Syksyn yhteishaku 2012 starttaa...

Valtakunnallinen syksyn 2012 yhteishaku lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin starttasi käyntiin tänään 26.9.2012 ja kestää 5.10.2012 saakka. Syksyn yhteishaussa haetaan tammikuussa 2013 alkaviin koulutuksiin.

Yhteishakuun pääset sähköisen hakupalvelun kautta osoitteessa https://www.haenyt.fi/haenyt/. Sieltä löydät myös listan haettavissa olevista koulupaikoista. Lisäksi koulutusnetistä www.koulutusnetti.fi löydät tarkempaa tietoa eri koulutuksista.

Pirkanmaalla syksyn yhteishaussa on Pirkanmaan ammattioppilaitoksen (PIRKO) ylioppilaspohjainen lähihoitajakoulutus. Koulutus toteutetaan Pyynikintien toimipisteessä ja se kestää noin kaksi vuotta. Tampereella on myös haussa ylioppilaspohjainen kotitalousopetus Tampereen palvelualan ammattioppilaitoksessa. Se kestää yhden lukukauden eli noin puolivuotta.

Jos et vielä tiedä minne hakisit, niin kokeile näitä ammatinvalintatestejä:
http://www.studentum.fi/EducationTest/Start/11
http://kunkoululoppuu.fi/duunikone/

Työ- ja elinkeinotoimiston (eli työkkärin) sivuilta www.mol.fi  löytyy myöskin Ammatinvalinta ohjelma (AVO), jolla voi kartoittaa omia vahvuuksiaan.

Kirjoittajina Tiia ja Jutta, Varustamo

Minun alani: sosiaalipsykologia

Psykologia on yksi yliopistojen suosituimpia hakukohteita, mutta sosiaalipsykologiasta ei ole moni kuullutkaan. Pelkkien alaa yleisesti esittelevien opinto-oppaiden avulla siitä voi olla vaikeaa saada kovinkaan laajaa mielikuvaa, joten yritän nyt hieman valottaa, mitä sosiaalipsykologia pitää sisällään. Itse olen opiskellut sitä ensin sivuaineena, ja sittemmin pääaineena valintaraadin (ja aiemmin kerättyjen opintopisteiden) suosittua minua erillisvalinnassa.

Ryhmät -yksi sosiaalipsykologian keskeisimmistä alueista.

Sosiaalipsykologeja voi toimia hyvin erilaisissa työtehtävissä. Työllistymiseen vaikuttavat mm. omat sivuainevalinnat, aiempi työkokemus, työharjoittelu, kiinnostuksen kohteet ja tuuri. Sosiaalipsykologeja työllistävät mm. hallinto-, suunnittelu- ja kehitystehtävät, asiakastyö, opetus tai koulutus ja tutkimus. Tampereen yliopistosta vuosina 2000-2008 valmistuneita työskenteli mm. nimikkeillä tutkija, projektipäällikkö, projektisuunnittelija, opettaja, toiminnanjohtaja, henkilöstökonsultti, rekrytointikoordinaattori, työvoimaneuvoja, koulutussuunnittelija, opintosihteeri, projektisihteeri, tiedottaja, urasuunnittelija...  (Lähde ja lisätietoja) Esimerkiksi projektit voivat olla hyvin erilaisilta aloilta, joten työkenttä on laaja ja sitä voi suunnata paljon omien kiinnostuksenkohteiden mukaan. Sosiaalipsykologia on yhteiskuntatiede, ja yhteiskuntaa koskevat asiat, kuten ryhmät, erilaiset ihmiset ja heidän toimintansa, yhteisöt ym. koskevat jollain tapaa lähes kaikkea elämää. Opinnoissa tämä antaa ehkäpä vielä suuremman valinnanvapauden kuin työelämässä: esimerkiksi graduaiheen voi valita todella laajasti. Olen nähnyt graduja liittyen työelämään, päihderiippuvuuksiin, vanhemmuuteen, parisuhteeseen jne... Tampereen yliopistossa sosiaalipsykologiaan tehtyjä graduja voi tutkia täällä.

