Omaan kämppään opintojen ohessa?

Jokainen meistä varmasti haluaa jossain vaiheessa itsenäistyä, mutta onnistuuko yksin muuttaminen opiskelujen ohessa? Onnistuuhan se, jos on valmis hieman näkemään vaivaa ja ottamaan selvää asioista. Hetken mielijohteesta muuttaminen ei ehkä ole kovin fiksua, mutta suunnittelemalla asioita jo etukäteen helpottuu muuttaminen kummasti! Hyvään alku pohdintoihin on Asumisen ABC – sivuston Oletko valmis muuttamaan - testi. 

Jos toteat harkinnankin jälkeen, että olisit ehkä valmis muuttamaan pois kotoa, pohtimista kannattaa jatkaa miettimällä omaa rahatilannetta. Onko minulla varaa elää yksin? Millaisen vuokran pystyn varmasti maksamaan kerran kuussa? Voisinko tehdä jotain töitä koulun ohessa rasittamatta itseäni liikaa? Siitä, paljonko rahaa juuri sinulla menee elämiseen, löytyy tietoa Asumisen ABC-sivuston budjettilaskurista.

Kannattaa myös ottaa selvää voitko saada Kelalta erilaisia tukia muutettuasi omillesi. Opiskelijoille tarkoitetulla tukilaskurilla voit laskea omat tukesi opiskelusi aikana. Tuet kannattaa anoa jo ajoissa, jotta ne on myönnetty, kun tulee muuton aika. 

Seuraavaksi ohjelmassa onkin jo asunnon metsästys. Usein halvimmat asunnot löytyvät erilaisista opiskelija-asuntoja vuokraavista säätiöistä tai yhtiöistä. Myös yksityisiä vuokrailmoituksia kannattaa seurata aktiivisesti ja kysellä tutuilta vuokra-asuntoja. 

Tampereen alueella halpoja opiskelija-asuntoja kannattaa etsiä näiltä sivuilta: 

Tampereen opiskelija-asuntosäätiö

Opintanner

Kun asunto löytyy, on edessä vuokrasopimuksen allekirjoittaminen ja takuuvuokran maksaminen. Takuuvuokra on maksu, jonka vuokranantaja usein perii ennen muuttoa. Rahan saa takaisin kun muuttaa asunnosta pois, jos asunto on hyvässä kunnossa ja lähtösiivous hoidettu huolella. Vuokrasopimus kannattaa lukea huolella läpi ennen allekirjoittamista, jottei tule yllätyksiä myöhemmin. 

Viimeisenä päästään sitten itse asiaan, eli ohjelmassa on muutto. Kannattaa jo etukäteen koettaa hankkia kaikkea pientä tarpeellista, kuten pyyhkeitä, astioita ja lakanoita. Marttojen sivuilta löytyy kattava lista siitä, mitä kodista täytyy löytyä, että elämä pääsee käyntiin. Älä myöskään unohda hankkia kunnollista palovaroitinta! Kannattaa myös kysellä kavereilta ja tutuilta muuttoapua, koska yksityisten muuttofirmojen palveluiden ostaminen tulee usein kalliiksi. 

Viikon sisästä muutosta pitää tehdä myös muuttoilmoitus. Tekemällä muuttoilmoituksen tieto muutostasi menee myös useimpiin, mutta kannattaa varmistaa sivuilta löytyvistä listoista, että esimerkiksi kaikkien lehtien tilaukset tulee käännettyä. 

Kannattanee harkita myös kotivakuutuksen ottamista ja jos aiot hankkia asuntoosi tv:n, pitää siitä ilmoittaa viestintävirastoon. Muista myös ottaa selvää, tarvitseeko sinun tehdä sähkösopimus itse ja miten saat nettiyhteytesi pelittämään uudessa asunnossa. 

Ja kun tavarat on saatu järjestykseen, eikun tupareita järjestämään! 

Jouluterkuin Varustamon Marika, joka muuttaa joulun jälkeen ensimmäiseen omaan asuntoonsa :)

Voimalan kesä-projektit

Voimalan Bisnes-valmennuksen jatkokurssiksi kehitettiin keväällä 2010 Voimalan kesä-niminen projekti. Tausta-ajatuksena Voimalan kesässä oli mahdollistaa nuorille yrittäjyyden turvallinen kokeileminen. Voimala-hanke tarjosi nuorille kahvilakopin ja vahvaa taustatukea esimerkiksi lupa-asioissa.

Nuorten itsensä päätettäväksi jäi kaikki muu kahvilan käytännön pyörittämiseen liittyvä. He suunnittelivat kumpanakin kesänä kaiken nimestä tuotevalikoimaan, hinnastosta aukioloaikoihin ja omiin työvaatteisiinsa. Jokainen nuorista sijoitti kahvilaan alkupääomaa 50 euroa. Vastinetta rahoille oli luvassa täysin oman panoksen mukaan. Kumpanakin kesänä nuoret saivat pitää kahvilan tuotoista kaiken, mitä jäi jäljelle pakollisten kulujen jälkeen. 

Kesällä 2010 Kahvila Punane avasi luukkunsa Koskipuistossa yhdeksän nuoren voimin. Kesän ajan kahvilapäällikkönä toimi silloin 18-vuotias Emilia Palomaa Kalevan lukiosta. Hän kuvailee kokemustaan näin:

”Kesän aikana opin, mitä yrityksen pyörittäminen konkreettisesti tarkoittaa. Sain eri yrittäjyyden osa-alueista hyvän kokonaiskuvan, joten sitten KUN laitan pystyyn oman yritykseni, en ole aivan uppeluksissa uusien asioiden valtameressä.” 

Kahvila Punasen porukka.

Kahvila Punane-pilotti onnistui yli odotusten. Media kiinnostui aiheesta ja Punasen porukka esiintyi kesän aikana liki kahdessakymmenessä eri mediassa paikalliselta tasolta aina Maikkarin kymppiuutisiin ja Ilta-Sanomiin asti. Kahvila Punasen liikevaihto oli seitsemän viikon aikana yli 19 000 euroa. 

Keväällä 2011 alkoi uuden kahvilaprojektin suunnitteleminen, josta tärkeimpänä aiheena oli sopivan kahvilapaikan löytäminen. Silloin oli jo tiedossa, että Kahvila Punane oli aukeamassa uudestaan Koskipuistoon edelliskesältä kootun viiden hengen porukan voimin. Pienen etsiskelyn jälkeen uudeksi kesän 2011 kahvilapaikaksi valikoitui Hämeenpuiston tapahtuma-aukio aivan pääkirjasto Metson vierestä. 

Kahvila Fame avasi luukkunsa kesäkuun toisella viikolla. Kahvilapäällikkönä Famella toimi Ella Alanen, 18 vuotta, Hatanpään lukiosta. Edellisenä kesänä yhdeksän henkilön tiimistä kahdeksan oli tyttöjä, mutta kesällä 2011 sukupuolijakauma meni neljän pojan ja neljän tytöt tiimissä tasan. Kahvila Famen liikevaihto oli kesän aikana noin 12 000 euroa. 

Kahvila Famen porukka.

”Huomasin, että uskallan mennä vaikeisiinkin tilanteisiin, mutta oma henkilökohtainen rajakin löytyy”, Ella summaa oppeja kesän ajalta. 

”Opin kahvilatyöskentelyn ja yrittäjyyden olevan täysin riippuvainen asiakaskunnan mieltymyksistä ja huomasin johtamisen olevan todella palkitsevaa, mutta myös rankkaa. Sain olla tukena muille ja olla luottohenkilö.” 

Kumpikin Voimalan kesän porukka on kehunut kokemuksen olleen rankka, mutta samalla myös antoisa. Kesä opetti jokaiselle kahvilatöiden lisäksi paljon tiimityöskentelyä, ahkeruutta ja sinnikkyyttä. 

”Kesä teki todemmaksi ajatuksen, että todella pystyn tekemään elämälläni mitä haluan, eivätkä unelmat hotellin pyörittämisestä tai omasta suklaapuodista tunnu niin utopistisilta”, kertoo Emilia Palomaa. 

Ella Alanen jatkaa: ”Suurimman hyödyn saan varmaan mennessäni vakituiseen työhön tai perustaessani omaa yritystä. Pullataikinan osaan ulkoa, ja siitä olen ylpeä. Ei tarvitse kurkkia reseptikirjasta ohjeita!” 

Yrittäjyyden valmennuskeskus Voimala on Tampereen ammattikorkeakoulun hanke, jonka tavoitteena on innostaa nuoria yrittäjyyteen. Voimalaa rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto, Pirkanmaan ELY-keskus sekä Tampereen ammattikorkeakoulu.

Miina Makkonen, Voimalan valmentaja

Lisätietoa nettisivuilta: http://www.voimalaan.fi/

Minun tarinani: Marja-Leenan mutkikas opiskelupolku, osa 3

Minun tarinani –juttusarjassa seuraamme erilaisia nuoria heidän poluillaan koulutus- tai työelämässä tai matkalla kohti omia tavoitteitaan. Tämä on kolmas osa Marja-Leenan tarinaa, jonka kaksi ensimmäistä osaa julkaistiin syys- ja lokakuussa.

