Minun tarinani –juttusarjassa seuraamme erilaisia nuoria heidän poluillaan koulutus- tai työelämässä tai matkalla kohti omia tavoitteitaan. Tämä on kolmas osa Marja-Leenan tarinaa, jonka kaksi ensimmäistä osaa julkaistiin syys- ja lokakuussa.
”Syksy Porissa on sujunut yllättäen hieman paremmin kuin kahtena edellisenä vuotena. Ehkä se johtuu siitä, kun koulussa on ollut enemmän työelämälähtöistä konkreettista opetusta, vaikka luultavasti syy taitaa löytyä aktiivisesta koulukaveriporukasta ja muusta epämääräisestä hillumisesta. No joka tapauksessa, motivaatiota on näin ollen ollut löytää opinnäytetyöllekin aihe. Teen yhden alakoulun kanssa yhteistyössä tutkimuksellisen opinnäytetyön, missä tavoitteena on selvittää koulun 5. tai 6. luokkalaisten ajatuksia ja/tai kokemuksia yksinäisyydestä. Sain vihdoin itseäni niskasta kiinni lähteäkseni suunnittelemaan aihetta ja haalimaan yhteistyökumppania. Vaikka loppujen lopuksi kyse olikin vain hetken pysähtymisestä aiheen eteen ja alakoululle soittamisesta, tuntui sekin olevan älyttömän hankalaa. Koulussa aihe on kuitenkin hyväksytty ja parin viikon päästä on suunnitteluseminaari, jossa aihe esitellään. Pitäisi vaan saada kirjoitettua se itse suunnitelma.
Heti joulun jälkeen on tiedossa kaksi työharjoittelua. Toinen tehdään koululla ja toisen paikan saa valita itse. Toisen harjoittelun olen yrittänyt päästä tekemään aikuissosiaalityön sosiaaliasemalle. Tietoa paikasta ei vielä ole, mutta toivon pääseväni sinne. Se saattaisi olla jopa sellainen työpaikka, missä ajattelisin viihtyväni.
Vajaa kymmenen koulutehtävää on vielä tekemättä ennen joulua, mutta sen kun jaksaa niin pääsee viettämään yllättävänkin pitkää joululomaa.”
Heti joulun jälkeen on tiedossa kaksi työharjoittelua. Toinen tehdään koululla ja toisen paikan saa valita itse. Toisen harjoittelun olen yrittänyt päästä tekemään aikuissosiaalityön sosiaaliasemalle. Tietoa paikasta ei vielä ole, mutta toivon pääseväni sinne. Se saattaisi olla jopa sellainen työpaikka, missä ajattelisin viihtyväni.
Vajaa kymmenen koulutehtävää on vielä tekemättä ennen joulua, mutta sen kun jaksaa niin pääsee viettämään yllättävänkin pitkää joululomaa.”
Marja-Leenan tarina saa mahdollisesti jatkoa vielä myöhemmin talven mittaan. Toivottavasti kuulemme myöhemmin, onko Marja-Leenaan positiivisemmat fiilikset omien opiskeluidensa kanssa jatkuneet joululoman jälkeenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti