Minun tarinani: Rosan yllättävät vaiheet, osa 1

Minun tarinani –juttusarjassa seuraamme erilaisia nuoria heidän poluillaan koulutus- tai työelämässä tai matkalla kohti omia tavoitteitaan.

OSA 1: YLÄASTE

Yläaste oli kamala paikka. Inhosin sitä kuudennen luokan tutustumispäivästä aina ysiluokan kevätjuhlaan saakka. En pitänyt kouluni hengestä. Oppilaiden välillä vallitsi selkeä arvojärjestys jossa typerimmät ja huonokäytöksisimmät korotettiin ja loput alennettiin. Selvisin päivästä toiseen ajattelemalla suurta kiintotähteäni: Lukiota. Eikä mitä tahansa lukiota, vaan ilmaisutaitolukiota.

Olin jo seiskaluokalla päättänyt, että minusta tulee näyttelijä. Selasin unelmieni lukion kotisivuja ja valitsin mielessäni kursseja. Velloin siinä kuvitellussa hyväksytyksi ja arvostetuksi tulemisen tunteessa, jonka uskoin tavoittavani kyseisessä paikassa.

No, uskomatonta kyllä, ysiluokkakin päättyi joskus, ja tuota pikaa saapuivat myös yhteishaun tulokset. Olin hakenut vain kahteen paikkaan, sillä oponi vakuutti minulle, että pääsisin varmasti ensimmäiseen valintaani. Tuijotin lukion nettisivuilla olevan nimilistan kohtaa, jossa nimeni olisi pitänyt olla. Puhelinsoitolla selvisi että olin 30. varasijalla.

Pyyhittyäni kyyneleet, lähdin tutustumaan uuteen lukiooni; suunnitelma B:hen, jossa olin päässyt viestintälinjalle. Innostuin viestinnästä, ja vaikka katkeruuttani olikin välillä vaikea peitellä, olin oikeasti iloinen ja utelias näkemään, millaista olisi opiskella journalismia, videokuvausta tai äänityötä. Päätin ottaa käänteestä kaiken irti.

Kesäloman alussa leikkasin tukkani ja värjäsin sen violetiksi juhlistaakseni uutta alkua. Kesälomalla kävin prometheusleirin ja olin kesätöissä päiväkodissa. Kun lukio syksyllä alkoi, olivat yläasteen pölyt varisseet harteiltani lopullisesti. Olin uusi, uljas minä, matkalla kohti tuntematonta: Lukiota, jossa en tuntenut ketään ennestään!

Rosa

Kuvat (c) 1. State Records NSW 2. Lauren Manning

Tutkimusmatkalla tutussa ja tuntemattomassa

Kävin vertaisohjaajakoulutukseni keväällä 2011. Hain silloin mukaan koulutukseen, sillä minusta tuntui, että kokemuksesta tulisi olemaan paljon hyötyä minulle tulevalla alallani. Olen tällä hetkellä opiskelemassa sosionomiksi ja täten myös ohjaaminen tulee olemaan minulle hyvin läheinen osa jokapäiväistä elämääni. Koulutus vastasi hyvin odotuksiani ja vielä enemmän. Olin varsinkin erittäin iloinen koulutukseen kuuluneesta työharjoittelusta. Se oli toki vain 16 tunnin lyhyehkö tutustuminen, mutta sain siitä hyvin paljon tietoa Verkostotyöpajojen toiminnasta, josta en ennestään tiennyt oikeastaan mitään.

Pääsin myös aloittamaan työni Varustamolla koulutuksen jälkeen kesäkuussa. Olin silloin hyvin yllättynyt siitä, kuinka paljon meille, opiskelijoille, annettiin päätösvaltaa ja ideoitamme kuunneltiin. Varustamon iskulause - Nuorelta nuorelle - oli todellakin totta. Itse päädyin puuhailemaan sitä, mistä pidän kaikkein eniten. Sain piirrellä kuvia ja suunnitella alkuperäistä ulkonäköä ja kirjoitella juttuja. Sain myös etsiä paljon tietoa aiheesta ja ideoida erilaisia palveluita. Pääsin esimerkiksi suunnittelemaan mahdollisesti toteutettavaa peliä.

