. Suurennuslasin käyttöä ja ompelua. Ratkomista. Pujottelua. Langanvaihtoa. Ompelukoneen käyttöä. Ompelukoneen langanvaihtoa.
Onneksi työhönopastajani oli mitä lempein ja kärsivällisin ihminen. Itseni -ja ennen kaikkea epäileväisen äitini- ihmetykseksi opin työt määräajassa, ja kesän lopussa sain jo kiitosta ripeästä ja huolellisesta työskentelystä! Tuon kesän jälkeen olen tarttunut kotonakin neulaan aivan uudella rohkeudella.
-Tuuli


Pomon nuoruuden romanssi
17-vuotiaana työskentelin toimistoapulaisena, ja yksi tehtävistäni oli puhelimeen vastaaminen. Eräänä kesäpäivänä langan toisessa päässä oli suomea ulkomaalaisella aksentilla puhuva rouva. Hän alkoi kertoa minulle juurta jaksain siitä, miten hän ja kesätyöpaikkani pomo olivat nuoruudessaan olleet rakastavaisia… Rouva kertoi seikkaperäisesti tästä pari vuotta kestäneestä romanssista, joka lopulta päättyi rouvan muutettua ulkomaille. Hän oli nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin saanut käsiinsä nuoruudenrakkautensa työpaikan puhelinnumeron, ja halusi jättää soittopyynnön.  Puhelun jälkeen marssin pomon työhuoneeseen, annoin paperilla rouvan nimen ja numeron sekä kerroin asiallisesti soittopyynnöstä. Pomon ilme oli näkemisen arvoinen!
- Anna

Sade vei puhelimen

Pääsin 18-vuotiaana hautausmaalle puistotyöntekijäksi. Parasta työssä oli mukavat työkaverit ja se, että hyvällä säällä sai olla ulkona auringonpaisteessa. Tämän kääntöpuolena olivat tietenkin sadepäivät, joita Suomessa valitettavasti riittää myös kesäisin. Vaikka mielestäni olin varustautunut hyvin ja olosuhteiden mukaisesti, pääsi kaatosade silti eräänä päivänä yllättämään. Päivän päätteeksi huomasin, että vesitiiviissä taskussa ollut puhelimeni oli aivan läpimärkä eikä suostunut enää käynnistymään huolellisesta kuivattelusta huolimatta! Onneksi aivan kaikki kesätyörahat eivät menneet uuden puhelimen hankintaan. Tästä huolimatta olin samassa työpaikassa vielä kahtena seuraavanakin kesänä, vahingosta viisastuneena!
- Sara



Stailaajana asuntomessuilla!

Mun ihka ensimmäinen kesätyöni oli toimia äitini sisustussuunnittelua ja stailausta tekevässä yrityksessä apulaisena. Olin mukana asuntomessuilla stailaamassa asuntoa messukuntoon parin pitkän päivän ajan hyvissä ajoin ennen messujen alkamista lehtijuttuja varten. Muistan, että tuntui hauskalta kierrellä kaupoissa etsimässä kaikkia kivoja tavaroita lainaksi messujen ajaksi, kun sai vähän niin kuin leikisti shoppailla – tosin oli se tietysti myös rankkaa, kun piti löytää just tietyn värisenä joku tietty juttu, ja sitten kierreltiin kauppoja läpi ja vertailtiin värisävyjä. Mieleen on jäänyt sellainen onnistumisen kokemus, että pitkän päivän jälkeen satuin löytämään just täydellisen värisen hammasharjamukin - ja kyllä, yksityiskohdilla on väliä! Messujärjestelyihin kuului myös ei-niin-kivaa-siivoamista, tavaroiden purkamista ja pakkaamista sekä tekstiilien silittämistä – tulipa siinä hötäkässä silitettyä Laura Voutilaiselle verhot  ;)
- Telma

Löysin sisäisen Maija Poppaseni

Pääsin 14-vuotiaana päiväkotiin töihin kahdeksi viikoksi. Kyseessä oli elämäni ensimmäinen kesätyö. Kun istahdin aamukahdeksalta Mörri-Möykkyjen ruokailuhuoneen sohvalle, kysyin itseltäni: "Mitä oikein teen täällä?!" Minulla ei ollut minkään valtakunnan kokemusta lapsista enkä tiennyt osaanko olla heidän kanssaan. 3-5 -vuotiaitten ryhmä otti minut kuitenkin avosylin vastaan, ja parissa päivässä opin lasten nimet ja luonteenpiirteet. Työhön kuului paljon muutakin kuin lastenhoitoa, kuten ikkunan- ja lelujen pesua sekä silitystä. Kuitenkin lämpimimmin muistan leikkihetket pihalla ja viimeisen päivän, jolloin toin karkkia kaikille, koko ryhmä lauloi minulle ja ohjaajat toivottivat minut tervetulleeksi vierailemaan milloin vain.
- Rosa

Toimitti Rosa

Kuvat (c) AMagillMoyan_Brenn, Zigazou76, I_Believe_

torstai 7. helmikuuta 2013

Kikkoja kesätyön kaappaamiseen!

