Kokemuksia vertaisohjaajakoulutuksesta ja -ohjaamisesta

Intoa piukassa aloitin hankkeen vertaisohjaajakoulutuksen keväällä 2012, josta jännittävä reilun puolen vuoden työputki alkoi heti toukokuulla. Opiskelin työn aikana ammattikorkeakoulussa, ja ehdinkin työssäoloaikana valmistumaan sosionomiksi (AMK). Vertaisohjaajana toimiminen koulun ohella on antanut kumpaankin suuntaan - niin työhön kuin opiskeluunkin - paljon erilaisia ja uusia kokemuksia. 

Sosionomin opinnot täydentyivät uudella tavalla, kun ”pelkkään” ohjaukseen sai vertaisohjauksen näkökulman. Uusinta uutta oli sosiaalisen median käyttäminen ohjauksessa, mikä onkin mielenkiintoinen pointti, sillä ammattikorkeakoulussa sosiaalisen median käyttämisestä on puhuttu erittäin vähän. Nuorten ohjauksessa sosiaalisen median hallitseminen ja sen ottaminen osaksi ohjausta nousee koko ajan suurempaan rooliin. Olenkin mielestäni jokseenkin onnekas, että tajusin tämän pointin sekä sen, että opin käyttämään sosiaalisen median kanavista ainakin muutamaan. (:

Tiian FB-profiilikuva

 Työtä Varustamolla tehtiin ryhmissä, yksin ja pareittain. Näihin sai usein itse vaikuttaa. Lisäksi työtehtäviä oli niin monta kuin oli tekijääkin ja niistäkin sai valita mieleisensä. Mielenkiintoista oli yksittäisten työtehtävien tekeminen ja uuden oppiminen sosiaalisen median käytöstä, mutta uutta oli myös yksinkertaisesti työskentely hankkeessa. Aikaisempi työkokemus on karttunut kesätöissä yleensä kunnan tai yrityksen alaisen alaisena, mutta tämä työympäristö antoi aivan uusia näkökulmia työyhteisöstä, työskentelytavoista, vastuunjaosta ja oman työn kehittämisestä. Kesäkampanjan aikaan oma luovuus ja yhteistyö pääsivät valloilleen, kun vertaisohjaajien kanssa keskenämme suunnittelimme - tai ainakin yritimme parhaamme mukaan suunnitella - toistaan mielenkiintoisempia viikko- ja chat-teemoja.

 Itselleni mielenkiintoisimpana hommana Varustamolla pidin Facebookin chatteja. Chattailu oli itselleni suhteellisen uutta, ja täysin uusi ohjaamisen muoto. Samalla hetkellä piti miettiä mitä sanoisin, miten sanoisin ja kuinka sen sitten kirjoittaisin. Vertaisohjaajien kesken useita kertoja puhututtikin se, kuinka pystyä ilmaisemaan tunteita kirjoittamalla, kun ei ole keskustelukaverin kanssa fyysisesti yhdessä. Monesti chatit olivatkin sekä ohjaajana, että ohjattavana toimimista: siinä onkin ehkä vertaisohjauksen ydin. 

Tämän hömpän päätteeksi kiitänkin kaikkia Varustamon tuttuja työkavereita mukavasta työkokemuksesta ja etenkin suurin kiitos ja kumarrus chatteihin osallistuneille innokkaille höpisijöille!

Tiia, Varustamossa vuodenvaihteessa lopettanut vertaisohjaaja