Syksyn tullessa sain aloittaa myös ammattistartin kanssa tehtävän yhteistyön parissa. Jälkikäteen arvioituna ammattistartin kanssa tekemämme yhteistyökuvio oli oikein miellyttävä ja sain siitä uskoakseni kaikkein eniten oppimista ja kokemuksia. Pääsin mukaan sekä tapaamaan oppilaita ja opettajia että ideoimaan uusia palveluita heille. Kaikkein päällimmäisenä näistä palveluista nousi tietenkin Facebook. Erityisesti ammattistartin palveluiden kautta tutustuin Facebookkiin huomattavasti paremmin kuin normaalikäytölläni monen vuoden ajalta.

Vaikka oman teknisen osaamiseni kehittyminen monella eri osa-alueella olikin erittäin ihanaa ja mukavaa, pääosaan nousi tietenkin nuoret. Vaikka vuotemme aikana emme ehkä saavuttaneet täysin tavoitteitamme, saimme kuitenkin alulle jotain sellaista, jonka toivon todella jatkuvan eteenpäin ja muokkaavan tämänhetkistä internetin kylmää maailmaa hieman lämpimämmäksi. Näen kaikessa tässä mahdollisuuden vielä tukevampaan yhteisöllisyyteen internetissä ja sitä kautta nuorten hyvinvointia on mahdollista lisätä - eikä vain nuorten vaan meidän kaikkien!

Laura

Reppu täynnä eväitä

Kävin vertaisohjaajakoulutuksen keväällä 2011 ja samana vuonna kesällä aloitin työt vertaisohjaajana. Olen nyt ollut jo melkein vuoden töissä Varustamo-hankkeessa opiskelujeni ohella. Paljon on tullut koettua, opittua ja tehtyä kahdeksan kuukauden aikana. Viime kesänä Varustamo-hanke oli vasta aluillaan  ̶ päälinjaukset ja toimintatavat olivat vasta muotoutumassa. Tuolloin työ oli hyvinkin monipuolista: ideointia, suunnittelua, kartoittamista ja kokeilemista. Kesän aikana muotoutui useita kehitysprojekteja ja me vertaisohjaajat aloimme pikkuhiljaa löytämään paikkamme työtiimissä: jotkut osallistuivat pääasiallisesti Varustamon Facebookin kehittämiseen, toiset Varustamon blogin ja kolmannet yhteistyökumppaneiden kanssa järjestettäviin projekteihin ja niin edelleen.

Vuorovaikutteisen teknologian opiskelijana minua kiinnosti erityisesti Varustamon kotisivujen kehittäminen, jonka vuoksi osallistuin erityisesti nettisivujen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Myöhemmin minusta tuli pääasiallisesti Varustamo-hankkeen kotisivujen kehityksestä ja ylläpidosta vastaava henkilö. 

Katri työn touhussa :)

Varustamon kotisivujen luominen Wordpress-ohjelmistolla oli aluksi pelkkä kokeilu: asensimme Wordpress-ohjelmiston Tampereen ammattikorkeakoulun omalle palvelimelle ja siitä se sitten lähti. En ollut koskaan aiemmin kuullutkaan Wordpressistä ennen kuin vasta töissä. Wordpressin avulla Varustamon kotisivuja tehdessäni törmäsin kaikenlaisiin mielenkiintoisiin pulmatilanteisiin, jotka kuitenkin onneksi ratkesivat lähinnä opettelemalla, tietoa etsimällä ja apua rohkeasti kysymällä. Sen lisäksi, että opin käyttämään Wordpressiä, muokkaamaan lisäosien koodia, tekemään varmuuskopioita tietokannasta ynnä muuta sellaista hyödyllistä, opin jotain vielä paljon arvokkaampaa: verkostoitumisen ja tiedonhaun taidon. Tiedon hakeminen ja löytäminen Internetistä tai muualtakaan ei ole aina helppoa. Oikeiden (asioista tietävien) ihmisten löytäminen voi tuottaa välillä hankaluuksia ja tiedon etsiminen Internetin tarjoaman informaatiotulvan joukosta voi olla haasteellista. Selvittäessäni ratkaisuja erilaisiin ongelmiin opin löytämään tehokkaammin (kuin aiemmin) itsenäisesti sekä verkostoitumalla (mm. sosiaalinen media, sähköpostiviestittely, nettisurffailu jne.) Internetistä haluamani tiedon ja jos se ei riittänyt, aina löytyi joku, joka tiesi, miten kannattaa toimia.