”Syksy Porissa on sujunut yllättäen hieman paremmin kuin kahtena edellisenä vuotena. Ehkä se johtuu siitä, kun koulussa on ollut enemmän työelämälähtöistä konkreettista opetusta, vaikka luultavasti syy taitaa löytyä aktiivisesta koulukaveriporukasta ja muusta epämääräisestä hillumisesta. No joka tapauksessa, motivaatiota on näin ollen ollut löytää opinnäytetyöllekin aihe. Teen yhden alakoulun kanssa yhteistyössä tutkimuksellisen opinnäytetyön, missä tavoitteena on selvittää koulun 5. tai 6. luokkalaisten ajatuksia ja/tai kokemuksia yksinäisyydestä. Sain vihdoin itseäni niskasta kiinni lähteäkseni suunnittelemaan aihetta ja haalimaan yhteistyökumppania. Vaikka loppujen lopuksi kyse olikin vain hetken pysähtymisestä aiheen eteen ja alakoululle soittamisesta, tuntui sekin olevan älyttömän hankalaa. Koulussa aihe on kuitenkin hyväksytty ja parin viikon päästä on suunnitteluseminaari, jossa aihe esitellään. Pitäisi vaan saada kirjoitettua se itse suunnitelma.

Heti joulun jälkeen on tiedossa kaksi työharjoittelua. Toinen tehdään koululla ja toisen paikan saa valita itse. Toisen harjoittelun olen yrittänyt päästä tekemään aikuissosiaalityön sosiaaliasemalle. Tietoa paikasta ei vielä ole, mutta toivon pääseväni sinne. Se saattaisi olla jopa sellainen työpaikka, missä ajattelisin viihtyväni.

Vajaa kymmenen koulutehtävää on vielä tekemättä ennen joulua, mutta sen kun jaksaa niin pääsee viettämään yllättävänkin pitkää joululomaa.”

Marja-Leenan tarina saa mahdollisesti jatkoa vielä myöhemmin talven mittaan. Toivottavasti kuulemme myöhemmin, onko Marja-Leenaan positiivisemmat fiilikset omien opiskeluidensa kanssa jatkuneet joululoman jälkeenkin.

Hyödyllinen hygieniapassi

Hygieniapassi on monille varmasti jokseenkin tuttu juttu, mutta mikä se oikeastaan on, mihin sitä tarvitaan ja miten sellaisen saa?  

Hygieniapassi on virallinen todistus henkilön hygieniaosaamisesta, ja sen tavoitteena on varmistaa elintarvikkeiden parissa työskentelevien ihmisten perustiedot hygieniasta ja näin ollen vähentää vääristä työskentelytavoista ja menetelmistä aiheutuvia tartuntatauteja.

Passi on vaatimuksena työtehtävissä, joissa käsitellään pakkaamattomia elintarvikkeita. Tällaisia tehtäviä voivat olla esimerkiksi erilaiset työt ravintoloissa, kahviloissa ja kaupoissa. Toisin sanoen kaikki mahdolliset tehtävät, joissa vaikkapa tarjoillaan tai valmistetaan ruokaa ovat sellaisia, että niissä edellytetään hygieniapassia. Hygieniapassista voi siis olla suurta hyötyä jo vaikkapa kesätyöpaikkaa metsästäessä! Jos jo hygieniapassin omistaa, kannattaakin se aina mainita työhakemuksessa.

Hygieniapassin hankkimiseksi täytyy läpäistä osaamistesti. Testi koostuu 40 oikein/väärin -väittämästä, ja testin läpäistäkseen saa tehdä korkeintaan kuusi virhettä. Netistä löytyy kattavia itseopiskelumateriaaleja testiä varten. Esimerkiksi Eviran Hygieniaosaamisen sivustolta löytyy hyvä tietopaketti itseopiskelua varten ja tietoa testistä sekä nippu mallikysymyksiä vastauksineen! Muun muassa monissa ammattiin valmistavissa oppilaitoksissa voi suorittaa hygieniapassin. Jos kuitenkaan omassa oppilaitoksessasi passia ei voi suorittaa, niin suoritustavoista löytyy myös lisätietoa edellä linkatuilta sivuilta.

Lempipaikkani opiskella?

Syksyn ja alkutalven tiiviiden opiskelujen keskellä päädyin miettimään, mikä on oma lempipaikkani opiskella. Kun asiaa oikein pohdin, huomasin, että opiskeltuahan tulee viikkojen mittaan mitä erilaisimmissa paikoissa. Vaikea näistä nyt sitten on valita sitä ainoaa oikeaa lempparipaikkaa, kaikista kun löytyy niin plussia kuin miinuksiakin!

Koululuokka tai luentosali 

+ Läsnä muitakin opiskelijoita ja opettaja, ei tarvitse puurtaa yksin.
+ Jos jokin jää epäselväksi, voi kysäistä opettajalta tai kavereilta.
- Usein opettaja vain luennoi, eivätkä opiskelijat pääse ääneen tai vaihtamaan näkökulmiaan. 

Kirjasto

+ Yleensä rauhallista, joten keskittyminen on helpompaa.
+ Kirjastoon voi piipahtaa melkein milloin vain pitkin päivää, ja saatavilla on lähdeaineistoa niin kirjojen kuin internetinkin muodossa.
- Yhteistyöstä ja keskustelusta pitävälle kirjastossa pänttääminen on yksinäistä touhua.
- Pitemmän päälle hiljaisuus alkaa unettaa, ellei käy säännöllisesti happihyppelyllä tai syö eväitä.

Sampolan kirjastosta Tampereelta löytyy näin jännä lukusoppi.

Oman työpöydän ääressä

Työpöydältä löytyy kaikki tarvittava.

+ Kaikki opiskeluun tarvittava yleensä käden ulottuvilla.

+ Kotona opiskellessa voi taukoja pitää aina kun siltä tuntuu.

- Käden ulottuvilla myös muut houkutukset, kuten Facebook tai oma sänky...

Kahvila 

+ Vaihtoehtoja löytyy moneen makuun, ja välipalaa on aina saatavilla.

- Kahvilassa pitempään istuskelu ei ole ilmaista, ja muut asiakkaat tai musiikki saattavat häiritä keskittymistä.

Kahvilassa huomio saatta vaivihkaa siirtyä matikanlaskuista berliininmunkkiin...

Nojatuolin haittapuolena unettavuus...

Nojatuoli kotona 

+ Mukava, pehmeä, rauhallinen paikka.
+ Samalla voi hörppiä teetä tai syödä suklaata.
- Facebook ja muut houkutukset ikävästi koko ajan saatavilla.
- Jos samassa taloudessa asustaa muita, ei keskittymisrauha ole välttämättä taattu.

Bussi

+ Koulu- tai harrastusmatkat voi käyttää hyödyksi lukemalla.
- Bussissa keskittyminen voi olla hankalaa, kun auto pomppii ja kanssamatkustajien jutut ovat kiinnostavampia kuin koulukirjat.

Kaikilla paikoilla näyttää olevan niin hyviä kuin huonojakin puolia. Missä sinä mieluiten pänttäät kirjoja tai kirjoitat koulujuttuja?

Keskeyttäminen – uusi alku?

Opintojen keskeyttäminen on yllättävän yleistä kaikilla koulutusasteilla ammattikouluista yliopistoon. Yleinen odotus kuitenkin on, että peruskoulusta jatkettaisiin suoraan koulutusputkeen, josta valmistumisen jälkeen mentäisiin suoraan oman alan töihin. Keskeyttämistä harkitsevaa tai jo keskeyttänyttä voikin lohduttaa jo tieto siitä, ettei ole tilanteessaan yksin, varsinkin jos lähipiirissä ei ole muita koulutuksen keskeyttäneitä.

Oman tulevan ammatin päättäminen voi tuntua yhdeksäsluokkalaisesta liian isolta ja vaikealta päätökseltä, niin kuin se voi tuntua vielä lukion päättäneestäkin. Lisäksi suosituimpien alojen koulutuspaikoista on kova kilpailu, ja joskus oman unelman toteutumista on tavoiteltava kiertotietä. Ajan kuluessa mieli voi myös muuttua ja kiinnostavin ala voikin olla jotain ihan muuta kuin se, joka ensimmäisenä yhteishakulomaketta täyttäessä tuli mieleen. Onneksi kerran tehty valinta ei pakota jatkamaan samalla alalla loppuelämän ajan, vaan ammattia voi vaihtaa vaikka vielä aikuisenakin.

Katja Komonen on tutkinut ammatillisen koulutuksen keskeyttäneiden nuorten koulutuspolkuja. Hänen mukaansa koulutuksen keskeyttämisessä on usein kyse uuden koulutuksen aloittamisesta saman tien tai lyhyen tauon jälkeen. Sitä voidaan pitää korjausliikkeenä kohti onnistuneempaa ammatinvalintaa. Myös pidempään koulutuksen ulkopuolella olleet voivat löytää itselleen sopivan alan ja koulutusmuodon ja aloittaa opiskelun uudelleen – koskaan ei ole liian myöhäistä.

Koulutuksen keskeyttäminen ei siis tarkoita lopullista epäonnistumista, vaan parhaassa tapauksessa uutta alkua. Epäonnistumisista ja vastoinkäymisistä voi oppia, ja keskeytetystäkin koulutuksesta jää evääksi ainakin tieto siitä, minkälainen ala ja opiskelu itselle sopii – tai mikä ei ainakaan sovi. Sekin on arvokas tieto omaa paikkaa etsivälle. Keskeyttämistä kannattaa kuitenkin harkita tarkkaan ja miettiä valmiiksi seuraavaa askelta. Suunnitelma B olisi hyvä olla ainakin hahmottumassa, ja voi myös miettiä suorittaisiko kesken olevan tutkinnon sittenkin loppuun, jos uusi suunta ei ole vielä selvillä. Myös ”väärän” alan tutkinnosta voi olla yllättävän paljon hyötyä koulutuspaikan tai työn haussa.

Jos keskeyttämisajatukset tai uuden suunnan hakeminen tuottavat päänvaivaa, apua voi saada esimerkiksi oman koulun opinto-ohjaajalta, AKU-toiminnasta, Verkostotyöpajalta, Kestävät koulutus- ja uravalinnat –projektilta tai Silta-Valmenukselta. Myös Varustamon vertaisohjaajien kanssa voi pohtia omaa tilannetta ja tulevaisuutta. 

