Vertaisohjausta ja ahkeraa oppimista

Myös minä kävin vertaisohjaajakoulutuksen keväällä 2011. Vaikka aika oli kortilla tuona keväänä, päätin hakea mukaan kurssille oponi suosituksesta. Tulin kurssille innokkaana ja valmiina oppimaan uusia juttuja, sekä tietysti odotin innolla uusien ihmisten tapaamista. Uusia asioita tulikin jo kurssilla opittua hurja määrä ja erityisen antoisa kokemus oli parin päivän työharjoittelu Kangasalan ammattistartilla. Erityisesti harjoittelu avasi silmäni tilanteelle, jossa liian moni nuori on; ei opiskelupaikkaa, eikä oikeen tietoa siitä, mitä elämältään haluaa.

Työt Varustamo-hankkeessa aloitin vasta syksyllä 2011, koska reissasin koko kesän ympäri Suomea jos jonkinmoisissa tapahtumissa. Ensimmäiset viikot kuluivat tutustuessa kesän vertaisohjaajien töitten tuloksiin ja erilaisiin palveluihin, joiden suunnittelu oli käynnissä. Facebookin, google:n sovellusten ja monien muitten sovellusten ja ohjelmien käyttötaitoni kasvoi hurjaa vauhtia.

Pian löysin kuitenkin sen kiinnostavimman työtehtäväni, eli yhteistyön ammattistarttien kanssa. Pääsin syksyn aikana mukaan vierailemaan ammattistarteille ja olin mukana kouluttamassa nuoria käyttämään palveluitamme. Kevät ja syksy menivätkin sitten mukavasti pääosin ammattistarttilaisten kanssa chattaillessa, vaikka toki chattaajia olisi voinut olla enemmänkin.

Kokemuksena Varustamo-hankkeeseen osallistuminen oli huippua! Tutustuin moniin mahtaviin tyyppeihin, opin paljon uusia asioita netissä toimimisesta, sekä itsestäni peilatessani omaa tilannettani Varustamossa mukana olleisiin nuoriin ja heidän tilanteisiinsa. Lähtisin hankkeeseen mukaan koska vaan uudestaan ja uskon, että hankkeeseen osallistumisesta tulee olemaan minulle jatkossakin hyötyä!

 

Laura

Leppoisaa juhannusta!

Varustamon väki suuntaa tänään juhannuksen viettoon eripuolille Suomea. Keskikesää ja yötöntä yötä voi juhlistaa monella tapaa. Lue, millaisissa merkeissä Varustamon vertaisohjaajat viettävät "jussia".

Kuva: Johannes Tervo

Juhannus on ihan just kohta, eikä vieläkään ole minkäänlaisia juhannussuunnitelmia! Viikko on kulunut mökkeillessä Tammisaaressa, mutta juhannukseksi oli tarkoitus suunnnata muualle... Haluaisin lavatansseihin! Ikinä en sellaisissa ole käynyt, enkä tanssiakaan osaa, mutta silti... Todennäköisesti juhannuskin tulee silti vietettyä mökillä saunoen, uiden, grillaillen ja urheillen. Sopii sekin!

Anna

Juhannuksena on tiedossa pitkästä aikaa mökkeilyä kavereiden kanssa! Mun mielestä kunnon juhannukseen kuuluu ehdottomasti mökkeily, joten odotan juhannusta jo innolla. Juhannus on myös mun koko kesän pisin vapaaputki ja kuluu samalla omien synttäreiden merkeissä, joten varmasti kivaa tulee olemaan, kunhan vaan säät suosis!

Telma

Kaveriporukkamme perinteeksi on muodostunut viettää juhannus festareilla Nummirockissa. Sää saattaa vielä juhannuksen aikaan olla vähän viileä varsinkin Pohjanmaalla, mutta muuten tämä on aina ollut kesän hauskin festari.

 Terhi

Menen parhaan ystäväni luokse juhannukseksi. Hänen perheensä on minulle kuin varaperhe johon kuuluu viisi veljeä! En tiedä vielä tarkkoja suunnitelmia, mutta haaveilen uinnista, makkaranpaistosta ja elokuvien katselusta keskellä yötä!