Työni vertaisohjaajana lähestyy vähitellen loppuaan; uudet nuoret vertaisohjaajat tulevat tilalleni ylläpitämään ja huoltamaan Varustamon kotisivuja. Olen varma, että he (kuin myös kaikki muutkin vertaisohjaajat) tulevat oppimaan paljon uutta ja saamaan arvokkaita kokemuksia työskennellessään Varustamo-hankkeessa. Reppu täynnä eväitä on hyvä jatkaa matkaa! 

Katri Kaul, Varustamo

Sosiaalisen median tietoutta jakamassa

Vierailimme useamman vertaisohjaajan voimin perjantaina 11.5. Sometun some-infopisteellä. Pisteelle voi mennä kuka tahansa juttelemaan sosiaalisesta mediasta ja Sometun toiminnasta. Tapaaminen sujui vapaan keskustelun merkeissä Tampereen Siperian Aschan Coffee & Delin yläkerrassa. Käynti olikin erittäin hyödyllinen! Infopisteen järjestäjä, Pauliina Mäkelä, vastaili muutaman tunnin ajan kysymyksiimme. Ensisijaisesti halusimme tietää, kuinka saamme näkyvyyttä ja tavoitamme kohderyhmämme Varustamon Facebook-sivuilla, blogissa ja Twitterissä. Vastauksia kannattaa soveltaa myös oman blogin tai nettisivun ylläpitämiseen, jos halajat kuuluisuutta sille!

Facebookissa ensimmäinen haaste on saada sivulle tykkääjiä. Jatkotoiminnan kannalta on kuitenkin olennaista, että tykkääjät saadaan myös palaamaan. Tämä onnistuu päivittämällä mielenkiintoista sisältöä säännöllisesti ja riittävän usein. Kävijöille kannattaa myös kertoa esimerkiksi pienen tarinan avulla, kuka tai ketkä sivustoa ylläpitävät -näin sisällöstä saadaan henkilökohtaisempaa. Mikä tekee sinun sivustasi niin ainutlaatuisen, että sitä kannattaisi suositella kaverillekin?


Blogissa kannattaa linkittää omaan blogiin muiden sivustoja -usein tämä muistetaan, ja sinunkin blogiasi saatetaan mainostaa vastavuoroisesti. Näkyvyyden kannalta olennaista on myös ristiinlinkitys eri sosiaalisen medioiden välillä: kun teet hyvän blogikirjoituksen, kerro siitä myös Facebookissa ja Twitterissä! Kaikissa eri sosiaalisen median kanavilla kannattaa muistaa, että kirjoitat sivuston tyylille sopivaa kieltä, joka on yhtenäistä eri sivuilla. Vai mitä itse ajattelisit, jos äitisi alkaisi yhtäkkiä päivittää Facebookiaan teinikielellä?

Seuraava some-infopisteen tapaaminen järjestetään samassa paikassa 15.6. klo 14-16. Paikalla myös Varustamon vertaisohjaajia, joita voit tulla tapaamaan. Lisätietoa tulossa lähempänä mm. Varustamon Facebook-sivuille, tervetuloa mukaan!

Onko sinulla omaa blogia tai muuta nettisivua? Kuinka olet saanut sille kävijöitä?