Sini, Varustamo

Vinkkipankki: Oppimistyylit

Itselle sopivan opiskelutekniikan oppiminen ja oman oppimistyylin tunteminen saattavat vaikuttaa paljonkin siihen,  kuinka helposti opiskeltavat asiat todella jäävät mieleen ja miten hyvin koulussa viihtyy. Kannattaakin varata hetki aikaa sille, että arvioi itselleen sopivaa oppimistekniikkaa. 

Oppimistyylit ovat yksilöllisiä ja persoonallisia tapoja, joilla kukin meistä  omaksuu uutta tietoa, oppii erilaisia taitoja tai palauttaa mieleensä opiskeltuja asioita. Usein oppimistyylit jaotellaan kolmeen erilaiseen ryhmään sen mukaan, mitä aistia suosii oppimisessaan. Joku oppii parhaiten kuuntelemalla oppitunteja tai keskustelemalla pienryhmissä, toinen taas suosii itsekseen lukemista ja kuvien, taulukoiden ja kuvaajien katselua, kolmas taas oppii parhaiten itse tekemällä, kokeilemalla ja liikkumalla. Jos ei ole aivan varma siitä, mitä aistia käyttäen itse oppii parhaiten, eli onko kenties auditiivinen (kuuloaisti), visuaalinen (näköaisti) vai kinesteettinen (koko vartalon liikkeet) oppija, voi asiasta ottaa selvää erilaisilla testeillä.

Netistä löytyy paljon erilaisia aiheeseen liittyviä testejä, esimerkiksi tästä klikkaamalla pääsee yhteen.

On mahdollista, että testien tai arviointien avulla ei löydy yhtä ja ainoaa itselleen sopivaa oppimistyyliä. Omaa personaallista oppimistyyliä voi lähteä kehittämään myös sitä kautta, että miettii vaikkapa sitä, millainen oli viimeisin myönteinen ja onnistunut oppimiskokemukseni. Miten olin valmistautunut oppimiseen, ja mitä lopulta todella opin? Missä ja kenen kanssa opin? Millainen ympäristö oli, käytinkö kenties jotain apuvälineitä? Aiempien onnistumisten ja oppimiseen liittyvien positiivisten kokemusten muistelu voivat auttaa kehittämään omaa ja parhaiten itselleen sopivaa oppimistyyliä. Kun tuntee itsensä oppijana, on omien vahvuuksien hyödyntäminen helpompaa!

Lisää tietoa oppimistyyleistä ja myös testejä löytyy muun muassa täältä.

Varustamo

Varustamo Coulutuscocktailissa 28.10.2011

Olimme viime viikolla kahden ihmisen voimin Coulutuscocktail-tilaisuudessa, jossa Pirkanmaan toisen asteen koulutus ja nuorten tukipalvelut esittäytyivät. Sain paljon tietoa eri kouluista ja ohjauspalveluista ja tapasin nuorista ja ohjauksesta kiinnostuneita ihmisiä. Päivystin myös Varustamon esittelypöydän takana kertomassa meidän toiminnastamme. Oli kiva huomata, että ihmiset olivat kiinnostuneita siitä mitä me Varustamolla teemme. Aamun ja iltapäivän aikana kuultiin myös esityksiä ja tietoiskuja yhteishakuun liittyen. Päivän saaliina oli painava kassillinen esitteitä ja oppaita kaikkien Varustamon vertaisohjaajien tutustuttaviksi ja käytettäviksi sekä toivottavasti myös uusia yhteistyötahoja.

Minulle uusia asioita olivat esimerkiksi 2+1 malli eli mahdollisuus suorittaa ammattikoulun viimeinen vuosi oppisopimuksella, yhdistelmätutkinnot eli esimerkiksi kokin ja leipuri-kondiittorin tutkintojen suorittaminen samassa koulutuksessa, lukio-opintojen yhdistämismahdollisuus lähes kaikkiin ammatillisiin perustutkintoihin sekä englanninkieliset merkonomiopinnot. Lukiopuolella uutta oli ainakin Sampolan vanhoihin tiloihin tuleva luovien alojen lukio sekä Hervannassa syksyllä aloittava Teknillinen lukio.

Paljon on siis vaihtoehtoja peruskoulusta toiselle asteelle siirtyville. Jos kaipaat tukea ja juttuseuraa aiheeseen liittyen, Varustamon vertaisohjaajat eli veturit ovat facebookissa sinua varten! 

Sini, Varustamo

Virtaa vapaaehtoistyöstä!

Vuosi 2011 on vapaaehtoistyön vuosi! Euroopan Neuvosto on nimennyt vuoden 2011 virallisesti Aktiivista kansalaisuutta edistävän vapaaehtoistyön Euroopan teemavuodeksi. Vuoden tavoitteena on tuoda esiin vapaaehtoistoiminnan merkitystä, lisätä vapaaehtoistoiminnan arvostusta sekä saada uusia vapaaehtoisia mukaan toimintaan. Lisäksi teemavuonna halutaan kiittää vapaaehtoisia heidän tekemästään arvokkaasta työstä. 

Vapaaehtoistyön muotoja on olemassa valtavan laaja kirjo laidasta laitaan. Vanhusten ulkoiluseurana olemista, erilaisten kerhojen vetämistä ja tapahtumien järjestämistä, kaverina tai vertaisapuna olemista… Järjestöissä, yhdistyksissä, urheiluseuroissa, palvelukodeissa, kirkon piirissä, melkein missä vain! Oikeastaan vain oma mielikuvitus asettaa rajat sille, missä kaikkialla vapaaehtoistyötä voi tehdä. Netistä googlettelemalla löytyy valtavasti vaihtoehtoja, ja myös suora yhteydenottaminen itseä kiinnostavaan yhdistykseen tai muuhun organisaation voi poikia mielenkiintoisen vapaaehtoistyöpaikan. 

Miksi sitten tehdä vapaaehtoistyötä? Ensinnäkin erinomaisena syynä vapaaehtoistyölle voi pitää hyvän mielen tuottamista niin muille kuin itselleenkin. Vapaaehtoistoiminta voi olla hauska ja mielenkiintoinen harrastus siinä missä joku muukin, ja paikasta riippuen siihen saa uhrattua aikaa juuri niin paljon kuin itse haluaa. Lisäksi vapaaehtoistyön tekeminen voi antaa uutta ideaa omien ammattihaaveiden miettimiseen ja samalla kartuttaa ansioluetteloa. 

Esimerkiksi Kansalaisareenasta löytyy paljon lisää tietoa vapaaehtoistyöstä sekä vapaaehtoistyön vuodesta.

Maailma muuttuu...

Pari päivää sitten Facebookissa surffaillessani törmäsin seuraavanlaiseen kuvaan:

Aika nappiin osuu, sanoisin! Eikä ajassa tarvitse välttämättä mennä taaksepäin edes tuota 15 vuotta…

Vielä muutama vuosi sitten omistin kasoittain cd-levyjä ja stereot, ja ne olivatkin lähes päivittäisessä käytössä. Reilu vuosi sitten muuton yhteydessä viimeisiään vetelevät stereot päätyivät kierrätykseen, enkä niitä ole sen koommin juuri edes kaipaillut. Onhan olemassa Spotify. Cd-levyt pölyttyvät hyllyssä, ja tietokoneeseen asennetut kaiuttimet ajavat asiansa vallan mainiosti.

Opiskelija-asunnossa asuessani tapasin silloin tällöin käydä talon yhteisessä kerhotilassa lukemassa sinne tilatun Helsingin Sanomat, vielä kotona asuessa kun oli tavaksi jäänyt lukea säännöllisesti päivän lehti. Nykyisin minulla on tunnukset lehden digi-versioon, joten selailen lehteä enää oman läppärini näytöltä.

Nyt alkaa kuulostaa jo antiikkiselta, jos sanon että 15 vuotta sitten minulla oli monta kirjeystävää ympäri maailmaa. Ala-asteikäisen englanninkielentaidolla väkersin ihan oikeita paperisia kirjeitä sanakirja apunani. Kirjeet koristeltiin Tiimarista ostetuilla tarroilla. Sittemmin yhteys useimpiin näistä ystävistä on katkennut, mutta muutaman kanssa vaihdan edelleen kuulumisia. En tosin kirjeitse, vaan lähinnä sähköpostitse. Joskus pitkän sähköpostiviestin kirjoittaminenkin tuntuu liian vaivalloiselta, ja sen sijaan heitän ystävälle lyhyen viestin Facebookissa.

Elokuvia sentään katson vielä elokuvateatterissa tai dvd:ltä omalla kotisohvalla enkä juuri lataile netistä. Aika monessa muussa jutussa tietokone ja internetin ihmeellinen maailma näyttävät minunkin arkipäivässäni varastaneen itselleen ison osan tehtäviä. Toisaalta se on valtavan kätevää, mutta toisaalta taas välillä hieman ikävöin niitä Tiimarin tarroja ja hajustettuja kirjepapereita...

Minun tarinani: Marja-Leenan mutkikas opiskelupolku, osa 2

Minun tarinani –juttusarjassa seuraamme erilaisia nuoria heidän poluillaan koulutus- tai työelämässä tai matkalla kohti omia tavoitteitaan. Tämä on toinen osa Marja-Leenan tarinaa, joka ensimmäinen osa julkaistiin viime viikolla.

"Nyt on alkanut kolmas vuosi Porissa, eikä sosionomin koulutus ole minua varten. Työharjoittelut ovat viimeistään todistaneet, etten osaa toimia sosiaalialan työtehtävissä. En jaksa leikittää lapsia, vaihdattaa vanhusten vaippoja ja lastensuojelulaitos vasta musersikin kaikki hyvät käsitykset sosiaalialasta. En kuitenkaan missään vaiheessa ole ollut luovuttamassa, koska luultavasti toivon käsitykseni muuttuvan ja ehkä jossain vaiheessa alkaisinkin kaveriksi sosiaalialan kanssa. Tulevaisuus näyttää mitä tulee käymään, mutta tällä hetkellä joku vetää minua edelleenkin sinne suuntaan mihin olisin halunnut jo yläasteen jälkeen. Koulua on jäljellä vielä puolitoista vuotta. Jospa sen jälkeen uskaltaisin tehdä sitä, mitä oikeasti haluaisin.

Tällä hetkellä pitäisi ruveta miettimään opinnäytetyötä, enkä ole päässyt ajatuksista puusta pitkälle. Harjoitusopinnäytetyösuunnitelman olen tehnyt liittyen koulukiusaamiseen, mutta oikeastaan koko aihe ei edes kiinnosta. En haluaisi tehdä huonoa työtä sen vuoksi, ettei aihe kiinnosta, mutta jos parempaa aihetta ei synny, pitää johonkin tyytyä. Olin kesän töissä vanhainkodissa ja vanhukset aiheena kiinnostaisi, mutta koska olen koulussa valinnut suuntautumisopinnoikseni sosiaalipedagogisen lapsi- ja nuorisotyön, en luultavasti voi valita siitä poikkeavaa aihetta. Joka tapauksessa työn pitäisi vuoden päästä olla valmis, eikä alku näytä lupaavalta.

Ei pitäisi valita koulutusta pelkän sellaisen ajatuksen mukaan, että johonkin kouluun on vain pakko päästä. Eikä senkään mukaan, mitä vanhemmat siitä ajattelevat. Mutta valinta on tehty toistaiseksi, ehkä puolentoista vuoden päästä valitsen uudestaan mutta sillä kertaa aion tehdä sen eri kriteereillä.”

Marja-Leenan tarina saa jatkoa vielä myöhemmin syksyllä. Silloin kuulemme kenties sen, onko Marja-Leenalla edelleen yhtä negatiiviset fiilikset koulutusalastaan ja onko uusia tulevaisuudensuunnitelmia jo mielessä...

Facebookkailemalla parempia arvosanoja ja oppimistuloksia?

Uusimpien tutkimustulosten mukaan Facebookissa hengailu luokkakavereiden kanssa voi parantaa kouluarvosanoja. Asiasta kirjoittaa California Watch (katso englanninkielinen artikkeli tästä). Artikkelissa kerrotaan professori Christine Greenhow`n saaneen tutkimuksessaan tuloksia, joiden mukaan oppilaat luovat tärkeitä suhteita toisiinsa sosiaalisen median sivustoilla, joihin myös Facebook sisältyy. Greenhow sanoo, että yhteenkuuluvuuden tunne kouluyhteisön kanssa lisää koulumenestystä, ja yhteenkuuluvuuden tunnetta puolestaan lisää sosiaalisen median sivustot, joilla oppilaiden on mahdollista tutustua toisiinsa paremmin ajan kuluessa. 

Keskustelua on käyty jo pidemmän aikaa siitä, pitäisikö opettajien alkaa hyödyntää sosiaalista mediaa perinteisen luokkahuoneopetuksen rinnalla. Vaikka sosiaalisella medialla on varjopuolensa, Greenhow`n mukaan hyvät puolet ovat huomattavasti huonoja suuremmat. Tutkijan mukaan sosiaalisen median tuominen luokkahuoneeseen voisi tehdä oppitunneista tarkoituksenmukaisempia, ja lisäksi sosiaalisen median sivustojen käyttö tehostaa ainakin lukioikäisten opiskelijoiden luovuutta ja teknisiä taitoja. Lukion opettaja Susan Domanico testasi sosiaalisen median käyttöä opiskelijoidensa kanssa. Domanicon mukaan opiskelu sosiaalista mediaa hyödyntäen teki asioista nuorten näkökulmasta katsottuna mielenkiintoisempia, koska nuoret saivat itse toimia oppimateriaalin tuottajina ja luojina jakamalla toisilleen linkkejä ja kuvia sekä kommentoimalla toistensa tuotoksia. 

Telma Rivinoja, Varustamo

Minun tarinani: Tainan opiskelu- ja työpolku

 Minun tarinani –juttusarjassa seuraamme erilaisia nuoria heidän poluillaan koulutus- tai työelämässä tai matkalla kohti omia tavoitteitaan.

Tainan opiskelu- ja työpolku

Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 2010. En tiennyt mihin haluaisin hakea, joten hain vaan joka paikkaan, mikä tuntui vähänkin kiinnostavalta. Hain mm. tradenomi- ja restonomi-linjoille Tamk:iin, ja pääsin pääsykokeisiin, mutta en saanut opiskelupaikkaa.

Tuntui, että lukiossa ei saanut tarpeeksi ohjausta ammatinvalintaan. Opokin taisi sanoa vaan, että lue siitä lehdestä, kun kysyin millainen joku ammatti on. Joten lukion jälkeen tuli tunne, että jää kyllä tosi yksin sen asian kanssa, jos ei ole selkeää ammattia, mihin haluaa.

Olinkin lukion jälkeen ns. tekemättä hetken mitään, koska en päässyt kouluun. Mutta se ei ollut katastrofi, koska mielummin olen vapaa, kuin kahlitsen itseni johonkin kouluun tai työhön, jota en halua tehdä.

Syksyllä menin sitten työharjoitteluun Kotipizzalle ja olin siellä 3kk. Tällainen harjoittelujakso oli minulle tosi hyvä, koska minulla ei ole paljoa työkokemusta. Lisäksi pääsee kokeilemaan jotain, mikä vähän kiinnostaakin ja työtehtävät opetetaan, ei tarvitse osata etukäteen asioita.

Hyvää Työkkärin järjestämässä työharjoittelussa on myös se, että siitä saattaa työllistyä ja siinä hommassa ei tarvitse olla koko loppuelämää, jos se ei kiinnostanutkaan.

Talvella 2011 aloitin puoli vuotta kestävän talouskoulun Tampereen palvelualan ammattiopistossa. Se on maailman helpoin koulu, jos etsii tekemistä puoleksi vuodeksi, eikä oikein tiedä mihin hakea. Siellä tehdään käsitöitä, kokataan ja opetellaan siivousta yms. kodin töitä. Itseäni siellä eivät käsityöt kiinnostaneet yhtään ja koulu ehkä ei ollut ihan minua varten, mutta ei siitä mitään haittaakaan ole, että sen on käynyt. Työhaastatteluissa se on ainakin katsottu positiivisena asiana. Ja muutamia kavereitakin sieltä on saanut :)

Kesällä olin taas "vapaalla”, koska en saanut töitä enkä opiskelupaikkaa. Mutta ei se liikaa haitannut. Näin kavereita, kävin keikoilla ja festareilla ja mökkeilin. Ja pidin myös yleisurheilutreenejä. Olen pitänyt niitä jo n.4 vuotta. Harrastin itse ensin yleisurheilua viisi vuotta. Aloitin 13-vuotiaana ja lopetin 18-vuotiaana, koska en halunnut sitoutua monta kertaa viikossa pidettäviin treeneihin ja ehkä motivaatiota huippu-urheilutasolle ei ollut tarpeeksi.

Aloitin nyt syksyllä uuden työharjoittelun K-supermarketissa. Olen ollut siellä töissä nyt kuukauden verran ja olen tykännyt tosi paljon. Hain juuri merkonomi-koulutukseen Ikaalisiin, ja odottelen vastausta siitä.

Taina

Minun tarinani: Marja-Leenan mutkikas opiskelupolku, osa 1

Minun tarinani –juttusarjassa seuraamme erilaisia nuoria heidän poluillaan koulutus- tai työelämässä tai matkalla kohti omia tavoitteitaan. Sarjan toinen seurattava on Marja-Leena.

"Yläasteen jälkeen olisin halunnut ammattilukioon, mutta mikään ala ei vaikuttanut oikein omalta. Mielessä kävi metalliala, sama mitä isäni teki. Mutta en halunnut valita sellaista koulutuspolkua, jossa olisin päässyt liian helpolla. Halusin enemmän haastetta. Lisäksi halusin jostain syystä miellyttää vanhempiani ja lähteä lukioon, koska heillä ei sitä vaihtoehtoa ole ollut. Valitettavasti vielä viiden vuoden jälkeen olen samassa tilanteessa. Vaikka opiskelutilanteeni näyttääkin ihanteelliselta: yläaste, lukio ja ammattikorkeakoulu, sitä se ei ole. Ajattelin lukioajan selventävän minulle alan, mikä sopisi minulle. Lukio loppui kuitenkin liian pian, enkä ollut yhtään sen pidemmällä valinnassa, kuin kolme vuotta aikaisemmin. Pärjäsin lukiossa kohtuullisen hyvin ja kirjoitin M:n arvosanat ylioppilaskirjoituksissa. Jostain jotain tekemistä piti kuitenkin lukion jälkeen keksiä ja sosiaaliala kuulosti sopivan neutraalilta. Sain lukion opinto-ohjaajalta tukea valintaani ja uskottelin itselleni haluavani sitä.

Hain ammattikorkeakouluun sinä vuonna, kun hakijoita oli keskimääräistä enemmän, vuonna 2009. Ykkösvalintani oli Piramkin (nykyisen Tamkin) sosionomin (AMK) koulutus. Hain myös muille paikkakunnille, mm. Porin Samkiin ja Hämeenlinnan Hamkiin. Kävin myös Tampereen yliopiston sosiaalityöntekijän valintakokeissa, mutta motivaatiota ei ollut niin paljon että olisin sinne päässyt. Varasuunnitelmana oli Tampereen ammattiopiston lähihoitajan yo-pohjainen perustutkinto - kuvittelin pääseväni sinne, jos sosionomin paikkaa Tampereella ei avaudu. En halunnut muuttaa toiselle paikkakunnalle.

Luulin lähtökohtani olevan hyvät, 8:n keskiarvo lukion kursseista ja pari E:tä ylioppilaskirjoituksista. Opo uskotteli minulle, että tulen kyllä pääsemään Piramkiin, jos vain pääsisin valintakokeisiin. Valintakoekutsu tuli, yllättävän myöhässä, mutta tuli kuitenkin. Kokeet olisivat voineet mennä paremminkin, mutta niin ajattelevat varmaan kaikki. Pitkältä tuntuneen ajan jälkeen sain loppujen lopuksi kirjeen Samkista: minut oli valittu Porin yksikköön sosionomin (AMK) koulutukseen, Tampereen paikka jäi muutamasta pisteestä vaille. Päätös oli kuin vasten kasvoja, mutta en ole luovuttaja tyyppiä. En olisi halunnut lähteä Poriin, suurimmaksi osaksi vanhempien painostuksesta niin kuitenkin tapahtui."

Marja-Leenan tarina jatkuu viimeistään ensi viikolla, jolloin kuulemme ainakin sen, miten ammattikorkeakouluopinnot ovat lähteneet sujumaan.

Kestävät koulutus- ja uravalinnat auttaa löytämään oman alan

Tuttavallisemmin ”K&U” -tiimiimme kuuluu neljä ohjaajaa Taina, Johanna, Jukka ja Ilona. Autamme tamperelaisia alle 3-kymppisiä nuoria miettimään mikä voisi olla se ”oma juttu” tulevaisuuden työelämässä. Meitä kaitsee projektipäällikkö Heli. 

Meidän kanssamme voi tulla pohtimaan alkaisiko sitä leipuriksi tai lähihoitajaksi vai sittenkin insinööriksi. Kun mielenkiintoinen ala löytyy, aletaan selvittää keinoja sinne pääsemiseksi. Mihin kouluun oman todistuksen pisteet riittävät ja miten saisi kerättyä työkokemuspisteitä? Ja tarvitseeko kaikkiin kouluihin hyvän todistuksen vai olisiko joku toinen koulutusmuoto itselle sopivampi? 

Mitä meillä sitten tehdään? Se katsotaan jokaisen nuoren tarpeen mukaan. Monien kanssa etsimme sopivaa ja mukavaa työharjoittelupaikkaa. Lähes kaikkien kanssa selvitetään kiinnostavia koulutuksia ja haetaan niihin. Yhden asia selviää yhdellä käynnillä ja toisen kanssa tuumitaan ja toimitaan vaikka vuosi. Asiakkaana voi olla pitkän tai lyhyen ajan – kuinka oma asia sitten eteneekään. Meidän nuoria on mennyt ainakin työharjoitteluun, työkokeiluun, palkkatukitöihin, työvoimakoulutuksiin, ohjaaviin koulutuksiin, oppisopimuksiin ja yhdistettyihin työ- ja koulutuskokeiluihin. Niistä puheen ollen: 

Lokakuussa alkaa 7 viikkoa kestävä työ- ja koulutuskokeilu, jossa kokeillaan miltä tuntuisi opiskella lähihoitajaksi tai sairaanhoitajaksi. Ryhmä nuoria pääsee Tampereen ammattiopiston tiloihin kokeilemaan ihan käytännössä mitä opiskeluihin kuuluu: ensiapua, potilaiden syöttämistä ja hoitamista, petausta, verensokerimittauksia, vuorovaikutusta ja paljon muuta! Välillä käydään katsomassa lähihoitajia työssään erilaisten asiakasryhmien kanssa ja kuulemme mitä heidän arkeensa kuuluu. Tämän kaiken ohessa suunnitellaan tulevia opiskeluita ja hommataan työharjoittelupaikkaa sosiaali- ja terveysalalta. 

Jaksolle pääsee haastatteluiden kautta. Ne järjestetään viikolla 38 ja ryhmä pyörähtää käyntiin viikon 40 alussa. 

Olisitko sinä tai ystäväsi tällaisen palvelun ja neuvonnan tarpeessa? 

Varaa aika numerosta 040 800 7367 ja tule käymään. Katsotaan sitten millaiset palvelut olisivat sinun tilanteellesi parhaita. 

Meidät löytää netistä www.tyollisyysportti.fi/koulutukseen ja Facebookista etsimällä ”Kestävät koulutus- ja uravalinnat”. 

Täällä ollaan, 

Taina, Johanna, Jukka, Ilona ja Heli

Pikavippi - vikatikki

Tämän päivän nuorelle väelle on varsin tavallista menettää luottotietonsa. Poikkeuksen tekee lähinnä se, jolla luottotiedot ovat kunnossa. Toki on muistettava, että ihmisillä on erilaisia kohtaloita, eikä missään tapauksessa kaikkia luottotietojansa menettäneitä tule tuomita. Huolestuttavaa kuitenkin on se, että raha-asioihin suhtaudutaan niin yleisesti niin välinpitämättömästi. Voi olla, että kun nuoren ensimmäinen lasku menee ulosottoon, se järkyttää. Voi olla, että kun ulosottoon menee aina vain lisää laskuja, asiaan tottuu ja turtuu. Voi olla, että nuori kokee, että ei kykene kuitenkaan asialle mitään tekemään, joten hällä väliä.

Ennen kuin luottotiedot menetetään, on saatettu tehdä jos vaikka mitä. Pahimmassa tapauksessa useasta luottoyhtiöstä/pankista on nostettu kulutusluottoja, tilattu postiennakolla Internetistä “kaikkea tarpeellista” ja otettu nk. pikavippejä. Eikä aikomuksenakaan ole maksaa niitä takaisin. Tämä ongelma ei luonnollisestikaan koske vain nuoria, vaan yhä enenevässä määrin kaikkia ikäluokkia. Totuus tulisi kuitenkin muistaa: raha ei juuri koskaan ole ilmaista. Joko sitä saadakseen on tehtävä työtä, tai sitten se on maksettava takaisin. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee, sanoo vanha kansakin. Sanotaan myös, että sen edestään löytää, minkä taakseen jättää. Vanhoja totuuksia, jotka pätevät tänäkin päivänä. Miksi sitten emme osaa ottaa onkeemme?

Kulutustottumuksemme ovat muuttuneet radikaalisti jopa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Kaikkea on saatava. Uskon siten, että paine kuluttamiseen hinnalla millä hyvänsä tulee ulkoapäin. Me aikuiset osaamme jo ehkäpä jollakin tapaa ulkoistaa itsemme kerskakuluttamisesta, mutta nuori ei. Toki toimintamallit saattavat peilautua vahvasti lapsuudesta, mutta jos kaverilla on mopoauto, lättätelkkari, tallentava digiboksi, Karl Kania ja bling-blingiä, voi olla vaikea sanoa, ettei itsellä ole rahaa moiseen. Mikä ratkaisuksi, kun ei vanhemmiltakaan irtoa paalua? Pikavippi.

Pikavippi on lopun alkua. Satanen sinne tänne, mitä sitten. Mutta entä sitten? Kuinka tästä pääsee kunniallisesti pois? Kuinka olla joutumatta tähän tilanteeseen? Veikkaisin, että vanhemmilla on tässä valta. Perheessä, jossa lapset opetetaan rahan järkevään käyttöön jo pienestä pitäen, hallitsevat myös nuoruudessa raha-asiansa. Nuorten suusta kuulee yllättävän usein, kuinka “äiti inhoo sossupummeja” tai “ei meillä saatu koskaan rahaa tollain tuhlattavaks”. Nämä nuoret eivät kuitenkaan ole erityisen rikkaista perheistä - mutta voivat vielä itse sellaisen itselleen saada, kun ymmärtävät rahan arvon.

Ihmiset tekevät virheitä, myös nuorena, ja se on ymmärrettävää. Virheiden minimointi on kuitenkin mahdollista. Toisille se on helpompaa, toisille vaikeampaa. Niille nuorille, jotka eivät apua raha-asioiden hoitamiseen saa, voivat saada apua erityistä tukea tarvitseville nuorille tarkoitetuista paikoista, kuten työpajoilta. Eivät työpajat viisasten kiveä tarjoa, eivätkä ratkaisua kaikkiin elämän ongelmiin, mutta ohjausta vikatikkien haittojen minimoimiseen kyllä on saatavilla. Raha-asioiden hoitamisen ongelmallisuuteen nuoruudessa - joka vaikuttaa mahdollisesti pitkälle aikuisuuteenkin - on panostettava.

Edellä mainittujen asioiden valossa onkin siten hyvä päättää tämä kirjoitus positiivisella mielellä: apua on tarjolla. Raha-asioiden auttamisessa kuntien ja kaupunkien velkaneuvojat ovat kultaakin kalliimpi taho. Neuvonta on helppoa, ja mikä parasta, maksutonta. Yhteystiedot löytyvät helposti www-osoitteesta

http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/velkaneuvo.aspx

Lisäksi mm. Marttaliitto on erikoistunut säästämiseen ja taloudelliseen elämäntapaan yleensäkin. Heidän sivustoltaan (http://www.martat.fi/neuvot_arkeen/rahat/)löytyy myös paljon apua ja neuvoja, sekä lista linkeistä, joissa saa melko pitkällekin menevää tietoutta talouden hoitamisesta. Loppukaneettina kuitenkin todettakoon, että apatialle ei voi antaa tilaa, jos raha-asiat mutkistuvat. On otettava ongelmista tiukka ote, ja selvitettävä ne. Ja kun nämä asiat ovat kunnossa, tulevaisuuden suunnittelu muiltakin osin saattaa lutviutua joustavammin.