Sosiaalipsykologiaa voi Suomessa opiskella kolmessa eri yliopistossa: Tampereella, Kuopiossa ja Helsingissä. Oma kokemukseni perustuu Tampereen yliopistossa opiskeluun. Eri yliopistoissa voi olla hieman erilaisia painotuksia, mikä vaikuttaa esimerkiksi pidettävien kurssien aiheisiin. Syksystä 2012 alkaen opiskellaan ainakin Tampereella tutkintouudistuksen myötä kandidaattivaihe yhdessä muiden yhteiskuntatieteilijöiden kanssa, jonka jälkeen voi maisterivaiheessa valita pääaineekseen sosiaalipsykologian. Tämä mahdollistaa melkoisen suuren valinnanvapauden myös opiskeltavien kurssien suhteen, vaikka toki pakollisiakin kursseja on. Paremman kuvan siitä, mitä opiskelu on konkreettisesti saa, kun tutustuu opiskelijoiden opinto-oppaiden (linkki kandidaattivaiheeseen, täältä maisterivaiheen kurssit) avulla kursseihin vaikka jo hakukohdetta miettiessään. Sosiaalipsykologiaa pääaineenaan opiskellut valmistuu yhteiskuntatieteiden maisteriksi.

Mikäli jokin jäi vielä askarruttamaan tai mielenkiintosi heräsi tämän myötä, ovat kysymykset tervetulleita!

Terhi, Varustamo

Kuva haettu osoitteesta http://www.smartpassiveincome.com/how-to-find-a-mastermind-group/

Yliopistoon vai ammattikorkeaan?

Yliopiston ajatellaan yleensä olevan teoreettisempaa, ja ammattikorkeakoulun taas käytännönläheisempää. Varustamon joulukalenteriblogissa käytiin viime vuonna läpi joitakin korkeakoulujen eroja. Mutta millaista on opiskelijan arki eri kouluissa? Muutama vertaisohjaajamme kertoo omista kokemuksistaan.

Tiia opiskelee sosionomiksi SAMK:ssa.
Jutta Jutta opiskeli sosionomiksi TAMK:ssa ja opiskelee tällä hetkellä Tampereen yliopistossa sosiologiaa.

Millainen on tyypillinen koulupäivä/-viikko?
Tiia: Sosiaalialan koulutusohjelma on 3,5 vuoden mittainen. Tyypillinen koulupäivä on kolmen vuoden ajan ollut noin 2-8 tuntia, mutta yleensä noin neljä. Usein koulua on ollut aika harvakseltaan, suurin piirtein kolmena-neljänä päivänä viikossa, ensimmäisenä lukuvuonna oli vähän enemmän. Meidän koulutusohjelmassa on tehty paljon etähommia, mm. esseitä ja ryhmätehtäviä, joista johtuen koulua on vähän. Hommaa kuitenkin riittää ja usein tehtävät ja tentit kerääntyvät samalle ajalle.

Kuva Flick, Rob Shenk

Jutta: Ammattikorkeakoulussa koulupäivät olivat miltei joka päivä 6-8 tuntisia ja koulua oli 4-5 pvänä viikossa. Lukujärjestykset tehtiin meille valmiiksi ja vain vapaasti valittavia opintoja piti itse lisätä lukujärjestykseen. Yliopistossa valitsen itse kurssini sekä ilmoittaudun niihin sekä sovitan ne yhteen lukujärjestykseen. Yliopistossa on suurempi vastuu itsellä siitä, että jokainen vaadittu kurssi tulee suoritettua. Yliopistolla minulla ei ole joka päivä koulua, ehkä keskimäärin 3-4 pvä viikossa sekä päivät saattavat vaihdella kahden tunnin mittaisista päivistä 8-9 tunnin mittaisiksi. Se riippuu niin paljon siitä, kuinka monta kurssia on periodiin valinnut. Yliopistossa on mielestäni enemmän itsenäisiä asioita ja tehtäviä hoidettavana koulun ulkopuolella sekä tenttimistä ja lukemista on enemmän, mutta se ei ole minua haitannut. Päinvastoin tunnen itseni vapaammaksi ja itsenäisemmäksi yliopistossa kuin ammattikorkeakoulussa.

Työmäärä: pystytkö esimerkiksi käymään töissä koulun ohessa?
Tiia: Suuri osa on käynyt töissä koulun ohessa, mutta heidän osaltaan valmistuminen näyttää pitkittyneen. Itse olen koulun ohessa käyny töissä vain viimeisenä vuotena ja valmistuminen tapahtuu suunnitellussa ajassa. Tunnen myös tapauksia, jotka ovat suorittaneet koulun noin 2,5 vuodessa, joten sekin on mahdollista. Vapaapäivät mahdollistavat nopeutetun opintosuunnitelman, mutta aika hankalaa se on järjestelyiden ja hallinnon suhteen. Itse olisin voinut kuvitella käyvän koulun kolmessa vuodessa, mutta luultavasti helpommalla pääsi, kun opiskeli suunnitellun rytmin mukaisesti.
Jutta: Töiden tekeminen koulun ohella onnistuu mielestäni molempien koulujen ohella, kunhan pitää mielessä, että ykköstehtävänä on opiskelu. Töitä kerkiää tekemään täysi päiväisesti sitten valmistumisen jälkeen. Ammattikorkeakoulussa jotkut tekivät niin paljon töitä, että valmistuminen on viivästynyt todella paljon. Töiden tekeminen on melkein suurella osalla opiskelijoista, jotta tulee toimeen rahallisesti. Itsekin tein töitä ammattikorkeakouluajalla, mutta sain sovittua työni aina niin ettei se liikaa häirinnyt opiskelujani. Yliopiston ohella on ehkä hieman parempi mahdollisuus tehdä töitä, koska päivät ei useinkaan ole täysiä ja joka päivä ei ole opetusta. Opiskelun ja työn ohella pitää muistaa myös lepo ja vapaa-aikakin!

Millaista on sosiaalinen elämä?
Tiia: Jos tykkää Porista kaupunkina ja sen ihmisistä, tulee siellä kyllä toimeen. Itse en kuitenkaan koskaan kotiutunut Poriin, joten kaikista sen puolista en osaa täydellisesti kertoa. Jotkut opiskelijatapahtumat ovat olleet ihan mielenkiintoisia, mutta tyypillinen opiskelija-juhlinta niistä kyllä loisti ja harvassa olivat päihteettömät tapahtumat.

Entä opiskelutavat yleisesti ja valinnanvara opintojen suhteen?
Tiia: Sosiaalialan koulutusohjelmassa vaikeimpina käsiteltyinä asioina pidin tutkimusmenetelmiä, excel -opintoja, ruotsia ja lääkelaskuja. Suurin osa opiskelluista asioista oli kuitenkin suhteellisen helppoja, etenkin sosiaalipedagogisessa suuntautumisvaihtoehdossa. SAMKissa muita suuntautumisvaihtehtoja ovat päihde- ja mielenterveys, erityisrymät ja vanhustyö. Itse hain ensimmäisenä vaihtoehtona vanhustyöhön, mutta se ei meidän vuosiryhmässä valitettavasti toteutunut. Olisin kyllä itse kaivannut hieman erilaisia suuntautumisvaihtoehtoja, etenkin sosiaalityötä ja kuntoutusta. Lisäksi on myös harmillista, että omasta suuntautumisesta piti päättää niin aikaisessa vaiheessa, muistaakseni ensimmäisen lukuvuoden puolessa välissä.
Jutta: Valinnanvarasta opinnoissa ja kursseissa täytyy sanoa, että yliopistossa se on helpompaa, kun on miltei vapaa sivuaineoikeus. Olen päässyt siellä tutustumaan kaikenlaisiin mielenkiintoisiin aihealueisiin, joihin en päässyt amkissa tutustumaan vaikka olisin halunnut. Amkissa vapaa valintaisetkin opinnot olivat rajattu vain sosiaalityöhön ja niitäkin kursseja oli minimaalisesti tarjolla.
Sosiaalialan koulutusohjelman suunniteltu opiskeluaika on 3,5 vuotta ja itse suoritin tutkinnon kyseisessä ajassa. Vain muutama sai suoritettua koulun 2 - 2,5 vuodessa, koska kuten Tiia jo mainitsikin, niin kurssien suorittaminen eri tahdissa muiden saman vuosikurssin opiskelijoiden kanssa oli erittäin vaikeaa, koska tietyt kurssit ja harjoittelut järjestettiin aina tiettyyn aikaan ja niiden aikaistaminen oli hankalaa opettajien aikataulujen takia sekä koulun yleisen byrokratian vuoksi.Lisäksi aikaisempien opintojen sekä aiemman hankitun kokemuksen (esim. työkokemuksen) hyväksilukeminen oli nihkeää.