Terhi, Varustamo

Kuva © stoneysteiner, Flickr

Vierailu Kaarilan lukioon

Me Varustamon vertaisohjaajat kävimme tällä viikolla kahtena aamuna hieman eri kokoonpanoin Kaarilan lukiolla esittelemässä Varustamoa ja kertomassa syksyn tulevasta vertaisohjaajakoulutuksesta. Sekä tiistaina että keskiviikkona ihmettelimme Kaarilan koulun sokkeloita, mutta opon johdattamina löysimme perille. Lukiolaiset seurasivat esitystä rauhallisesti (kaunis ilmaus puolinukuksissa olemiselle).

Kerroimme vertaisohjaajakoulutuksista, Varustamon työtehtävistä, omista kokemuksistamme hankkeessa sekä näytimme Varustamon blogia ja esittelimme hieman torstai-iltaisin toimivaa Facebook-sivulta löytyvää Varustamo-chattia.

Sekä opiskelijat että opo kyselivät muutamia hyviä tarkentavia kysymyksiä, tässä vielä kootusti vastauksia:

1. Kysymyksiä tuli erityisesti siitä, miten Varustamon vertaisohjaaja-koulutukseen voi hakea: milloin tulee tietoa koulutuksesta ja miten haetaan?
Tähän vastasimme, että varmimmin tuoreen tiedon saa tykkäämällä Varustamon sivusta Facebookissa ja seuraamalla sen tiedotusta. Uusimmat tiedot tulevasta koulutuksesta tulevat toki myös tänne blogiin sekä Varustamon nettisivulle, viimeistään syksyn alkupuolella. Sivuille tulee myös tarkempaa tietoa siitä, miten hakulomakkeet lähetetään. Hakemuksen lisäksi tulee lähettää cv eli ansioluettelo.

2. Mitä hakemuksessa kannattaa mainita? Pitääkö olla jo aiempaa ohjaaja-kokemusta?
Aiempaa ohjaajakokemusta ei tarvitse olla, mutta mikäli on esimerkiksi kokemusta isosena tai tukioppilaana toimimisesta, kannattaa siitä mainita. Hakemuksessa kannattaa mainita myös muuten omista harrastuksistaan, mielenkiinnonkohteistaan ja tietysti kertoa, miksi vertaisohjaajakoulutus kiinnostaa. Jos työkokemusta jo löytyy, on siitäkin tietysti hyvä kertoa.

3. Miten tehdä cv?
Yksi malli ansioluettelon tekoon löytyy esimerkiksi tämän blogin vinkkipankista.

4. Millaisia työtehtävät Varustamolla ovat ja paljonko töitä on? Ehtiikö opiskelun ohessa työskennellä?
Varustamolla on monenlaisia työtehtäviä: vertaisohjausta esimerkiksi chateissa, blogijuttujen kirjoittamista, erilaisten tempausten tai kampanjoiden suunnittelua ja toteutusta, nettisivujen päivitystä ja niin edelleen. Oman kiinnostuksen mukaan voi suuntautua sellaisiin tehtäviin, jotka tuntuvat itsestä mielenkiintoisimmilta. Myös työtuntien määrän voi itse suunnitella, kunhan tietää tuntimääränsä aina muutaman kuukauden eteenpäin. Esimerkiksi talven aikana Varustamon vertaisohjaajat ovat työskennelleet noin 15 - 30 tuntia kuukaudessa.

5. Millainen palkka Varustamolla on?
Lukio- ja ammattikouluikäisille palkka on reilu 8 euroa/tunti.

Oli hauska käydä Kaarilassa vierailulla, kiitos kutsusta! :) Suosittelimme Kaarilan lukion opiskelijoita hakemaan syksyn vertaisohjaajakoulutukseen, mikäli kiinnostusta ja intoa riittää. Korostimme mahdollisuutta saada työkokemusta Varustamon kautta. Koulutukseen on helppo päästä mukaan ja vertaisohjaaja-koulutuksen sekä työskentelyn jälkeen seuraavan työpaikan saaminen on varmasti helpompaa kuin kokonaan ilman työkokemusta.