Rosa

Allekirjoittanut päätyi viimetipassa viettämään kaupunkijuhannusta! Megalomaaninen hyttyskesä ei houkuttele lähtemään maalle, vaikka rantasaunaa kaipaankin! Aikomuksenani on pyörräillä pitkin autioita keskustan katuja ja nauttia kesän ainutlaatuisesta fiiliksestä!

Sara, Varustamo

Minun tarinani: Rosan yllättävät vaiheet, osa 4

VALMISTUMINEN


Palasin lukion toiselle vaihtovuoden jälkeen, enkä taaskaan tuntenut ketään omalta vuosikurssiltani. Ystäväni olivat abeja, joten näin heitä vain välitunneilla. Tiesin myös, ettei olisi fiksua hengata vain heidän kanssaan, sillä seuraavana keväänä he jättäisivät koulun, ja jäisin aivan yksin. Niinpä alkoi operaatio kavereiden hankkiminen!


Näiden kahden vuoden aikana olen tutustunut hirveän moneen uuteen ihmiseen. Olen ollut aktiivinen toimija koulumme erilaisissa tapahtumissa, konserteissa ja musikaalissa. Myös viestintälinjan kautta on päässyt mukaan kaikenlaiseen mukavaan. Wanhojen tanssit ja abiristeily on koettu ja ylioppilaskirjoituksistakin selvitty kunnialla kolmessa erässä!


Tulevaisuuden haaveenikin ovat kirkastuneet: tahdon copywriteriksi, eli mainosten käsikirjoittajaksi! Tähän tulokseen olen päässyt yksinkertaisesti listaamalla omat vahvuuteni ja kiinnostuksenkohteeni, ja miettimällä niiden pohjalta, mikä ammatti sopisi minulle parhaiten. Nyt teen kaikkeni saavuttaakseni tämän unelman. Ovet mainonnan suunnittelun linjalle aukeavat kuitenkin vasta vuonna 2013, joten mennäkeväänänä olen hakenut muihin paikkoihin.


Vaihtovuosi muutti minua enemmän kuin uskonkaan. Kasvoin itsevarmemmaksi, sosiaalisemmaksi, kartutin kielitaitoani ja rohkaistuin tekemään isoja päätöksiä. Mutta isoin muutos oli matkailun tulo osaksi elämääni. Tätä nykyä suunnittelen eläväni vielä monessa eri maailman kolkassa elämäni aikana. Lisäksi Etelä-Amerikkalaiset vaihto-oppilasystäväni sytyttivät minussa palon opiskella espanjaa. Nyt valmistuttuani olen päättänyt, että jos minkään korkeakoulun ovet eivät aukene tänä vuonna, lähden syksyllä pariksi kuukaudeksi Argentiinaan!

Tämä tarina alkoi seitsemän vuotta sitten sietämättömistä oloista yläasteelta. Asiat eivät ole menneet kuten suunnittelin, mutta viimeiset neljä vuotta ovat olleet elämäni hauskimpia, rikkaimpia ja toimeliaimpia vuosia! Tulevaisuuteni näyttää valoisalta. Haluankin kannustaa kaikkia tekemään isojakin päätöksiä elämässään pelotta. Kun luottaa itseensä, selviää kaikesta, ja pystyy kääntämään joka tilanteen edukseen. Se on sitä elämän koulua.

Rosa 

Kuvat (c) 1. Rosa 2. Joncockley

Rosan yllättävät vaiheet saavat jatkoa heinäkuun puolessa välissä, kun valintakokeiden tulokset ovat saapuneet, ja tulevaisuus näyttää jälleen aavistuksen selvemmältä!

Uraa etsimässä

Harmi ettei uravalintaan ole yhtä yksinkertaisia
vastauksia kuin yhteenlaskuun..
Kuva Flickr, trialsanderrors

Oletko koskaan käynyt uraohjauksessa tai ammatinvalintaohjauksessa? Nämä eivät ole vain opiskelupaikkaa hakeville, vaan jo opiskeleva tai uutta suuntaa työelämässä etsiväkin voi käydä keskustelemassa työsuunnitelmistaan. Varsinkin yliopistossa opiskelevalle uraohjaus voi olla todella tarpeen, kun sijoittumismahdollisuuksia eri sektoreille voi olla kymmeniä.

Yliopistosta valmistumisen alkaessa vihdoinkin häämöttää vuoden päässä on tuleva ammatti alkanut mietityttää yhä enemmän, ja päätin varata ajan uraohjaajalle, vaikka yleensä tapanani on kaivaa tiedot itse netistä. Omassa päässäni pyörivät vuorotellen suunnitelmat niin sosiaalityöstä kuin opettajuudesta, henkilöstöalasta tai jostain aivan muusta, ja halusin saada tähän sekamelskaan hieman asiantuntevia neuvoja. Kannattiko uraohjaus? Kyllä! Sain jutella kaksi tuntia todella mukavan ohjaajan kanssa. Mietimme yhdessä työhistoriaani ja kiinnostuksenkohteita sulkien pois ei-kiinnostavia vaihtoehtoja ja pohtien kiinnostavia. Session lopuksi olin saanut selkeytettyä omia ajatuksia sekä neuvoja siitä, mille alalle minulla jo olisi mahdollisuuksia ja minne kannattaisi hakeutua puoli-ilmaisena työvoimana -työharjoitteluksikin  kutsuttuna ajanjaksona- työkokemusta saadakseni. Osan asioista jo tiesin, mutta keskustelu jonkun, varsinkin näistä asioista tietävän henkilön kanssa, sai mahdollisuuteni järjestymään päässäni paljon loogisempaan muotoon. Lisäksi sain neuvoja CV:ni suhteen. Voin lämpimästi suositella uraohjaajan kanssa jutustelua. Saadaksesi ohjauksesta eniten irti kannattaa etukäteen miettiä hieman, mitä haluaisit kysyä ja mitä ominaisuuksia työssäsi pitäisi olla.

Mistä sitä uraohjausta sitten saa? Tampereella esimerkiksi

• Tampereen yliopiston ura- ja rekrytointipalvelut yliopisto-opiskelijoille ja vastavalmistuneille
• Työvoimatoimiston ammatinvalinta- ja urasuunnittelu kaikille
• Kestävät koulutus- ja uravalinnat -projekti tamperelaisille 17-29-vuotiaille nuorille työttömille
• AKU-toiminta tamperelaisille ja Tampereen seutukuntalaisille alle 18-vuotiaille nuorille
• KOHO-palvelut tamperelaisille 17-24-vuotiaille nuorille

Jos et halua mennä vielä henkilökohtaisesti juttelemaan, voit pohtia ura- ja koulutussuunnitelmiasi netissä esimerkiksi seuraavien sivujen avulla:

• Aarresaaren urasuunnitteluopas suunnattu erityisesti yliopisto-opiskelijoille, mutta varsinkin tehtävistä voi olla muillekin hyötyä
• A-URA tarjoaa tietoa ja tehtäviä
• AVO ammatinvalintaohjelma
• Eximian urakone
• Google hakusanoilla uraohjaus, ammatinvalintaohjaus, ammatinvalintatesti...
• ja tietenkin me Varustamon vertaisohjaajat esimerkiksi IRC-galleriassa ja Facebookin Kesäkelluke-chatissa, mikäli haluat jutella itsesi ikäisten nuorten kanssa!

Terhi, Varustamon vertaisohjaaja

Työn ja koulun yhdistäminen – Lukiolaisen oma yritys!

Tällä kertaa työn ja koulun yhdistämisestä kertoo 19 –vuotias Jetta, joka valmistui tänä keväänä lukiosta. Hän on tienannut ylimääräistä rahaa tekemällä toimittajan töitä eri julkaisuihin.

Mistä on kysymys, Jetta?

”Olen pyöritellyt koulun rinnalla omaa 4H-yritystäni. Yritykseni työnkuvaan kuuluu siis lehtijuttujen kirjoittelu ja valokuvien ottaminen. Eli ihan perus freelancerin hommia.”

Monia varmasti huolestuttaa, viekö työ liian paljon aikaa kouluviikolta, ja jääkö omaa vapaa-aikaa jäljelle enää ollenkaan. Kuinka paljon aikaa työnteko on haukannut arjestasi?

”On vaikea sanoa, kuinka kauan työ on vienyt aikaa tietyn aikavälin sisällä, sillä vapaana toimittajana ja yrittäjänä olen saanut itse päättää milloin teen töitä. Juttukeikat ja haastattelut tietysti ovat vieneet aikaa, mutta todellinen rutistus alkaa kirjoittamisesta. Työhön kuluvaa aikaa en koe tarpeelliseksi merkitä ylös, sillä niinä päivinä ei sitten ole ollut muita kiireitä.

Kolumnivalokuvien otto taas on melkoisen nopeaa. Olen ottanut niitä metsälehteen, mikä tarkoittaa sitä, että rämmin kuvattavan kanssa metsään, missä sitten räpsin parhaani mukaan. Mutta kuvattavillakaan ei ole ikinä mitenkään huimasti aikaa kuvauksiin muiden töiden takia, eli valokuvien otto metsässä on nopeaa.

Tähän kaikkeen tietysti kuuluu vielä kaikenlainen oheishommien tekeminen, kuten laskujen kirjoittaminen ja lähettäminen. Toisinaan jutut roikkuvat kauankin oikoluvun ja korjailun vuoksi. Otan myös yhteyttä lehtiin ja tarjoan heille juttujani. Mutta vastaus lyhyesti: joskus työ vie hirveästi aikaa, joskus unohdan sen olemassaolon!”

Mikä motivoi Jettaa tekemään töitä koulun ohella?

”Tietysti varmaan suurin vaikuttaja tässä on se raha. Taskuraha ei ole milloinkaan pahitteeksi, varsinkaan köyhälle opiskelijalle. Lisäksi tästä on ihan tietysti saanut työkokemusta ja aidosti nähnyt, millaista freelancerin työ on. Lisäksi tällainen asia näyttää hienolta CV:ssä.”

Kuitenkin rahan ja vakuuttavan CV:n takana on kova työpanostus, joka toisinaan saattaa ottaa kovillekin. Onko työstä koitunut jonkinlaisia haittoja?

”Omalta kohdaltani en osaa pahemmin mainita haittoja, koska olen hyvin vapaasti saanut valita työni ja tehdä silloin kun huvittaa Mutta ylimääräinen stressi on tietysti näkyvin haitta. Mutta ei se koskaan ole kohtuutonta, ja raha tilillä lämmittää. Ehkä sekin voidaan laskea haitaksi, että joskus on harmillisesti joutunut tyrmäämään työtarjouksia koulukiireiden ja väsymyksen vuoksi. Mutta jos on itsetuntemusta, niin tietää, milloin kannattaa olla ahkera ja milloin taas nukkua ja levätä. ”

Mitä neuvoja Jetalla on muille samaa harkitseville?

”Vinkiksi voisin tosiaan sanoa, että yrittäjänä oleminen on helppoa ja mukavaa koulun ohella, kun saa itse päättää omat työajat. Lisäksi kannattaa oppia tuntemaan itsensä ja omat voimavarat, ettei väsy ja koulu kärsi, koska se on se pääasia. Kannattaa keskittyä siihen kouluun, vaikka joskus työnteko ja raha tuntuisivatkin paljon mielenkiintoisemmilta. Koulu on se pääjuttu, ja työnteko on vain mukava lisä.”

Toimittanut Rosa

Kuvat (c) 1. ja 3. Aih 2. Mike Miley

Minun tarinani: Rosan yllättävät vaiheet, osa 3

VAIHTOVUOSI

Lähdin vaihtoon 8.8.2009. Vietin kolme hurjaa päivää New York Cityssä muiden suomalaisten USA:n ja Kanadan vaihtareiden kanssa, jonka jälkeen hyppäsin lentokoneeseen, joka vei minut Pennsylvaniaan.

Rotary -järjestön vaihto-ohjelmaan kuuluu, että oppilaalla on vuoden aikana keskimäärin kolme perhettä. Tämä helpottaa perheiden löytämistä, kun ei tarvitse sitoutua kokonaiseksi vuodeksi. Lisäksi opiskelija pääsee näkemään erilaisia tapoja elää toisessa kulttuurissa.

Omat isäntäperheeni olivat ensimmäistä lukuunottamatta ihania. Ensimmäisessä perheessä kärvistelin kokonaiset kolme kuukautta, ennen kuin pääsin vaihtamaan etuajassa toiseen. Olimme äärimmäisen huono yhdistelmä. En saanut kulkea ulkona yksin, tai lähteä koulun jälkeen kaverilleni, ellei siitä oltu sovittu edellisenä päivänä etukäteen. Perheen äidin mielestä käyttäydyin huonosti ja epäkunnioittavasti, ja host-siskoni loukkaantui huomaamattani kaikesta mitä tein tai sanoin. Kavereita en ensimmäiseen kotiini koskaan kutsunut.

