Kaksi vuotta uuden oppimista

Kuulin Varustamosta ensimmäisen kerran alkuvuodesta 2011, jolloin bongasin ainejärjestöni sähköpostilistalta mainoksen verkkovertaisohjaajakoulutuksesta. Kiinnostuin oitis, enkä vähiten siksi, että minulla oli juuri työn alla mediakasvatuksen sivuainekokonaisuus. Sosiaalisen median hyödyntäminen muuhunkin kuin yhteydenpitoon kavereiden kanssa kiinnosti. Lisäksi mahdollisuus osa-aikatöihin hankkeessa oli hyvä houkutin. Hain mukaan ja kohta jo aloitinkin Varustamon ensimmäistä VOV-koulutusta. Koulutuksessa itselleni tärkeintä antia oli tutustuminen lukuisiin erilaisiin nuorten palveluihin niin verkossa kuin ympäri Pirkanmaatakin. Oli myös mielenkiintoista harjoitella esimerkiksi chat-ohjausta sekä kysymys-vastaus -palstan kysymyksiin vastaamista.

Töiden aloittaminen kesäkuussa 2011 oli jännittävää: aloimme yhdessä suunnitella ja lopulta toteuttaa Varustamon erilaisia palveluja. Koko kesä kului pikkuhiljaa toimintaa ideoidessa ja käynnistäessä. Itseäni kiinnostivat erityisesti blogit ja kirjoittaminen, ja olinkin mukana perustamassa ja aloittamassa Varustamon blogia. Lisäksi tehtäviini kuului yhteistyö Pirkanmaan ammattistarttien kanssa, ja olen alusta asti vastannut starttilaisten yhteisestä Kokemusblogista. Ensimmäisen kesän jälkeen työnkuvaani on kuulunut myös muita, mitä erilaisempia tehtäviä. Olen muun muassa ollut vertaisohjaajana chateissa ja Varustamon IRC-Galleriayhteisön keskusteluissa, vieraillut kouluilla ja erilaisissa tapahtumissa, kirjoittanut ja toimittanut blogijuttuja sekä perehdyttänyt toisen vertaisohjaajakoulutuksen tulokkaita tehtäviinsä. Näin hankkeen loppumetreillä paljon työtunteja on uponnut seminaarijärjestelyihin ja artikkelijulkaisun kirjoittamiseen.

Varustamossa työskennellessäni loin ensimmäistä kertaa profiilin IRC-Galleriaan.

Olen iloinen siitä, että monipuoliset työtehtävät Varustamolla ovat antaneet minulle paljon uutta kokemusta ja oppia. Ennen vertaisohjaajakoulutusta en täysin hahmottanut millainen on vertaisohjaajan rooli, ja asia on pohdituttanut matkan varrellakin. Työskennellessäni olen oppinut, että vertaisena olossa tärkeää on olla läsnä, kuunnella, jakaa tietoa ja ennen kaikkea omia kokemuksiaan. Olen huomannut, että ei tarvitse olla täysin samassa tilanteessa tai täysin samanikäinen voidakseen olla vertainen. 

Varustamosta olen saanut paljon oppia myös yleensä ohjaukseen ja nuorten kanssa työskentelyyn. Tietysti Varustamolla kaikkeen tekemiseen on jollain tavoin liittynyt sosiaalinen media. Kahden vuoden aikana olen oppinut hurjasti uutta siitä, miten sosiaalisen median välineitä voidaan käyttää ohjauksen, tuen, neuvonnan ja tiedotuksen välineinä. Minulle uudet välineet ovat tulleet tutummiksi (esim. Twitter ja IRC-Galleria) ja vanhoista tutuista (esim. blogit) on löytynyt paljon uusia puolia. On ollut kiva oppia itse tekemällä, mutta hyvin valaisevaa on ollut myös tutustua jo kauemmin olemassaolleisiin palveluihin ympäri Suomen.

Varustamossa Facebookkailu työajalla on kuulunut asiaan.

Lisäksi suurena plussana olen tutustunut mahtaviin työtovereihin ja saanut nauttia hyvästä yhteishengestä vertaisohjaajien kesken. Ja jo vertaisohjaajille annettu vastuu ja vapaus ideoida sekä tuottaa sisältöä eri palveluihin on ollut hienoa. Kaikin puolin Varustamossa työskentely on siis ollut opettavainen ja hauska kokemus sekä sopinut mitä mainioimmin opiskelujen oheen. Varustamossa työskentelyn aikana myös minä olen vaihtanut koulutusalaa, kun pääaine vaihtui kasvatustieteestä psykologiaksi ja opintoja on edessä vielä parisen vuotta. Uskon, että Varustamossa hankitut kokemukset nuorten parissa työskentelystä, vertaisohjauksesta ja sosiaalisen median hyödyntämisestä tulevat käyttöön vielä myöhemmissäkin työkuvioissa. Tyytyväisin mutta hieman haikein mielin kahden vuoden rupeamani Varustamolla päättyy, ja lähden reppu täynnä kokemuksia kohti uusia tuulia.

Anna, Varustamo