Muidenkin vertaisohjaajakoulutuksesta kiinnostuneiden kannattaa pysyä kuulolla, viimeistän syksyllä tulossa tietoa koulutuksesta ja hakumenettelyistä!

Tuuli ja Anna, Varustamo

Oululaista näkökulmaa verkkonuorisotyöhön

Varustamon uudet vertaisohjaajat Terhi ja Tuuli tekivät 10.toukokuuta ekskursion sateisen vihmovaan Ouluun, jossa järjestettiin seminaari “Ookko nää Oulusta, ookko nää online?” - Sosiaalinen media viranomaistyössä. Ajankohtaisen seminaarin järjestäjänä oli moniammatillinen verkkonuorisotyön hanke Move ja aihe käsitteli sosiaalisen median hyödyntämisestä viranomaistyössä, nuorten parissa toimivien ammattilaisten verkkotyötä sekä siinä käytettyjä sosiaalisen median välineitä.

 

        Seminaarin alkua odotellessa.

Vaikka oululainen kevätsää olikin kalsea, itse seminaarissa tunnelma oli lämminhenkinen ja innostava. Omaa toimintaansa esittelivät niin Oulun poliisi, Verkkoterkkarit, IRC-Galleria, oululainen nuorisotoimi sekä Verke. Esityksissään puhujat kävivät läpi omia kokemuksiaan käyttämistään sosiaalisen median välineistä: Oulun poliisi vastailee nuorten verkkoon jättämiin kysymyksiin sekä sekä päivystää Jepari-chatissa, Verkkoterkkarit voi tavoittaa sekä IRC-Galleriasta, Demi.fi.stä sekä Facebookista ja oululaiset nuoriso-ohjaajat olivat laajentaneet toimintaansa Facebookkiin ja verkkopeleihin. 

 Lounastauolla löytyi Oulusta jotain melko tutun näköistäkin -oletteko nähneet Tampereen pyörivän kiven Metson edustalla? Kuten kuvasta näkyy, sateenvarjo oli reissulla tarpeen!

Vaikka puhujien taustat ja aiheet vaihtelivat, samanlaisia kokemuksia sosiaalisen median välineistä oli yllättävän paljon. Ehkä vastoin yleisiä luuloja, Facebook ei suinkaan ole paras ja ainoa tapa saada yhteyttä nuoriin. Naamakirja toimii parhaiten nopeana ja ilmaisena tiedotuskanavana, mutta nuoret itse eivät sen kautta ota ohjaajiin tai päivystäjiin yhteyttä. Somia oy:n eli IRC-Galleriaa ylläpitävän yrityksen edustaja Heini Varjonen kertoi nasevan esimerkin Facen ja Galtsun eroista: Eräs nuorille suunnattu tv-ohjelma oli saanut Facebookissa useita satoja “tykkääjiä”, mutta nämä tykkääjät eivät Facessa juuri ollenkaan kommentoineet, kysyneet tai vastanneet kilpailuihin. Galtsussa tv-ohjelmalla oli vähemmän vastaavanlaisia “seuraajia”, mutta nämä nuoret sen sijaan osallistuivat hyvin aktiivisesti keskusteluihin ja kilpailuihin. Yhteenvetona Varjonen totesikin, että Facebookin kautta on mahdollista tavoittaa suuria massoja, IRC-Gallerian kautta saa enemmän aktiivisuutta ja kommentointia.

Ennen junan lähtöä ehdimme käydä moikkaamassa myös Oulun kuuluisaa toripolliisia!

Facebookia ei siis suinkaan kannata mieltää ainoaksi sosiaalisen median välineeksi, jota verkkonuorisotyössä kannattaa käyttää. Naamakirjan sijaan nuoret aktivoituvat muun muassa chateissa, keskustelupalstoilla, Formspringissä ja IRC-Galleriassa. Koska verkkonuorisotyötä on syytä kehittää nuorten ehdoilla, ohjaajien pitää olla läsnä siellä missä nuoret itsekin ovat.