On vasta helmikuu, ja kaikkialla kuhistaan jo kesätöistä. Yksi kaveri pääsee äidin firmaan töihin, toista pyydettiin edelliskesän työhön uudestaan ja kolmas sai kesätöitä työharjoittelupaikastaan.

 


Sinulla itselläsi ei sen sijaan ole hajuakaan, mistä taikoisit itsellesi töitä ensi kesäksi. Kenties oletkin jo hakenut kymmeneen paikkaan, eikä mistään ole soitettu takaisin. Nyt ovat hyvät neuvot kalliit.

Ennen kuin lähetät seuraavan hakemuksen, tarkista että CV:si on päivitetty. CV:n tulisi olla myös ulkoasultaan siisti ja selkeä, kirjoitusvirheetön ja siihen olisi myös hyvä liittää oma kasvokuva. (Se parantaa mahdollisuuksiasi tulla valituksi!)

Täältä voit kopioida itsellesi CV:n mallin.

Sitten työn etsintään!

1. Netti käyttöön!
Sivustot, kuten Mol.fi ja monster.fi ovat oivia paikkoja kesätöiden löytämiseen, sillä suurin osa työnantajista ilmoittaa niissä. Valitettavasti muutkin kuin sinä tietävät tämän, joten kilpailu on kovaa, ja jokaista työpaikkaa hakee kymmeniä, ellei satoja muitakin. Siksi kannattaakin panostaa itsensä markkinoimiseen oikealla tavalla. Näe vaivaa jokaisen erillisen työhakemuksen muotoiluun. Tästä löydät mainion hakemusmallin!

2. Kunnan omat kesätyöpaikat
Useimmat kaupungit ja kunnat tarjoavat tietyn määrän lyhytaikaisia kesätöitä yleensä alle 18-vuotiaille nuorille. Yleensä työt liittyvät lasten- tai vanhustenhoitoon tai esim. nurmialueiden kunnossapitoon. Kysy kunnan tarjoamista työpaikoista lähimmästä työ- ja elinkeinotoimistostasi.

3. Kysy itse!
Kuten tämän jutun alku osoitti, kylmä tosiseikka on, että erittäin iso osa kesätöistä jaetaan ns. tiskin alta, eli niistä ei ilmoiteta missään virallisesti. Jos haluat napata itsellesi työpaikan, jota muut eivät keksi edes hakea, kannattaa pitää silmät auki.

Mene paikan päälle yritykseen ja kysy reippaasti, onko heillä kesätöitä tarjolla. Yritykset arvostavat hakijan omaa aktiivisuutta. Muista ottaa mukaan CV:si. Täältä löydät lisää vinkkejä piilotyöpaikan hankintaan!

*******
Älä luovuta! Etsivä löytää ja pian sinäkin voit alkaa miettiä mitä teet kaikilla niillä miljoonilla joita tienaat ensi kesänä! ;)

Rosa

perjantai 1. helmikuuta 2013

Nuori 2013-päivät

Uusi vuosi käynnistyi reippaissa merkeissä kotikaupungissani Jyväskylässä Nuori 2013-päivillä. Tapahtuma kokosi yhteen ammattilaisia, opiskelijoita ja tutkijoita nuorisoalalta. Ohjelma jakaantui kolmelle päivälle 8-10.1 ja päivien teemoina olivat ulkopuolisuus, yhteistyö ja toimintaympäristöt. Asiaa siis riitti, sillä erilaisia luentoja, puheenvuoroja  ja seminaareja oli yli 90. Tapahtumapaikkana toimi Jyväskylän Paviljonki ja käytännön järjestelyissä ei ollut moittimista, mitä nyt osallistujapassit olivat ensimmäisenä aamuna kadoksissa.

Allianssin puheenjohtaja Hanna-Mari Manninen avajaisissa.

Avajaisissa esiintyi myös Jyväskylän Rock-kuoro RockAll.
Kuvaaja Anna Autio

Välillä oli vaikea valita, mihin ohjelmaan halusi suunnata, sillä kiinnostavia aiheita oli useita. kiinnostavimpia ohjelmia olivat mielestäni nuorisotakuu sekä kasvatus teknologisessa maailmassa .
Kritiikkiä tapahtuma saa huonosta näkyvyydestä sosiaalisessa mediassa. Tapahtumalla ei ollut näkyviä Facebook-sivuja ja tapahtuman nettisivut olivat sekavat ja jakaantuneet useaan osoitteeseen. 

Eturiviin ei ollut tungosta!

Lounasdisko ja mehubaari toivat piristystä luentojen väliin.
Kokonaisuudessaan Nuori 2013-päivät olivat mukava kokemus, etenkin kun seuranani oli riemastuttava opiskelijaporukka! 

Sara, Varustamo