Varustamosta eväitä elämään –vertaisohjaajan kokemuksia

Sain keväällä 2012 sähköpostia äidiltäni. Hänen työsähköpostiinsa oli tullut esite Varustamon-projektin koulutuksesta, eikä kyseinen opinto-ohjaaja voinut jättää tilaisuutta käyttämättä saadakseen opottaa aikuista tytärtään. Vähän itsekseni huokaillen tutustuin äidin uusimaan ”täss olis tämmönen, jos kiinnostaa” –viestiin. Nyt kesällä 2013 olen tyytyväisempi kuin koskaan.

Hain koulutukseen ja tulin valituksi. Tampereen ammattikorkeakoulun tiloissa tuli vietettyä kevään aikana monta arki-iltaa, opittua uusia asioita ja tutustuttua mahtaviin tyyppeihin. Vaikka luulin niin sanotusti hallitsevani sosiaalisen median kentän sekä kaikki näppäryydet, mitä tietokoneella voi tehdä, koulutus osoitti minulle, kuinka vähän vielä mistään tiesinkään.  Koulutuksen aikana sain ensikosketukseni Twitteriin, tutustuin taas vähän syvemmin Bloggerin asetuksiin, opin uutta Facebookin kävijätilastoista sekä kaivoin naftaliinista vanhan IRC-gallerian profiilini. Ja kaikki tämä on vasta sosiaaliseen mediaan liittyviä asioita: itse vertaisohjaus ja projektityöskentely ovat kokonaan oma saransa.

 

Koulutuksen päätyttyä (ja maukasta päättäjäispäivän täytekakkua ahmittuani) aloitin toukokuussa työt vertaisohjaajana. Keväällä olin osallistunut Oulussa järjestettyyn seminaariin yhdessä toisen varustamolaisen kanssa, ja tuliaisina toimme idean IRC-Gallerian ottamisesta osaksi Varustamon työkalupakkia. Kesän alussa löysin itseni vastaamasta Varustamon IRC-Gallerian yhteisön pystytyksestä.

IRC-Gallerian yhteisön pystyttämisessä oli mukavaa fiilistellä puhtaalta pöydältä aloittamisen kanssa. Saimme vertaisohjaajien kanssa luoda yhteisöstä oman arviontikykymme ja näkemyksen mukaisen paikan, jossa Varustamon vertaisohjausta voisi tehdä. Työssä oli tärkeää omaksua ”galtsun” ominaispiirteet: yhteisö galtsussa ei ole sama asia kuin sivu Facebookissa, eikä galtsussa käyttäydytä saman etiketin ja tapakulttuurin mukaan kuin naamakirjassa. Yhteisömme suosio yllätti kesän loppua kohden ja vuodessa IRC-Galleria vakiinnutti paikkansa Varustamon ohjaustyössä.

Varustamo-projektin uskomatonta henkeä ja tekemisen meininkiä kuvasti myös se tyyni suhtautuminen siihen, kuinka minä ja yksi toinen vertaisohjaaja ilmoitimme viime syksynä lähtevämme vaihto-opiskelijoiksi Englantiin. ”Jatkattehan kuitenkin projektissa etätyöntekijöinä?” oli heti esitetty kysymys, ja lopulta työnkuvamme räätälöitiin vaihto-opiskelun antamiin raameihin. Kuvaavaa on myös se, kuinka me molemmat automaattisesti jatkoimme Varustamossa myös kotimaahan palattuamme.

Varsinkin tällaista summa summarum –tekstiä kirjoitettaessa sitä huomaa vasta lopussa hölisseensä kaikkea käytännön seikoista, työtehtävistä ja –tavoista niin, että työn varsinainen suola eli ihmiset ovat vähällä unohtua kokonaan. Tosiasia kuitenkin on, että se, mitä vertaisohjaajalle jää viimeisenä mieleen, ovat kaikki ne yhdessäolon hetket, joita kouluttajien, vertaisohjaajien sekä ohjattavien kanssa on saanut kokea. Kiitos niistä varustamolaisille :)

-Tuuli, Varustamo