Kati Jokio
Vaateri – nuorten työpaja, Valkeakoski

Vaateri –nuorten työpaja on eteläpirkanmaalainen kunta- ja ESR-rahoitteinen projekti, jota hallinnoi Valkeakosken ammatti- ja aikuisopisto VAAO. Vaateri on ollut toiminnassa syksystä 2008 saakka. Vaaterilaisia nuoria on ollut tuosta lähtien jo reilut sata iältään 15-24 –vuotiasta nuorta.

Verkostotyöpaja tarjoaa tamperelaisille nuorille mahdollisuuden työharjoitteluun

Nuorten verkostotyöpaja -projekti on 16 - 24-vuotiaille työttömille tamperelaisille nuorille tarkoitettu työharjoittelupaikka, jonka kautta joko koulutettu tai koulutusta vailla oleva nuori voi saada työkokemusta työharjoittelun kautta. Alla Verkostotyöpajan kautta harjoittelussa olleen nuoren tarina kokemuksistaan!

Lisää tietoa löytyy myös Verkostotyöpajan nettisivuilta.

-------------------------------------------------------------------------------------

Harjoitteluni Verkostotyöpajan kautta

Ennen Verkostotyöpajaprojektia olin valmistunut lukiosta, enkä ollut päässyt hakemiini kouluihin. Sain kuitenkin osa-aikaista työtä eräästä lastentarvikeliikkeestä, mutta minulla ei ollut minkäänlaista tasaista rutiinia välivuotenani. Kun kuulin hyvän ystäväni käyneen onnistuneesti puolenvuoden harjoittelussa, innostuin itsekin. Töitäkin minulla oli niin harvassa, että sillä ei oikein yksinasuva voinut elää. Hain jatkuvasti lisää töitä, mutta ei niitä pelkällä lukion päättötodistuksella saanut, täytyi olla kokemusta. Työharjoittelu kuulosti tässä vaiheessa parhaalta vaihtoehdolta.

Lähetin hakemuksen Verkostotyöpajalle ja pääsin haastatteluun. Hain ensisijaisesti erääseen kasvisravintolaan, mutta muista halukkaista löytyi heille sopivampi harjoittelija. Verkostotyöpajalla minua kuitenkin kehotettiin lähettämään toinen hakemus muuhun harjoittelupaikkaan. Ravintola-alan työt kiinnostivat minua kovasti, joten hain ravintola New Yorkiin. Lopulta pääsin sinne harjoitteluun. Harjoittelun kautta sain paljon realistisemman näkemyksen oikeasta työnteosta, etenkin ravintola-alalla. Se ei ollut läheskään niin kauhistuttavaa tai rankkaa, mitä olin kuvitellut. Puolen vuoden verran sain harjoitella tarjoilijan tehtäviä hyvässä työympäristössä ammattitaitoisten ihmisten keskellä. Harjoittelun päätyttyä minut sitten palkattiinkin osa-aikaiseksi työntekijäksi. 

Minua ei missään vaiheessa pelottanut, että kokemuksestani tulisi millään tavalla ikävä. Tiesin koko ajan, että voin ottaa yhteyttä Verkostotyöpajan ihmisiin ja kertoa luottaumuksellisesti mahdollisista pulmatilanteista. Ihmiset Verkostotyöpajalla tuntuivat enemmän ystäviltä kuin miltään virastohenkilökunnalta. Ennen harjoittelua tapasimme muiden harjoittelijoiden ja Verkostotyöpajalaisten kanssa ja keskustelimme alkutunnelmista sekä tutustuimme toisiimme. Lähes koko harjoittelun ajan tapasimme noin kerran kuukaudessa ja teimme joka kerta jotain mukavaa yhdessä. Aina kuitenkin vaihdoimme kuulumisia harjoitteluista ja kerroimme kuinka kaikki oli lähtenyt rullaamaan. Oli hauska kuulla kuinka eri ihmiset olivat löytäneet roolinsa ja omat tehtävänsä harjoittelupaikoiltaan. Viimeisimpinä tapaamiskertoina kävimme muunmuassa joukolla keilaamassa ja minigolfaamassa. Tapaamiset hyvällä porukalla oli ihanaa ajanvietettä työharjoittelun ohella.

Itselleni tärkeimpänä asiana Verkostotyöpajaprojektista mieleen jäi pajalaisten halu avustaa. Harvoissa paikoissa autetaan näinkin ammattitatoisesti nuoria työelämään tai erilaisiin koulutuksiin. Ymmärsin itsekin kuinka paljon minulla loppujen lopuksi onkaan mahdollisuuksia elämässäni ja etenkin Verkostotyöpajalaisten laaja tietämys auttoi minua löytämään itselleni sopivan alan. Harjoittelun aikana itsevarmuuteni kasvoi huimasti sekä tulevaisuuteni kirkastui suunnattomasti.

Minun tarinani: Saara omaa tietä etsimässä, osa 2

Minun tarinani –juttusarjassa seuraamme erilaisia nuoria heidän poluillaan koulutus- tai työelämässä tai matkalla kohti omia tavoitteitaan. Vuorossa toinen osa Saaran kertomuksesta. Ensimmäisessä jutussa kuulimme Saaran aiempia kokemuksia koulutusmaailmassa, nyt on puolestaan vuorossa tulevaisuuden suunnitelmat.

Keväällä kesken jääneiden opintojen jälkeen Saaran oli taas aika tehdä uusia suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Hän oli jo edellisenä keväänä hakenut opiskelemaan suomen kieltä, mutta tänä keväänä sosionomin opinnot tuntuivat houkuttelevimmilta. ”Molemmat vanhempani työskentelevät sosiaalialalla, ja ala on aina kiinnostanut jonkin verran myös minua. Minulla olisi halua auttaa ihmisiä, jotka ovat ehkä kokeneet samantapaisia asioita kuin minä.”

Saara ei saanut toivomaansa opiskelupaikkaa, mutta hänellä on tästä huolimatta alkavalle syksylle jo paljon suunnitelmia: Syyskuun loppupuolella alkavat taidehistorian opinnot Avoimessa yliopistossa. ”Odotan mielenkiinnolla taidehistorian opintoja, sillä ala on kiinnostanut jo pitkään. Harmi, ettei taidehistoriaa voi Tampereen yliopistossa opiskella pääaineena, muuten olisin varmasti jo hakenut sitä opiskelemaan”, Saara kertoo.

Lokakuussa puolestaan alkaa te- ja sosiaalitoimiston järjestämä kuntouttava työtoiminta. ”Kuntouttava työtoiminta vaikuttaa hyvältä jutulta ja juuri minulle sopivalta. Sieltä saa yksilöllistä ja henkilökohtaista tukea, ja läsnäoloa tulee olemaan oman tilanteen ja jaksamisen mukaan 2-5 päivänä viikossa. Vielä en oikein edes tiedä, mitä kuntouttavalta työtoiminnalta odottaa, mutta ihan hyvältä vaikuttaa”, Saara toteaa. Paitsi nämä suunnitelmat, on Saaralla jo syksyn kalenterissa muutakin kiinnostavaa. Ehtiväisellä tytöllä on aina ollut harrastuksia, joko tanssia, kuntonyrkkeilyä tai kielten opiskelua, ja samat aiheet kiinnostavat häntä edelleen: ”Olen aiemmin harrastanut useita vuosia tanssia, ja aloitan tanssiharrastuksen uudelleen Tampereen työväenopiston kurssilla. Suunnitelmissa on myös venäjän kielen alkeiskurssi”, Saara kertoo tulevasta syksystään.

Myöhemmin syksyllä tapaamme Saaran uudelleen, ja kuulemme silloin ainakin sen, miten taidehistorian opinnot ovat alkaneet, miltä vaikuttaa kuntouttava työtoiminta ja sujuuko venäjän kieli jo ongelmitta! 

Uusi palvelu helsinkiläisille nuorille rantautuu Suomeen

Helsingin Sanomat kirjoitti eilen maanantaina 29.8., kuinka Helsingin Diakonissalaitos on ottamassa käyttöön uuden nettipalvelun nuorille. Etelä-Afrikassa Kapkaupungissa kehitetyllä Jamiix-palvelulla koitetaan saada yhteys nuorisotyöntekijöiden ja nuorten välille. Palvelu käyttää yhteydenpitoon pikaviestejä ja chat-ominaisuutta. Se toimii ottamalla suoraan yhteyden Facebookista tai Googlesta tai muusta sosiaalisesta mediasta, jossa vain käytetään chat-palvelua.

“Palvelu soveltuu nuorisotyöhön poikkeuksellisen hyvin juuri siksi, ettei yhteydenotto vaadi itse nuorilta juuri mitään”, kirjoittaa HS

Jamiix on helppo ja anonyymi tapa ottaa yhteyttä Diakonissalaitoksen työntekijöihin, joita ovat esimerkiksi nuorisotyöntekijät, sosiaalityöntekijät ja lääkärit. Projekti on ollut Etelä-Afrikassa menestys ja samaa toivotaan myös Suomessa. Palvelu saatanee käyntiin tässä parin viikon sisään.

Itse toivon henkilökohtaisesti, että tämä palvelu saataisiin myös muualle Suomeen mahdollisimman pian, sillä se vaikuttaa todella lupaavalta ja toimivalta.

(Jutun voi käydä lukemassa joko läheisessä kirjastossa suoraan Helsingin Sanomista otsikolla “Helsinkiläisille nuorille apua Etelä-Afrikasta, tai maksullisesta nettilehdestä.)