Toinen perhe sen sijaan oli täydellinen. Heidän kanssaan pääsin matkustamaan esimerkiksi Texasiin ja New Yorkiin. Host-isäni oli innostunut teatterista, ja pääsinkin katsomaan upeita musikaaleja hänen kanssaan (myös Broadwaylle!) Perhe oli juutalainen, joten sain tutustua sitä kautta aivan uudenlaiseen uskontoon, mikä oli mielenkiintoista ja kiehtovaa.

Tänä aikana aloin myös saada hyviä ystäviä high schoolistani. Tunnit koulussa kuluivat mukavasti, sillä kaikki koulussani olivat ystävällisiä. Koulun jälkeen saatoin mennä keskustaan kahvilaan tai mennä jonkun kaverini luokse kyläilemään. Olin myös saanut hyviä ystäviä toisista alueeni vaihto-oppilaista, joita näin aina kun vain pystyin. Vaikka olimme kasvaneet täysin erilaisissa kulttuureissa, olimme kuitenkin nuoria ja yhdessä kokemassa samaa seikkailua, mikä yhdisti meitä uniikilla tavalla.

Kolmannen host-perheeni vanhemmat olivat minua vain 7-9 vuotta vanhempia, joten äidiksi tai isäksi en heitä kokenut. Tulimme loistavasti toimeen. Host-isäni esimerkiksi osti kaupasta kaikkia erilaisia suklaamuroja kuultuaan, että olen hulluna suklaaseen. (Arvaatte varmasti, että lihoin vuoden aikana jonkin verran...) Heidän kanssaan pääsin käymään esimerkiksi Washington D.C.ssä ja Baltimoressa. Perheeseen kuului pieni poika, jonka puheesta en aluksi meinannut saada selvää, mutta pian korva oppi ymmärtämään myös lasten puhetta.

 
Palasin Suomeen kesäkuun puolessa välissä. Pidin läksiäisjuhlat kotonani, joista hyvästelin lohduttomana jokaisen vieraan peläten, ettemme enää koskaan näkisi uudestaan. Suomeen tultuani en ensin osannut puhua lainkaan omaa kieltäni. Lauseet tulivat ulos kiusallisina ja kirjakielisinä enkä muistanut joitain sanoja kuin englanniksi. Onneksi kieli palautui pian; viimeistään kotiinpaluujuhlissani, joissa näin jälleen kaikki ystäväni. Kukaan ei ollut unohtanut minua vuoden aikana!

Kaikki kuvat ovat omiani!
Pidin blogia koko vaihtovuoden ajan, lue lisää sieltä! :) http://rosaland.worpress.com

Vertaisohjaajan kokemuksia työstä Varustamolla

Kävin vertaisohjaajakoulutuksen keväällä 2011. Sain tiedon koulutuksesta silloisesta työharjoittelupaikastani nuorten mielenterveyskuntoutujien parissa ja samoin koulun sähköpostiin ilmoitettiin koulutukseen hakemisesta. Opiskelen sosionomiksi (nyt tosin olen valmistumassa), ja nuorten vertaisohjaus kuulosti mielenkiintoiselta ja alan työkokemusta kartuttavalta.

Mielenkiintoista ja opettavaista aikaa 9 kuukauden työjakso olikin! Kun aloitin työt syyskuussa 2011, pääsin heti alusta alkaen muiden vertaisohjaajien kanssa ideoimaan ja suunnittelemaan tulevan vuoden toimintaa. Vaikka olinkin ohjaustehtävissä, suunnittelua tapahtuu silti luonnollisesti koko ajan. Henkilökohtaiset työtehtäväni liittyivät ammattistarttien toimintaan, olin muun muassa vastuussa Facebookin Starttipisteen toiminnasta ja päivittämisestä sekä tietysti chatohjauksesta. Myös esittelyvierailut Varustamon kokonaistoiminnasta ammattistarteille kuuluivat olennaisena osana työtehtäviini.

Nuorten tavoittaminen verkossa on nykypäivää ja olen todella sitä mieltä, että ohjaus ja neuvonta voi siellä toimia. Oli mukavaa huomata, kuinka muutama nuori osallistui jo aktiivisesti keskusteluun ja olen varma, että kun toimintaa vielä aktiivisesti kehitetään hankkeen aikana eteenpäin, yhä useampi nuori ottaa Varustamon vertaisohjaajat omakseen :)

Toivotan kaikille hyvää jatkoa ja pidetään lippu korkealla! :)

Kaisu

Töissä Varustamolla

Kuulin Varustamon ensimmäisestä vertaisohjaajakoulutuksesta keväällä 2011. Koulutus kiinnosti minua heti ja se tuntui liittyvän sopivasti myös kasvatustieteen opintoihini. Lisäksi minua kiinnosti mahdollisuus päästä työskentelemään netissä ohjaajana. Vertaisohjaajakoulutus kesti vain muutaman viikon ja sisälsi paljon asiaa, mutta ei tuntunut rankalta koska kaikki oli mielenkiintoista ja saimme keskustella ja suunnitella tulevia vertaisohjauspalveluja yhdessä. Osallistujat olivat iältään 15-25 –vuotiaita, ja ainakin itse koin ikäeron hyväksi asiaksi, koska erilaisia näkökulmia oli enemmän.

Kesän olin töissä muualla ja kun palasin Varustamolle syyskuussa, työkaverit olivat suunnitelleet ja toteuttaneet jo vaikka mitä. Omaksi vastuualueekseni tuli toisen vertaisohjaajakoulutuksen suunnittelu yhdessä projektipäällikkömme Helenan kanssa ja koulutuksen käytännön järjestelyt. Koulutussuunnittelu oli kiinnostavaa ja haastavaakin, ja vahvisti ajatustani siitä että voisin tulevaisuudessa työskennellä koulutusten suunnittelun parissa. Oli kivaa olla mukana kouluttamassa uusia vertaisohjaajia ja tutustumassa heihin. Koulutuksen jälkeen toukokuussa oli vuorossa uusien vertaisohjaajien perehdytysjakso ja Varustamon tulevien kuvioiden suunnittelu.

Sosiaalinen media oli työssä koko ajan mukana tavalla tai toisella, ja opin paljon uutta somen välineistä. Lisäksi pääsin perehtymään sosiaalisen median käyttöön erilaisissa organisaatioissa, kouluissa, nuorisotyössä, ohjauksessa ja markkinoinnissa. Olin mukana erilaisissa tilaisuuksissa, joihin osallistui mm. opinto-ohjaajia ja nuorten koulutukseen ja työllistymiseen liittyvien hankkeiden työntekijöitä. Kokouskäytännöt tulivat tutuiksi ja opin kirjoittamaan muistioita ja pöytäkirjoja. Yksi tärkeä oppi, jonka Katrikin blogitekstissään mainitsi, on ollut verkostoituminen ja tarvittavan tiedon löytäminen. Lopulta en siis tehnyt varsinaista ohjaustyötä ollenkaan, mutta sain olla mukana monessa mielenkiintoisessa jutussa ja sain paljon arvokasta kokemusta.

Työni Varustamolla päättyi toukokuun lopussa. Ihan kokonaan en silti näistä kuvioista vielä ole lähdössä, sillä kesäsuunnitelmiini kuuluu verkkovertaisohjausta käsittelevän graduni tekeminen valmiiksi.

Kiitos kivoille työkavereille,

työn iloa uusille vertaisohjaajille,

ja aurinkoista kesää kaikille!

Sini 

Kuva (c) Nick Ares

Minun tarinani: Rosan yllättävät vaiheet, osa 2

LUKIO JA VAIHTOON LÄHTÖ

En tuntenut lukiostani ketään ennestään. Kuitenkin jo ensimmäisen päivän jälkeen olin saanut kavereita, enkä joutunut edes syömään yksin ruokalassa. Ensimmäisen viikon jälkeen minulla oli jo pieni porukka, ja joka viikko opin tuntemaan uusia ihmisiä. Lukio oli pieni, noin kolmensadan oppilaan lukio.

Viestintälinja vei mukanaan. Uppouduin median maailmaan ja kameran molemmilla puolilla työskentelyyn. Jossain vaiheessa entinen näyttelijän urasta unelmoinut tyttö harkitsi vakavasti leikkaajaksi ryhtymistä.

