Minun tarinani: Rosan yllättävät vaiheet, osa 1

Minun tarinani –juttusarjassa seuraamme erilaisia nuoria heidän poluillaan koulutus- tai työelämässä tai matkalla kohti omia tavoitteitaan.

OSA 1: YLÄASTE

Yläaste oli kamala paikka. Inhosin sitä kuudennen luokan tutustumispäivästä aina ysiluokan kevätjuhlaan saakka. En pitänyt kouluni hengestä. Oppilaiden välillä vallitsi selkeä arvojärjestys jossa typerimmät ja huonokäytöksisimmät korotettiin ja loput alennettiin. Selvisin päivästä toiseen ajattelemalla suurta kiintotähteäni: Lukiota. Eikä mitä tahansa lukiota, vaan ilmaisutaitolukiota.

Olin jo seiskaluokalla päättänyt, että minusta tulee näyttelijä. Selasin unelmieni lukion kotisivuja ja valitsin mielessäni kursseja. Velloin siinä kuvitellussa hyväksytyksi ja arvostetuksi tulemisen tunteessa, jonka uskoin tavoittavani kyseisessä paikassa.

No, uskomatonta kyllä, ysiluokkakin päättyi joskus, ja tuota pikaa saapuivat myös yhteishaun tulokset. Olin hakenut vain kahteen paikkaan, sillä oponi vakuutti minulle, että pääsisin varmasti ensimmäiseen valintaani. Tuijotin lukion nettisivuilla olevan nimilistan kohtaa, jossa nimeni olisi pitänyt olla. Puhelinsoitolla selvisi että olin 30. varasijalla.

Pyyhittyäni kyyneleet, lähdin tutustumaan uuteen lukiooni; suunnitelma B:hen, jossa olin päässyt viestintälinjalle. Innostuin viestinnästä, ja vaikka katkeruuttani olikin välillä vaikea peitellä, olin oikeasti iloinen ja utelias näkemään, millaista olisi opiskella journalismia, videokuvausta tai äänityötä. Päätin ottaa käänteestä kaiken irti.

Kesäloman alussa leikkasin tukkani ja värjäsin sen violetiksi juhlistaakseni uutta alkua. Kesälomalla kävin prometheusleirin ja olin kesätöissä päiväkodissa. Kun lukio syksyllä alkoi, olivat yläasteen pölyt varisseet harteiltani lopullisesti. Olin uusi, uljas minä, matkalla kohti tuntematonta: Lukiota, jossa en tuntenut ketään ennestään!

Rosa

Kuvat (c) 1. State Records NSW 2. Lauren Manning