Laura Sinkkonen, Varustamo

Koulurauhan julistus otti kantaa nettikiusaamiseen

Eilen julistettiin Koulurauha lukuvuodelle 2011–2012. Alkaneen lukuvuoden koulurauhatyössä halutaan korostaa tasa-arvon ja hyvän yhteishengen merkitystä kouluissa. Erityisesti huomiota kiinnitetään toisen kunnioittamiseen ja tasa-arvoisen kohtelun tärkeyteen myös netissä, ei ainoastaan kouluympäristössä.

Koulurauhatyöryhmä ottaa tämänvuotisessa Koulurauhan julistuksessaan kantaa tärkeään asiaan. Julistuksen mukaan

”Internetin käytön lisääntymisen myötä nettikiusaaminen on yleistynyt hälyttävän paljon. Anonyymisti on helpompi haukkua kuin kasvotusten. Kasvottomuuden takia nettikiusaamista on lähes mahdotonta valvoa. Siksi kaikkien tulisi miettiä tarkasti mitä netissä sanoo.”

Nettikiusaaminen ei välttämättä eroa paljoakaan koulukiusaamisesta, eikä sitä pidä ikinä sietää. Netin kautta on mahdollista saada monenlaisia positiivisia kokemuksia ja luoda ihmissuhteita, mutta myös toisen loukkaaminen, kiusaaminen ja vahingoittaminen onnistuvat nimettömänä tai nimimerkin suojista. Vaikka nettikiusaamista onkin vaikea valvoa, on netissä kiusaajat silti mahdollista jäljittää.

Hyviä vinkkejä nettikiusaamisen kitkemiseen ja siihen puuttumiseen löytyy esimerkiksi Tietoturvakoulun sivuilta tästä klikkaamalla.

Minun tarinani: Saara omaa tietä etsimässä, osa 1

Minun tarinani –juttusarjassa seuraamme erilaisia nuoria heidän poluillaan koulutus- tai työelämässä tai matkalla kohti omia tavoitteitaan. Ensimmäinen seurattava on 21-vuotias Saara.

Kun Saara oli päättämässä ysiluokkaansa yläkoulussa Kangasalla, ei hänellä ollut vielä tiedossa mitään tarkkaa haaveammattia. Sen hän kuitenkin tiesi, että hän halusi kirjoittaa. Saara kuulikin Oriveden Opiston kirjoittajalukiosta, innostui ajatuksesta, haki lukioon ja pääsi sisään.

Lukioaikansa Saara asui Oriveden Opiston asuntolassa ja nautti ajastaan kirjoittajalukiossa. ”Lukioaika oli hauskaa, sillä kirjoittajalukiossa oli samanhenkistä porukkaa, kun ihmiset sinne olivat kuitenkin valikoituneet tiettyjen kiinnostuksenkohteiden mukaan. Mukavaa oli se, että kirjoittajalukiossa tosiaan pääsi kirjoittamaan”, Saara kertoo. Saara myös menestyi lukiossa hyvin, varsinkin itseään eniten kiinnostavissa aineissa historiassa ja kielissä.

Lukion loppupuolella Saaraa kiinnosti kirjastoala, ja hän haki Tampereen yliopistoon opiskelemaan informaatiotutkimusta. Vaikka yliopiston ovet eivät auenneetkaan, pääsi Saara kesäksi työharjoitteluun kirjastoon. ”Kun olin kirjastossa töissä, huomasin, ettei se olekaan minulle se sopivin ala. Ei enää harmittanut, etten päässytkään opiskelemaan alaa yliopistoon”, Saara kertoo. 

Kesän kestäneen harjoittelun jälkeen Saara kuuli Legioonateatterista, ilmaisupainotteisesta työpajasta. ”Harrastin pienempänä näyttelemistä, ja se oli yksi syy, miksi kiinnostuin Legioonateatterista ja päätin hakea sinne. Pääsin ryhmään, ja viihdyin Legioonalla hyvin koko työpajajakson, sillä siellä oli tosi kivoja ihmisiä, ja tietysti teatterikin on kivaa. Työpajajakso huipentui näytelmän valmistamiseen ja sen esittämiseen”, Saara muistelee.

Saara on ehtinyt myös käydä tarjoilualan peruskurssin Tampereen palvelualan ammattiopistossa. ”En miettinyt alaa sen enempää, vaan tärkeämpää oli se, että keksin itselleni jotain tekemistä. Tietysti oli tosi hyvä saada hankittua anniskelu- ja hygieniapassit. Varmasti tästä koulutuksesta oli hyötyä, kun viime kesänä pääsin töihin Ahjolan kesäkerhoon keittiöapulaiseksi ja kerhon ohjaajan apulaiseksi”, Saara kertoo.

Kun vuosi sitten Saara mietti itselleen tekemistä syksyksi, löysi hän työkkärin sivuilta mahdollisuuden opiskella matkailu- ja ravintola-alaa. Saara oli joskus yläasteella miettinyt hotellialaa ja pääsi nyt opiskelemaan hotellivirkailijan perustutkintoon. Opetus tapahtui TAKK:n tiloissa ja siihen kuului paljon työharjoittelua. ”Huomasin aika pian, ettei ala ole se ´oma juttu´. Olisin kuitenkin halunnut jatkaa opinnot loppuun, mutta lopetin ne kesken perusopintojen jälkeen harjoittelupaikasta saamani heikon palautteen vuoksi. Kesällä piti taas miettiä, mitä keksikin seuraavaksi", Saara kertoo. 

Saaran tarina jatkuu ensi viikolla. Lue silloin, minkälaisia uusia suunnitelmia Saaralla on tämän syksyn varalle!

Apua AKU-toiminnasta!

Oletko ilman opiskelupaikkaa perusopetuksen jälkeen? Mitä pitäisi tehdä seuraavaksi? Ota yhteyttä AKU- toimintaan.


Saat tietoa eri ammattialoista, koulutuksista ja vaihtoehtoisista koulutuspoluista tai töihin hakemisesta sekä perusopetuksen numeroiden korottamisesta. AKU- toiminta on hyvä pohtimispaikka myös silloin, kun mietit opintojesi keskeyttämistä, lopetat opiskelusi tai jäät pitkälle sairaslomalle.

AKU =Ammattiin, Koulutukseen ja Uralle

Soita, lähetä tekstari tai sähköpostia:

Jetta Turunen puh. 050 560 8634 (jetta.turunen@akutoiminta.fi)

Minna Nieminen puh. 050 328 6207 (minna.nieminen@akutoiminta.fi)

www.akutoiminta.fi

--------------------------------------------------------------------------------------------

NIVELVAIHEEN OHJAUSTA TAMPEREELLA JO 10 VUOTTA

AKU-toiminta alkoi 1.8.2001 ”perusopetuksen päättäneiden nuorten oppilaiden seuranta- ja ohjausprojektina. Tavoitteena on ollut luoda paikallinen toimintamalli, jonka avulla seurataan ja ohjataan perusopetuksen päättäneiden koulutusvalinnoissaan epävarmoja nuoria koulutusasteiden nivelvaiheessa” (Sopimus 14.12.2000 Opetushallitus toimeksiantajana ja Tampereen ammattiopisto toimeksiannon toteuttajana). Toiminta vakinaistettiin v.2006.

AKU-toiminta on Pirkanmaan ammattiopiston (PAO) ja Tampereen ammattiopiston (TAO) järjestämää ja rahoittamaa toimintaa. Työskentely tapahtuu nk. nivelvaiheessa ja toiminnan keskeinen tavoite on syrjäytymisen ehkäisy sekä koulutus- ja yhteiskuntatakuun toteuttaminen.

AKU- toiminta on tarkoitettu pääsääntöisesti alle 18-vuotiaille peruskoulunsa päättäneille nuorille, jotka ovat ilman opiskelupaikkaa tai keskeyttäneet opiskelunsa toisella asteella tai ovat pitkällä sairaslomalla. AKUn perustehtävänä on ohjata nuoria Ammattiin, Koulutukseen ja Uralle nuoren elämäntilanne huomioiden. AKU-toiminta on seutukunnallista työtä.

Työ on sekä yksilöohjausta että verkostotyötä. Yksilöohjaus voi olla lyhytaikaista neuvontaa, jolloin asiakkuus kestää 1-3 tapaamiskertaa. Pidempi ohjausprosessi sisältää keskusteluja nuoren kanssa nuoren itsensä tärkeinä pitämistä asioista, perhetapaamisia, koulutus- ja urasuunnitteluohjausta, oppilaitoksiin tutustumista, koulutuskokeiluja oppilaitoksissa, vaihtoehtoisten opintopolkujen hakemista, yhteishaun tekemistä sekä tiivistä yhteistyötä TE-toimiston nuorten palvelujen kanssa ammatinvalinnanohjauksessa ja työelämään tutustumisessa työkokeilujen tai –harjoittelujen kautta.

Verkostotyötä tehdään myös perusopetuksen, toisen asteen koulutuksen ja nuoren omien verkostojen kanssa. Tarvittaessa etsitään nuorten palveluverkostosta uusia yhteistyökumppaneita. Työmme lähtökohtana on nuoren oma käsitys hyvästä elämästä.

AKU-toiminta on osa oppilaitosten ohjaus- ja tukipalveluja, jossa työskentelee yksi Tampereen ammattiopiston sosiaalikuraattori koulutus- ja uraohjaajana ja yksi Pirkanmaan ammattiopiston erityisohjaaja.

AKU-toiminta

Vinkkipankki: Millainen CV:n tulisi olla?

Töitä hakiessa asianmukaisen CV:n liittäminen työhakemukseen on ensisijaisen tärkeää. Netistä löytyy lukuisia malleja ja ohjeita, joita kannattaa hyödyntää oman ansioluettelon työstämisessä. Tässä yksi esimerkki siitä, millainen asiallinen CV voisi olla.