Kuva Flickr, albertogb123

Yliopistossa tutkintoni (sosiaalitieteiden kandidaatti ja maisteri) suorittaminen koostuu siis kandidaatin ja maisterin opinnoista ja suunniteltu opiskeluaika kandidaatin tutkintoon on 3 vuotta ja maisteriin 2 vuotta. Nyt opiskelen tutkintoni toista kandivuotta ja pyrin suorittamaan opinnot suunnitellussa ajassa. Siinä pysyminen on välillä hieman hankalaa, koska jotkin kurssit menevät päällekkäin ja joidenkin kurssien yhteensovittaminen on erittäin hankalaa. Plussa puolena yliopistossa on kylläkin se, että kursseja saa todella hyvin suoritettua itsenäisestikin sekä kurssien päällekkäinen suorittaminenkin onnistuu, koska läsnäoloa luennoille ei aina vaadita. 

Muita plussia/miinuksia?
Tiia: SAMKiin on suhteellisen helppo päästä opiskelemaan, mikä on suuri plussa. Miinuksena on SAMKin ns. laitosmaisuus, mistä johtuu hallinnon ja asioiden hoidon monimutkaisuus. Etenkin tämä voi koitua ongelmaksi silloin, jos poikkeaa normaalista opiskelusuunnitelmasta.

Jäikö jotakin kysyttävää? Voit esittää vertaisohjaajillemme kysymyksiä kommenteissa tai esimerkiksi Varustamon Facebookissa tai IRC-galleriassa. :)

Terhi, Varustamo

NUORET VERKOSSA - Kulissien takaa

Varustamon "NUORET VERKOSSA - Sosiaalisen median mahdollisuuden ohjaustyössä" -seminaarissa ja workshop-päivässä vaihdettiin Tampereen ammattikorkeakoululla 6. - 7.9.2012 kahden päivän ajan kokemuksia ja tietoa sosiaalisen median käytöstä nuorten ohjaustyössä. 

Itse hyppäsin mukaan seminaarin ja workshopin valmistelutiimiin kesäkuun alussa, ja tapahtuman järjestelyistä muodostuikin kesän ajan aikaavievin työtehtävänäni muiden lomaillessa. Seminaarin järjestelyt aloitettiin järjestäjätiimin kokoonnuttua puhujien ja panelistien metsästyksellä, jota jatkui elokuun puoliväliin saakka. Osa puhujista ja panelisteista oli jo ennestään tuttuja, mutta osan löysimme netistä sopivia aihealueita googlettamalla. Olen jo aiemmin luottamustehtävissä ollut mukana järjestämässä tapahtumia, mutta seminaarin ja workshopin järjestelyt tarjosivat silti oppimiskokemuksia: millaista on järjestää kaksipäiväistä tapahtumaa isomman organisaation edustajana? Mistä löydät sopivia puhujia ja asiantuntijoita ja kuinka saat heihin yhteyden, etenkin huomioonottaen Suomen suosituimman loma-ajan osumisen keskelle seminaarijärjestelyjä? Näiden isompien kokonaisuuksien lisäksi opin paljon myös pienempiä käytännön asioita: e-lomakkeen muokkausta ja käyttöä, matkalaskutusta, tiedostojen lataamista wordpress-sivustolle, tilavarausten tekemistä ynnä muuta.

Vaikka tapahtuman järjestelyt aloitettiin jo aikaisin kesällä, tuli niiden kanssa kuitenkin hoppu elokuussa lukuvuoden alkaessa ja ihmisten palaillessa lomilta. Elokuu ja syyskuun alku hujahtivat silmien edessä vauhdilla, ja lopulta koitti kaikkien puheluiden, sähköpostien, tiedotteiden kirjoittamisen ja muiden pienempien sekä isompien järjestelytöiden jälkeen seminaaripäivä. Kauniin aurinkoisen syysaamun tunnelma oli kihelmöivä, kun seminaariosallistujat alkoivat pikkuhiljaa saapua ilmoittautumisen kautta aamukahville.

