Ihanan kamalia kesätyömuistoja

Kesätöistä saa rahan ja työkokemuksen lisäksi rutosti muistoja! Varustamon vertaisohjaajat kertovat omia muistojaan töistään esim. stailaamisen, lastenhoidon ja puistotyön saralta.

Tumpelosta ompelijaksi

Olen ala-asteikäisestä asti vihannut käsitöitä. Olen ollut aina tumpelo tarkkuutta vaativissa ompelutöissä, ja ajatuskin haalarimerkkien tai edes napin ompelusta on saanut hien nousemaan otsalleni. Opiskelupaikkaani voi kuvata hyvin sanalla “akateeminen”, sillä valmistuttuani en toivottavasti joudu käyttämään mitään kopiokonetta monimutkaisempaa laitetta.
Siksi pari vuotta sitten uudessa kesätyöpaikassa oli melkoinen järkytys, kun ensimmäisenä päivänä sain käteeni ikioman työkalupakin, joka sisälsi ties minkälaisia neuloja ja muita ompeluinstrumentteja. Työpisteellä valmistettiin puristinhuopien saumoja. Tiesin tasan tämän verran työnkuvasta paikkaa hakiessani, joten varsinaisten työtehtävien valkeneminen oli kevyehkö sokki. Ompelua. Suurennuslasin käyttöä ja ompelua. Ratkomista. Pujottelua. Langanvaihtoa. Ompelukoneen käyttöä. Ompelukoneen langanvaihtoa.
Onneksi työhönopastajani oli mitä lempein ja kärsivällisin ihminen. Itseni -ja ennen kaikkea epäileväisen äitini- ihmetykseksi opin työt määräajassa, ja kesän lopussa sain jo kiitosta ripeästä ja huolellisesta työskentelystä! Tuon kesän jälkeen olen tarttunut kotonakin neulaan aivan uudella rohkeudella.
-Tuuli

Pomon nuoruuden romanssi
17-vuotiaana työskentelin toimistoapulaisena, ja yksi tehtävistäni oli puhelimeen vastaaminen. Eräänä kesäpäivänä langan toisessa päässä oli suomea ulkomaalaisella aksentilla puhuva rouva. Hän alkoi kertoa minulle juurta jaksain siitä, miten hän ja kesätyöpaikkani pomo olivat nuoruudessaan olleet rakastavaisia… Rouva kertoi seikkaperäisesti tästä pari vuotta kestäneestä romanssista, joka lopulta päättyi rouvan muutettua ulkomaille. Hän oli nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin saanut käsiinsä nuoruudenrakkautensa työpaikan puhelinnumeron, ja halusi jättää soittopyynnön.  Puhelun jälkeen marssin pomon työhuoneeseen, annoin paperilla rouvan nimen ja numeron sekä kerroin asiallisesti soittopyynnöstä. Pomon ilme oli näkemisen arvoinen!
- Anna

Sade vei puhelimen

Pääsin 18-vuotiaana hautausmaalle puistotyöntekijäksi. Parasta työssä oli mukavat työkaverit ja se, että hyvällä säällä sai olla ulkona auringonpaisteessa. Tämän kääntöpuolena olivat tietenkin sadepäivät, joita Suomessa valitettavasti riittää myös kesäisin. Vaikka mielestäni olin varustautunut hyvin ja olosuhteiden mukaisesti, pääsi kaatosade silti eräänä päivänä yllättämään. Päivän päätteeksi huomasin, että vesitiiviissä taskussa ollut puhelimeni oli aivan läpimärkä eikä suostunut enää käynnistymään huolellisesta kuivattelusta huolimatta! Onneksi aivan kaikki kesätyörahat eivät menneet uuden puhelimen hankintaan. Tästä huolimatta olin samassa työpaikassa vielä kahtena seuraavanakin kesänä, vahingosta viisastuneena!
- Sara

Stailaajana asuntomessuilla!

Mun ihka ensimmäinen kesätyöni oli toimia äitini sisustussuunnittelua ja stailausta tekevässä yrityksessä apulaisena. Olin mukana asuntomessuilla stailaamassa asuntoa messukuntoon parin pitkän päivän ajan hyvissä ajoin ennen messujen alkamista lehtijuttuja varten. Muistan, että tuntui hauskalta kierrellä kaupoissa etsimässä kaikkia kivoja tavaroita lainaksi messujen ajaksi, kun sai vähän niin kuin leikisti shoppailla – tosin oli se tietysti myös rankkaa, kun piti löytää just tietyn värisenä joku tietty juttu, ja sitten kierreltiin kauppoja läpi ja vertailtiin värisävyjä. Mieleen on jäänyt sellainen onnistumisen kokemus, että pitkän päivän jälkeen satuin löytämään just täydellisen värisen hammasharjamukin - ja kyllä, yksityiskohdilla on väliä! Messujärjestelyihin kuului myös ei-niin-kivaa-siivoamista, tavaroiden purkamista ja pakkaamista sekä tekstiilien silittämistä – tulipa siinä hötäkässä silitettyä Laura Voutilaiselle verhot  ;)
- Telma

Löysin sisäisen Maija Poppaseni

Pääsin 14-vuotiaana päiväkotiin töihin kahdeksi viikoksi. Kyseessä oli elämäni ensimmäinen kesätyö. Kun istahdin aamukahdeksalta Mörri-Möykkyjen ruokailuhuoneen sohvalle, kysyin itseltäni: "Mitä oikein teen täällä?!" Minulla ei ollut minkään valtakunnan kokemusta lapsista enkä tiennyt osaanko olla heidän kanssaan. 3-5 -vuotiaitten ryhmä otti minut kuitenkin avosylin vastaan, ja parissa päivässä opin lasten nimet ja luonteenpiirteet. Työhön kuului paljon muutakin kuin lastenhoitoa, kuten ikkunan- ja lelujen pesua sekä silitystä. Kuitenkin lämpimimmin muistan leikkihetket pihalla ja viimeisen päivän, jolloin toin karkkia kaikille, koko ryhmä lauloi minulle ja ohjaajat toivottivat minut tervetulleeksi vierailemaan milloin vain.
- Rosa

Toimitti Rosa

Kuvat (c) AMagill, Moyan_Brenn, Zigazou76, I_Believe_