CV/ANSIOLUETTELO                                             PÄIVÄMÄÄRÄ

HENKILÖTIEDOT:

Nimi, ikä tai/ja syntymävuosi, osoite, puhelinnumero, sähköpostiosoite, mahdollisesti siviilisääty. Henkilötietojen viereen voi liittää myös oman kuvan.

KOULUTUS:

Uusimmasta vanhimpaan.

Oppilaitos, linja, opiskeluaika/valmistumisvuosi, suoritetun tutkinnon nimi.

TYÖKOKEMUS:

Uusimmasta vanhimpaan, vähintään kuukauden tarkkuudella työsuhteen kesto. Jos työkokemusta ei ole paljon, kannattaa kaikenlainen lyhytkin työkokemus mainita.

KIELITAITO:

Asteikolla äidinkieli, kiitettävä, hyvä, tyydyttävä, alkeet.

Esim. englanti - kiitettävä

suomi - äidinkieli

IT-TAIDOT:

Ohjelmistot, käyttöjärjestelmät jne. ilmaise myös osaamisesi taso

Esim. MS Windows (erinomainen), Linux (hyvä)

VARUSMIESPALVELUS:

Koska, missä, aselaji, sotilasarvo

LUOTTAMUSTOIMET:

Mikäli olet toiminut jossain luottamusasemassa, on see hyvä mainita. Esim. rahastonhoitaja, oppilaskunnan puheenjohtaja.

HARRASTUKSET: Esim. lentopallo, kalastus, kuoro.

SUOSITTELIJAT:

Nimi, titteli, yhteystiedot ja miten kyseinen henkilö sinuun liittyy. (Muistathan varmistaa suosittelijalta, että hän on valmis suosittelemaan sinua! Muuten saattaa tulla hämmennystä, kun uusi työnantaja soittaa suosittelijalle ja tämä ei tiedä siitä, että on sinun suosittelijasi.)

Varustamo

Diginatiivit

Muistan, kun muutama vuosi sitten kuulin ensimmäistä kertaa termin diginatiivi. Muistaakseni jonkin lehden kolumnissa kirjoitettiin diginatiiveista, nuorista ja lapsista, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet aikana, jolloin internet ja monenlaiset uusimman teknologian välineet ovat erottamaton ja luonnollinen osa arkipäivää.

Diginatiiveille elämä ennen nettiä tuntuu antiikkiselta. Diginatiivit luovivat sujuvasti Facebookin, Twitterin, IRC-gallerian,YouTuben ja monien muiden nettiyhteisöjen maailmoissa. Diginatiivit pitävät yhteyttä ystäviinsä älypuhelimien, Messengerin, Skypen tai muiden sosiaalisten medioiden avulla missä vain, milloin vain. Diginatiivit hyödyntävät sosiaalista mediaa opiskeluissaan ja ehkä työelämässäänkin.

Olen itse syntynyt 80-luvun lopulla, enkä koe olevani aivan sataprosenttisen diginatiivi. Nimittäin muistan vielä esimerkiksi sen, kun meille tuli ensi kertaa kotiin modeemin kautta toimiva Internet, mikä tarkoitti sitä että nettiyhteyden ollessa auki piippasi lankapuhelin varattua. Äiti huusi useammin kuin kerran yläkerrassa tietokoneen ääressä istuvalle veljelleni, että ”Internet kiinni, haluan soittaa Riitalle!”. Nyt tuntuisi uskomattomalta, ettei nettiyhteys olisi lähes joka kodissa kiinteä tai ettei äidillä olisi kännykkää.

Muistan myös sen, kun kotiimme tuli ensimmäinen tulostin. Sen ääni oli niin voimakas, ettei samassa huoneessa juuri tehnyt mieli oleilla samaan aikaan kun laite suolti paperia ulos hyvin hitaasti mutta varmasti, ja tietysti mustavalkoisena. Ensimmäisen kännykkänikin sain vasta 12-vuotiaana.

Uskon, että nämä diginatiivit suhtautuvat esimerkiksi työelämään, sosiaalisiin suhteisiin tai vapaa-ajan viettoon jossain määrin eri tavoin kuin aiemmat sukupolvet, eikä kyse ole pelkästään tavanomaisesta sukupolvien välisestä kuilusta. Internet ja erityisesti sosiaalisen median välineet ovat muuttaneet sosiaalisten suhteiden luomista ja ylläpitoa monin tavoin. Vaikkapa erilaisten vertaisryhmien löytäminen ja niihin liittyminen käy kädenkäänteessä parilla klikkauksella, ja yhteydenpito missä tahansa maailman kolkassa asuviin kavereihin on helppoa, vaivatonta ja arkipäiväistä.

Myös työnteon muodot ovat ehkä monipuolistuneet. Itse esimerkiksi reissailin heinäkuun läppäri kainalossa, ja tein päivittäisen parin tunnin työpanokseni milloin kaverin vierashuoneen sängyltä, milloin mökin kuistilta. Kaikki työntekoon tarvittavat välineet kun oli helppo pakata reppuun: läppäri, hiiri ja nettitikku kulkivat vaivattomasti mukana.

Mutta onko diginatiivius sittenkään välttämättä riippuvainen siitä, milloin ja millaisessa ympäristössä on varttunut? Uskon, että kenestä tahansa voi vanhemmallakin iällä kehkeytyä diginatiivi. Ehkä se onkin kiinni asenteesta, omaksumishalusta, uteliaisuudesta ja innostuksesta uusiin työnteon, viestinnän, verkostoitumisen ja ajanvietteen mahdollisuuksiin. Tullakseen diginatiiviksi ei ehkä tarvitse olla syntynyt digiaikaan, kunhan saa tehokasta digikylvetystä.

Moni nuori ilman opiskelupaikkaa vielä elokuussa

Koulut alkavat Pirkanmaalla tällä viikolla. Silti Aamulehti uutisoi lauantaina, miten Kymmenet nuoret ovat yhä ilman opiskelupaikkaa Tampereella. Aamulehden mukaan nuoria, jotka eivät yläkoulun päätyttyä saaneet opiskelupaikkaa lukiosta tai ammattikoulusta, on pelkästään Tampereella noin 80.

Tänä vuonna on kymppiluokille ollut suorastaan tunkua Tampereella, eivätkä kaikki halukkaat mahdu syksyllä alkaviin ryhmiin. Vaihtoehtoina perinteisille kymppiluokalle löytyy Pirkanmaan alueelta ainakin lukiostartti ja Ammattistartit. Mielekästä tekemistä lukuvuoden ajaksi tarjoavat myös esimerkiksi erilaiset työpajat, joita Tampereella tarjoaa muun muassa Silta-Valmennus, mutta myös moni muu taho. Jatko-opiskelupaikkaa vaille jääneen nuoren kannattaakin vielä kysellä opiskelupaikkaa suoraan kouluilta.

Tärkeää olisi, että jokainen nuori löytäisi itselleen yläkoulun jälkeen jatko-opiskelupaikan tai muuta mielekästä tekemistä, sillä tässä nivelvaiheessa ilman opiskelupaikkaa jääneet nuoret ovat vaarassa syrjäytyä kokonaan opiskelu- ja työelämästä. Onneksi lukio- ja ammattikouluopinnoille on olemassa lukuisia hyviä vaihtoehtoja tai niihin valmentavia koulutuksia, joista jokainen nuori varmasti löytäisi omaan tilanteeseensa sopivan vaihtoehdon. Suuri haaste on kuitenkin saada nuoret ja nämä oikeat tahot löytämään toisensa, ja tämä onkin yksi Varustamo-hankkeen tavoitteista.

Vinkkipankki: Näin asioit työ- ja elinkeinotoimistossa

1. Mene TE -toimistoon osoitteeseen, joka löytyy alla olevasta listasta.

2. Ilmoittaudu neuvonnassa ja näytä henkilöllisyystodistus.

3. Sinut ohjataan ottamaan oikea vuoronumero.

4. Odota vuoroasi.

5. Kun oma vuoronumerosi näkyy taululla, siirry palveltavaksi.

Pirkanmaan paikkakuntien te-toimistojen yhteystiedot:

Paikkakunnan nimeä klikkaamalla näet katuosoitteen ja sijainnin kartalla, suluissa linkki te-toimiston nettisivuille.

Akaa:  (Etelä-Pirkanmaan te-toimisto)

Hämeenkyrö:  (Keski-Pirkanmaan te-toimisto)

Ikaalinen:  (Keski-Pirkanmaan te-toimisto)

Juupajoki: (Keski-Pirkanmaan te-toimisto) 

Kangasala:  (Keski-Pirkanmaan te-toimisto)

Kihniö: (Pohjois-Pirkanmaan te-toimisto) 

Lempäälä:  (Keski-Pirkanmaan te-toimisto)

Mänttä-Vilppula:  (Pohjois-Pirkanmaan te-toimisto)

Nokia:  (Keski-Pirkanmaan te-toimisto)

Orivesi:  (Keski-Pirkanmaan te-toimisto)

Pirkkala:  (Tampereen te-keskuksen Pirkkalan toimipiste)

Parkano:  (Pohjois-Pirkanmaan te-toimisto)

Punkalaidun:  (Sastamalan te-toimisto)

Pälkäne: (Keski-Pirkanmaan te-toimisto) 

Ruovesi: (Pohjois-Pirkanmaan te-toimisto) 

Sastamala:  (Sastamalan te-toimisto)

Tampere:  (Tampereen te-toimisto)

Tampere, Hervanta:  (Tampereen te-toimiston Hervannan toimipiste)

Urjala: (Etelä-Pirkanmaan te-toimisto)

Valkeakoski:  (Etelä-Pirkanmaan te-toimisto)

Vesilahti: (Keski-Pirkanmaan te-toimisto) 

Virrat:  (Pohjois-Pirkanmaan te-toimisto)

Ylöjärvi:  (Keski-Pirkanmaan te-toimisto)

Varustamo