Seminaaripäivän aikana kuultiin puheenvuoroja pirkanmaalaisten nuorten nykytilanteesta, kokemuksia ja kyselytuloksia verkossa tehtävästä ohjaustyöstä sekä verkkovertaisohjauksesta. Näiden puheenvuorojen jälkeen seminaariosallistujia tuntui mietityttävän erityisen paljon kysymykset liittyen verkossa toimivien ohjaajien koulutustarpeisiin, sosiaalisen median käytön turvallisuuteen ja anonyymiyteen sekä työprofiilien käyttöön esimerkiksi Facebookissa. Näitä asioita käsiteltiin myös twitterin puolella #someohjaus-keskustelussa, joka oli koko tapahtuman ajan ilahduttavan aktiivinen - torstain seminaarin aikana jopa yksi Suomen twitter-keskusteluaiheiden aktiivisimpia!

Seminaarin panelistit vauhdissa

Paneelikeskustelussa keskusteltiin muun muassa sosiaalisessa mediassa tapahtuvan ohjaustyön tulevaisuuden näkymistä ja kohderyhmistä sekä nuorten sosiaalisen median käytöstä. Keskustelu kiteytyi seuraaviin virkkeisiin, jotka lähtivät twitterissäkin kiertämään: "Nettiä voi tarkastella uutena digikaupunginosana, joka tulee osaksi ns. normaalia katutyötä nuorisotyössä." ja "Some ei tuo lisäarvoa nuorille vaan se on yhtä itsestään selvää kuin kenkien laitto ulos mennessä."

Perjantain workshopissa oli joukko innokkaita some-oppijoita, joita Pauliina Mäkelä tutustutti yhteisöllisen median ihmeelliseen maailmaan. Käsittelyssä oli mm. Facebook, Google+, Blogger, Twitter, Etherpad ja TodaysMeet. Workshopissa kuului kova tietokoneen näppäinten näpyttelyn sekä puheensorinan ääni, kun osallistujat tutustuivat pelottomasti itselleen uusiin sosiaalisen median välineisiin Pauliinan ja Varustamon väen opastuksella. Itse pääsin tutustuttamaan yhtä workshop-osallistujaa alusta alkaen Facebookin saloihin, ja monet osallistujista loivat itselleen Twitter-tilit. Oli hienoa nähdä niin paljon intoa ja tietämyksen avointa jakoa samassa tilassa!

Tahdon vielä kerran sekä omalta osaltani että järjestäjätiimin puolesta kiittää jokaista seminaariin ja/tai workshopiin osallistujaa! Oli ilo kuulla mielenkiintoisia puheenvuoroja, seurata aktiivista keskustelua niin twitterissä kuin livenä paikanpäälläkin sekä oppia itsekin uutta. 

Telma Rivinoja, Varustamo

Seminaarin ja workshopin aikana käytyä twitter-keskustelua pääset seuraamaan osoitteessa https://twitter.com/#!/search/realtime/%23someohjaus.
Seminaarin ja workshopin materiaalit löytyvät Varustamon nettisivuilta http://varustamo.projects.tamk.fi/tutkimus/seminaarit/
 

Etsivään työhön tutustumassa

Varustamosta vierailtiin kahden henkilön voimin Etsivän työn tukikohdassa Tampereen Tammelassa. Aamuisella käynnillämme vertailimme sosiaalisen median käyttöä nuorten tavoittamisen suhteen, ja tutustuimme toistemme työtapoihin. Vaikka toimintatapamme ovat hieman erilaiset, löytyi myös yhteisiä tapoja: esimerkiksi chattia ja Facebookia käytetään molemmissa.

Kuva Flickr, blami

Etsivässä työtä liikutaan pääosin siellä, missä nuoret ovat: kaduilla, ostoskeskuksissa jne. Netti on kuitenkin hyvä apuväline, sillä esimerkiksi Facebookissa on valtaosa nuorista. Ideana etsivässä työssä on, että sitä tehdään työpareittain, ja nuoret saavat itse päättää, haluavatko olla työntekijän seurassa ja jutella asioistaan. Tampereen Etsivän työn tiloissa toimii myös Ylilyönti, jossa voi hakea apua arkisiinkin asioihin, kuten vaikkapa asunnon hakemiseen tai erilaisten lomakkeiden täyttämiseen.

Lisätietoja Tampereen Etsivästä työstä löydät esimerkiksi täältä. Kiitos, että saimme tulla käymään!

Terhi, Varustamo

Minun tarinani: Kansanopistoelämää

Kun opiskelupaikkaa ei irronnut, päätti 19-vuotias Riku hakea kansanopistoon opiskelemaan. Elämä pikkukaupungissa perheen ja kavereiden ympäröimänä vaihtui asuntolaelämään ja intensiiviseen näyttelemisen opiskeluun toisella puolella Suomea.

Miksi kansanopisto tuntui hyvältä vaihtoehdolta?
En saanut kevään haussa opiskelupaikkaa, ja halusin käyttää välivuoden tekemällä jotain kehittävää.

Minkälainen paikka kansanopistosi on?
Mukava, iso sekä hyvin toimiva, eli ruokapuoli pelaa ja kaikki tärkeä löytyy kävelymatkan päästä. Paikka on myös luonnon ympäröimä. Muut opiskelijat ovat avoimia ja tunnen kuuluvani joukkoon täällä. Ikähaarukka meidän kurssillamme on 19-26, mutta koko koulussa kahdeksastatoista aina eläkeikään saakka!

Mitä kaikkea olette opiskelleet?
Muunmuassa tanssia, improvisaatiota, itkemistä, kehonhallintaa, näyttelijäntyötä ja akrobatiaa. Itseäni kiinnostaa eniten tuo näyttelijäntyö. Vaikka olen harrastanut näyttelemistä jo aiemmin, olen yllättynyt siitä, miten paljon uusia asioita olen täällä oppinut.

Kuten mitä?
Tällä hetkellä työstämme omia kohtauksia jotka meille ohjataan. Olen oppinut, että näyttelemisessä tekstiä tärkeämpää on itse toiminta. Tanssia on myös tullut opeteltua. Muuten kaikki sujuu, mutta jenkka on vielä vähän hakusessa!

Mikä on ollut tähän mennessä haastavinta?
Itselleni haastavimmaksi alueeksi koen akrobatian, sillä se vaatii todella hyvää kehonhallintaa. Myös kaikki uudet tekniikat liittyen näyttelijäntyöhön ovat olleet alkuun haastavia.

Millaista vapaa-aika opistolla on?
Mukavaa, yhteisöllistä ajanviettoa esimerkiksi pelaamisen tai juhlimisen merkeissä.

Kenelle suosittelisit kansanopistoa?
Muille samasta tilanteesta itsensä löytäville. Vaikkei tästä saakaan tutkintoa, omat kyvyt kehittyvät roimasti!
---------
Kiinnostuitko?
Etsi itsellesi mielenkiintoinen kansanopistopaikka osoitteesta
http://www.kansanopistot.fi/

Toimittanut Rosa

Kuva(c) Mox Soini

Minun tarinani: Armeijassa tyttöystävä kainalossa

Suvussani kertomukset armeija-ajoista ovat saaneet vahvan jalansijan. Kaikki miehet sen ovat käyneet ja muistoja menneiltä palvelusajoilta vaihdetaan aina tilaisuuden tullen, kuten syntymäpäivillä ja muissa tapaamisissa kun paikalla on paljon miesväkeä. Niinpä pidettiin itsestäänselvyytenä että minäkin menisin armeijaan lukion jälkeen. Asia ei kuitenkaan ollut aivan yhtä selvä minun mielessäni.

Olin kuullut tarinoita armeijasta muutamaa vuotta vanhemmalta veljeltäni ja hänestä palvelusaika ei ollut kovin erityistä. Pelkäsin että mahdollisesti vuoden mittaiseksi venyvä palvelus tuntuisi hukkaan heitetyltä ajalta ja joutuisin kestämään sitä ainoastaan sukulaisten painostuksen takia. Tiesin jo etukäteen kahdesta muusta vaihtoehdosta joilla voisi välttää inttiin menon. Ne olivat vankila ja siviilipalvelus. Vankilaan minulla ei ollut aikomustakaan mennä, joten otin selvää toisesta vaihtoehdosta.

Siviilipalvelusta ei tuoda mielestäni tarpeeksi esille nuorille aikuisille. Kun postilaatikosta tipahtavat kutsuntailmoitukset, varusmiespalvelus vaikuttaa ainoalta vaihtoehdolta vaikka lain mukaan siviilipalvelus on yhtäläinen tapa suorittaa kansalaisvelvollisuus. Mahdollisuus päästä kotiin joka ilta ja nähdä kavereita sekä tyttöystävää houkuttelivat sekä työkokemus työpaikasta johon sai itse vaikuttaa kuulostivat hyvältä ratkaisulta. Armeijassa mahdollisuus läheisten näkemiseen on vain vapaina viikonloppuina ja iltavapailla jos vain etäisyydet sen sallivat. Kuitenkin määrätietoiset ohjeet sukulaisilta ja ystäviltä sekä halu kokeilla omia rajojaan ja kykyjään johti päätökseen intin hyväksi.

Ankara kuri, tiukat aikataulut ja ehdoitta totteleminen tulivat tutuksi jo ensimmäisien päivien aikana.  Alikersantit selvästi nauttivat saadessaan käskyttää uusia mosia. Aikaisiin herätyksiin tottui pian ja säännölliset aikataulut helpottivat sopeutumista uusiin oloihin. Enkä toki ollut yksin pelkojeni kanssa, olihan intti vieras paikka muillekin palvelukseen astuneille. Isä oli sanonut että kunhan tekee mitä käsketään ja on ahkera niin kaikki muu hoituu itsellään.Jopa ajattelu tehdään puolestasi.

Päivät muistuttivat toisiaan ja kun "asento" ja "lepo" tulivat jo selkärangasta, niin aivot sai todellakin heittää narikkaan. Kello viiteen asti iltapäivällä oli aina kiire odottamaan, mutta kun iltavapaat alkoivat oli aika keskittyä omiin juttuihin. Harrastustoimintaa oli järjestetty monenlaista: Kasarmialueella oli kirjasto,liikuntasali,punttisali,sotilaskoti,pelikoneita ja merkitty juoksulenkki, jonka suorittamisesta sai aina liikuntamerkin. Tarpeeksi merkkejä kerättyään saattoi ansaita kuntoisuusloman. Vapaa-ajan liikunta,marssit,lihaskuntotestit ja ohjatut liikuntakoulutukset takasivat hurjan kunnon kasvun. Olin jo ennen armeijaan lähtöä hyvässä fyysisessä kunnossa,mutta silti kunto kasvoi roimasti. Armeija on myös tilaisuus päästä eroon ylimääräisistä liikakiloista. Eräs kaverini pudottikin puolen vuoden palvelusaikana hieman yli kymmenen kiloa!

Tiivis tunnelma noin 7-12 hengen tuvissa edellytti hyvää ilmapiiriä. Leirillä puolijoukkueteltta pystytettiin yhteistuumin ja mitä paremmin osasimme puhaltaa yhteen hiileen sitä nopeammin saimme kokoon paikan,jossa sai lepuuttaa jäseniään ja ummistaa silmiään (Unet leireillä tapasivat kuitenkin yleensä jäädä vain parin tunnin mittaisiksi). Yhteisissä koulutustilanteissa tutustui moniin uusiin kasvoihin. Joitakin näistä kasvoista olen tavannut myös intin päätyttyäkin. Sain siis monia hyviä uusia ystäviä joihin pidän mielelläni vieläkin yhteyttä.

Vaikka asepalvelus olikin suuri koettelemus toistuvat onnistumisen tunteet,uudet ystävät ja hyvä yhteishenki tekivät siitä ikimuistoisen kokemuksen. Se myös muutti minua tavalla jota en olisi ikinä uskonut tapahtuvan. Nykyään suvun yhteisissä tilaisuuksissa olen yksi muistelevista miehistä ja jaksan kyllästyttää asepalvelustarinoillani kerta toisensa jälkeen niitä henkilöitä jotka eivät ole ryynänneet munat turpeessa, naama näkkärillä poteron pohjalla "tyttöystävä" kainalossa (tyttöystävä armeijassa tarkoittaa rynnäkkökivääriä). Aika kultaa muistot ja jälkeenpäin muisteltuna ikävimmätkin koitokset olivat jännittäviä seikkaluita. Näistä seikkailuista muodostuu parhaat tarinat.

Teemu

Kuvat (c) 1., 2. & 4.Mateus_27:24&25, 3. Erkka P.

,