Sitten tapahtui odottamaton käänne. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että on vaikea käsittää, että yhtäkkiä joulukuussa löysin itseni allekirjoittamassa vaihto-oppilashakemusta. Miten ja miksi?

Olisiko joka puolella koulua ja koulukalenteria vilkkuvilla mainoksilla ollut tekemistä asian kanssa? Vai kumpusiko innostus epätoivoisesta halusta päästä matkustamaan Japaniin? En ollut koskaan aiemmin edes miettinyt vaihtoon lähtöä. Joka tapauksessa pieni ajatuksen siemen joskus lokakuussa kasvoi suunnattomiin mittasuhteisiin vain parissa viikossa.

Käytyäni läpi varmaankin kaikki Suomessa toimivat vaihtojärjestöt ja luettuani tonneittain kokemuksia ja palautetta niiden toiminnasta, valitsin parhaimmalta vaikuttavat, ja otin niihin yhteyttä. Tulos: Kaikki järjestöt olivat jo valinneet opiskelijat seuraavalle vuodelle. Olin vaipua epätoivoon, kun ystäväni vihjasi minulle Rotarystä, jonka kautta aivan viimeisillä hetkillä kerkesin ilmoittautumaan vaihtoon.

Vaihtoon lähteminen oli iso päätös itselleni eritoten, koska elämäni lukiossani oli ihanaa. Tiesin, että palatessani lukion toiselle vuodelle silloiset ystäväni olisivat jo abiturientteja ja joutuisin jälleen etsimään uutta seuraa ympärilleni. Tästä huolimatta halusin ottaa hypyn tuntemattomaan.

Kohtalo puuttui peliin keväällä, kun sain tietää, etten ollut päässyt Japaniin, vaan toiseen vaihtoehtooni Yhdysvaltoihin. Aloin miettiä, onko kohtaloni aina saada tyytyä B-ratkaisuun, olinhan jo lukioni suhteen joutunut luopumaan ykkösunelmastani. Päätin keskittyä hyviin puoliin, ja odotin sataprosenttisella innolla tulevaa vuottani toisella puolella maailmaa!

 

Kuvat (c) nojhan, rachfog, ClaraDon

Varustamon Kesäkelluke – chat

Starttaa tiistaina käytiin klo 18! Kaikki mukaan!

Kesäkelluke - chat on Varustamon kesächat, jonne voit tulla

juttelemaan itseäsi askarruttavista ja kiinnostavista asioista esimerkiksi

kesälomasuunnitelmista, opiskelupaikoista ja kesätöistä – tai jostain

ihan muusta. Meillä on chatissa myös viikoittain vaihtuvat ajankohtaiset

aiheet, joista pääset keskustelemaan ja mitä voit ihmetellä meidän

vertaisohjaajien sekä muiden chattaajien kanssa. Chattaaminen tapahtuu

täysin anonyymisti.

Me Varustamon vertaisohjaajat tarjoamme sinulle avuksi

luottamuksellista keskustelua, tukea ja ohjausta – nuorelta nuorelle.

Tykkää Varustamosta Facebookissa ja klikkaa itsesi Varustamo – chattiin.

Chat - kuvake löytyy Varustamon Facebook –sivun ylälaidasta. Valitse

itsellesi nimimerkki ja tule mukaan joka tiistai ja torstai klo 18 -20! :)

Onnea valmistuneille!

Onnea kaikille koulunsa päättäville, ylioppilaille ja ammattiin valmistuville! Vaikka omista kouluajoistani on kulunut jo muutama vuosi, tuntuu virallinen koulujen päättymispäivä aina yhtä ihanalta: kesä on edessä ja syksyyn on vielä aikaa!

Itse häärään 2.6 oman veljeni ylioppilasjuhlissa Jyväskylässä. Jääkaappi on täynnä kakkua, kesäkukat istutettu ja tuoreen ylioppilaan paidankaulukset silitetty! Huomenna voi sitten rauhassa keskittyä juhlimiseen. Vietätpä juhliasi sitten perhepiirissä tai ison kaavan mukaan, valmistunut on päivänsä ansainnut! Miten Sinä vietät valmistujaispäivän?

Kuva: Robert Couse-Baker/Flickr

Täytyy tottua siihen,

ettei elämän tärkeimmissä risteyksissä

ole tienviittoja.

Ernest Hemingway

Sara, Varustamo