Varustamon toukokuu

Kevät on ehtinyt jo toukokuun puoliväliin, ja Varustamon ensimmäinen vertaisohjaajien erä alkaa kohta jo lopetella työtehtäviään hankkeessa. Ensimmäinen Vertaisohjaajana verkossa (VOV) –koulutushan järjestettiin keväällä 2011, minkä jälkeen me kouluttautuneet vertaisohjaajat jäimme hankkeelle töihin. Osa aloitti työt heti kesällä, osa vasta syksyllä.

Kuluneen vuoden aikana me vertaisohjaajat olemme saaneet käyttää koulutuksessa oppimaamme monipuolisesti hyväksemme: työt alkoivat erilaisiin olemassa oleviin verkkovertaisohjauksen muotoihin tutustumisella, jonka jälkeen aloimme suunnitella Varustamo-hankkeen tarpeisiin sopivia vertaisohjauksen tapoja. Viime syksystä lähtien olemme pikkuhiljaa päässet verkkovertaisohjausta jo toteuttamaankin!

Työtehtävät ovat vuoden aikana siis olleet hyvin moninaisia: suunnittelua, chat-ohjausta, blogi-kirjoittelua, nettisivujen luontia ja päivitystä, uuden VOV-koulutuksen suunnittelua, kouluttamista, koulutuksiin ja tapaamisiin osallistumista... Koko ajan kuitenkin mielessä se, että Varustamon tavoitteena on antaa vertaisohjausta nuorille sosiaalisen median välineitä käyttäen!

Nyt tämän kevään Vertaisohjaajana verkossa –koulutuskin on päättynyt ja uusi erä innokkaita vertaisohjaajia aloittanut työnsä Varustamossa. Toukokuu kuluu osittain siihen, että me ”konkarit” perehdytämme uusia vertaisohjaajia ja kerromme siitä, mitä olemme vuoden aikana tehneet. Ihan kohta on siis meidän vertaisohjaajien ensimmäisen erän aika antaa tilaa uusille tulokkaille. Jännittävää nähdä, mitä kaikkea he saavat Varustamossa aikaan seuraavan vuoden aikana!

Anna Nieminen, Varustamo

Uusien vertaisohjaajien tervehdys

Heipähei!

Olemme Varustamon upouudet vertaisohjaajat. Ensimmäinen työtehtävämme torstaina 3.5. oli käydä tutustumassa suomenkielisen Wordpressin kehittäjän Daniel Koskisen vetämään paikallisryhmän tapaamiseen. Wordpress on blogien luomiseen ja ylläpitoon tarkoitettu sisällönhallintaohjelmisto, jota käytämme myös Varustamon nettisivuilla.

Hyppäsimme bussiin ja saavuimme Tampereen keskustassa sijaitsevan HUBin tiloihin. Oikea huone ja henkilö löytyivät lopulta pienen etsinnän jälkeen osallistuttuamme hetken aikaa jonkin täysin tuntemattoman tahon kokoukseen! Koska paikalle ei saapunut tällä kertaa meidän lisäksemme muita, saimme yksityisohjausta, mikä tulikin tarpeeseen, sillä Wordpressin salat eivät ole vielä auenneet meille täysin. Onneksi Daniel oli hyvin asiantunteva ja vastasi kaikkiin kysymyksiimme!

Suosittelemmekin näitä tapaamisia lämpimästi kaikille Wordpressista kiinnostuneille. Seuraava tapaaminen on 7.6. ja tulevista tapaamisista ilmoitetaan Wordpress Suomen kotisivuilla.

http://fi.wordpress.org/toiminta/


Näillä eväillä on hyvä aloittaa työmme Varustamolla!

Rosaliina, Terhi ja Sara


Kuva (c) Phil Oakley