keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
Minun tarinani: Rosan yllättävät vaiheet, osa 2
LUKIO JA VAIHTOON LÄHTÖ
En tuntenut lukiostani ketään ennestään. Kuitenkin jo ensimmäisen päivän jälkeen olin saanut kavereita, enkä joutunut edes syömään yksin ruokalassa. Ensimmäisen viikon jälkeen minulla oli jo pieni porukka, ja joka viikko opin tuntemaan uusia ihmisiä. Lukio oli pieni, noin kolmensadan oppilaan lukio.
Viestintälinja vei mukanaan. Uppouduin median maailmaan ja kameran molemmilla puolilla työskentelyyn. Jossain vaiheessa entinen näyttelijän urasta unelmoinut tyttö harkitsi vakavasti leikkaajaksi ryhtymistä.
Sitten tapahtui odottamaton käänne. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että on vaikea käsittää, että yhtäkkiä joulukuussa löysin itseni allekirjoittamassa vaihto-oppilashakemusta. Miten ja miksi?
Olisiko joka puolella koulua ja koulukalenteria vilkkuvilla mainoksilla ollut tekemistä asian kanssa? Vai kumpusiko innostus epätoivoisesta halusta päästä matkustamaan Japaniin? En ollut koskaan aiemmin edes miettinyt vaihtoon lähtöä. Joka tapauksessa pieni ajatuksen siemen joskus lokakuussa kasvoi suunnattomiin mittasuhteisiin vain parissa viikossa.
Käytyäni läpi varmaankin kaikki Suomessa toimivat vaihtojärjestöt ja luettuani tonneittain kokemuksia ja palautetta niiden toiminnasta, valitsin parhaimmalta vaikuttavat, ja otin niihin yhteyttä. Tulos: Kaikki järjestöt olivat jo valinneet opiskelijat seuraavalle vuodelle. Olin vaipua epätoivoon, kun ystäväni vihjasi minulle Rotarystä, jonka kautta aivan viimeisillä hetkillä kerkesin ilmoittautumaan vaihtoon.
Vaihtoon lähteminen oli iso päätös itselleni eritoten, koska elämäni lukiossani oli ihanaa. Tiesin, että palatessani lukion toiselle vuodelle silloiset ystäväni olisivat jo abiturientteja ja joutuisin jälleen etsimään uutta seuraa ympärilleni. Tästä huolimatta halusin ottaa hypyn tuntemattomaan.
Kohtalo puuttui peliin keväällä, kun sain tietää, etten ollut päässyt Japaniin, vaan toiseen vaihtoehtooni Yhdysvaltoihin. Aloin miettiä, onko kohtaloni aina saada tyytyä B-ratkaisuun, olinhan jo lukioni suhteen joutunut luopumaan ykkösunelmastani. Päätin keskittyä hyviin puoliin, ja odotin sataprosenttisella innolla tulevaa vuottani toisella puolella maailmaa!
Tunnisteet:
Minun tarinani,
Opiskelu,
Ulkomaanvaihto
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti