Olen aina unelmoinut sellaisesta työstä, jossa voisi tehdä muutakin kuin istua tietokoneen äärellä. Viime kesänä sain fyysiseen työhön mahdollisuuden työharjoitteluun kahdeksi viikoksi. Työnkuvaan kuului arkistojen ja työtilojen siivousta, mutta jälkimmäiseen työnantajani ei panostanut. Onneksi minulle tuli työpari, koska arkisto oli noin 5 kilometriä pitkä ja täynnä todella vanhoja kansioita, jotka odottivat kärsimättömänä siivousta. Kummallakin oli isot roskasäiliöt, joihin laitettiin paperia sen verran kuin jaksoi säiliötä työntää.
kuvan lähde
Sitten työnsimme roskasäiliöitä noin 100 metriä isommille roskiksille tyhjentämään ne ja takaisin taas täyttämään. Välillä teki mieli sanoa työparilleni, että voisiko hän tehdä vähän enemmän, koska minusta tuntui, että tein paljon enemmän töitä kuin hän. Toisaalta oli minullakin niitä laiskoja päiviä, jolloin ei huvittanut tehdä yhtään mitään.
kuvan lähde
Jo ensimmäisen päivän jälkeen kädet olivat täynnä rakkoja ja ranteet olivat hyvin kipeät. Työpäivän jälkeen mietin bussissa, miksi ihmeessä halusin ottaa tämän työn, kun minulla oli jo kesätyö täällä Varustamolla. Syy oli tietenkin raha, mutta sekin oli hävyttömän pieni suhteessa siihen, minkä työn olimme kahden viikon jälkeen tehneet, nimittäin saimme siivottua melkein koko viisi kilometriä pitkän arkiston.
Pahinta oli se, kun menin ensiksi siivoamaan arkistoja kahdeksaksi tunniksi ja siitä suoraan Varustamolle neljäksi tunniksi. Se kaksi viikkoa meni hyvin hyvin hitaasti ja silloin minun täytyi mennä jo kymmeneltä nukkumaan, jotta jaksan taas seuraavan päivän vetää kunnolla. En jaksanut välillä edes käydä somessa tarkistamassa uusia päivityksiä tai kommentteja, enkä kerennyt/jaksanut nähdä kavereita näinä viikkoina. Se oli kamalaa, mutta toisaalta en saisi valittaa, koska moni nuori ei saa kesätyöpaikkaa ollenkaan. Minulla kävi oikeastaan onni, että sain kerättyä enemmän työkokemusta, mutta en kuitenkaan haluaisi mennä enää siivoamaan arkistoja ja vielä niin surkealla palkalla… Onneksi saimme työpaikalla ilmaisen lounaan, joka oli ainoa kohokohta päivässä, koska ruoka oli aivan mielettömän hyvää.
Hanna, Varustamo
Minun ensimmäinen kesätyöni oli ylä-asteella, kun jaoin mainoksia lähialueella. Muutaman kerran jakelin mainoksia ihan innoissaan ja ajattelin että tämähän on hyvää hyötyliikuntaa ja rahaa tulee vähän omaan käyttöön. Kun ensimmäinen tilinauha tuli postissa, en kuitenkaan hyppinyt riemusta. Mainoksista maksettiin tietty summa per mainos, eikä summa ollut todellakaan häävi. Loma-Suomesta maksettiin eniten, joten se Loma-Suomi-päivä oli rahapäivä! Pienet oli ilot teinillä silloin..
 |
| kuvan lähde |
Mutta tiedättekö millainen homma ne mainokset on ensin niputtaa ja sitten pyörällä raahata kaikkien postilaatikoihin? Voin kertoa, että se on iso homma. Kaikkein eniten pisti vihaksi "Ei mainoksia" -laput. Miettikää sitä fiilistä kun ootte kiivenny mainokset kainalossa kerrostalon ylimpään kerrokseen, sitten jokaisessa postiluukussa lukee: "Ei mainoksia". Siinä kohtaa tekee mieli tunkee muutama ylimääräinen mainos niihin luukkuihin.
Arvatkaa mitä? Opin kuitenkin arvostamaan työtä ja rahaa. Ei tullut meinaan massi helpolla niihin aikoihin, teki hyvää pikku-teinin arvomaailmalle!
Sanni, Varustamo
