Minun tarinani: Armeijassa tyttöystävä kainalossa

Suvussani kertomukset armeija-ajoista ovat saaneet vahvan jalansijan. Kaikki miehet sen ovat käyneet ja muistoja menneiltä palvelusajoilta vaihdetaan aina tilaisuuden tullen, kuten syntymäpäivillä ja muissa tapaamisissa kun paikalla on paljon miesväkeä. Niinpä pidettiin itsestäänselvyytenä että minäkin menisin armeijaan lukion jälkeen. Asia ei kuitenkaan ollut aivan yhtä selvä minun mielessäni.

Olin kuullut tarinoita armeijasta muutamaa vuotta vanhemmalta veljeltäni ja hänestä palvelusaika ei ollut kovin erityistä. Pelkäsin että mahdollisesti vuoden mittaiseksi venyvä palvelus tuntuisi hukkaan heitetyltä ajalta ja joutuisin kestämään sitä ainoastaan sukulaisten painostuksen takia. Tiesin jo etukäteen kahdesta muusta vaihtoehdosta joilla voisi välttää inttiin menon. Ne olivat vankila ja siviilipalvelus. Vankilaan minulla ei ollut aikomustakaan mennä, joten otin selvää toisesta vaihtoehdosta.

Siviilipalvelusta ei tuoda mielestäni tarpeeksi esille nuorille aikuisille. Kun postilaatikosta tipahtavat kutsuntailmoitukset, varusmiespalvelus vaikuttaa ainoalta vaihtoehdolta vaikka lain mukaan siviilipalvelus on yhtäläinen tapa suorittaa kansalaisvelvollisuus. Mahdollisuus päästä kotiin joka ilta ja nähdä kavereita sekä tyttöystävää houkuttelivat sekä työkokemus työpaikasta johon sai itse vaikuttaa kuulostivat hyvältä ratkaisulta. Armeijassa mahdollisuus läheisten näkemiseen on vain vapaina viikonloppuina ja iltavapailla jos vain etäisyydet sen sallivat. Kuitenkin määrätietoiset ohjeet sukulaisilta ja ystäviltä sekä halu kokeilla omia rajojaan ja kykyjään johti päätökseen intin hyväksi.

Ankara kuri, tiukat aikataulut ja ehdoitta totteleminen tulivat tutuksi jo ensimmäisien päivien aikana.  Alikersantit selvästi nauttivat saadessaan käskyttää uusia mosia. Aikaisiin herätyksiin tottui pian ja säännölliset aikataulut helpottivat sopeutumista uusiin oloihin. Enkä toki ollut yksin pelkojeni kanssa, olihan intti vieras paikka muillekin palvelukseen astuneille. Isä oli sanonut että kunhan tekee mitä käsketään ja on ahkera niin kaikki muu hoituu itsellään.Jopa ajattelu tehdään puolestasi.

Päivät muistuttivat toisiaan ja kun "asento" ja "lepo" tulivat jo selkärangasta, niin aivot sai todellakin heittää narikkaan. Kello viiteen asti iltapäivällä oli aina kiire odottamaan, mutta kun iltavapaat alkoivat oli aika keskittyä omiin juttuihin. Harrastustoimintaa oli järjestetty monenlaista: Kasarmialueella oli kirjasto,liikuntasali,punttisali,sotilaskoti,pelikoneita ja merkitty juoksulenkki, jonka suorittamisesta sai aina liikuntamerkin. Tarpeeksi merkkejä kerättyään saattoi ansaita kuntoisuusloman. Vapaa-ajan liikunta,marssit,lihaskuntotestit ja ohjatut liikuntakoulutukset takasivat hurjan kunnon kasvun. Olin jo ennen armeijaan lähtöä hyvässä fyysisessä kunnossa,mutta silti kunto kasvoi roimasti. Armeija on myös tilaisuus päästä eroon ylimääräisistä liikakiloista. Eräs kaverini pudottikin puolen vuoden palvelusaikana hieman yli kymmenen kiloa!

Tiivis tunnelma noin 7-12 hengen tuvissa edellytti hyvää ilmapiiriä. Leirillä puolijoukkueteltta pystytettiin yhteistuumin ja mitä paremmin osasimme puhaltaa yhteen hiileen sitä nopeammin saimme kokoon paikan,jossa sai lepuuttaa jäseniään ja ummistaa silmiään (Unet leireillä tapasivat kuitenkin yleensä jäädä vain parin tunnin mittaisiksi). Yhteisissä koulutustilanteissa tutustui moniin uusiin kasvoihin. Joitakin näistä kasvoista olen tavannut myös intin päätyttyäkin. Sain siis monia hyviä uusia ystäviä joihin pidän mielelläni vieläkin yhteyttä.

Vaikka asepalvelus olikin suuri koettelemus toistuvat onnistumisen tunteet,uudet ystävät ja hyvä yhteishenki tekivät siitä ikimuistoisen kokemuksen. Se myös muutti minua tavalla jota en olisi ikinä uskonut tapahtuvan. Nykyään suvun yhteisissä tilaisuuksissa olen yksi muistelevista miehistä ja jaksan kyllästyttää asepalvelustarinoillani kerta toisensa jälkeen niitä henkilöitä jotka eivät ole ryynänneet munat turpeessa, naama näkkärillä poteron pohjalla "tyttöystävä" kainalossa (tyttöystävä armeijassa tarkoittaa rynnäkkökivääriä). Aika kultaa muistot ja jälkeenpäin muisteltuna ikävimmätkin koitokset olivat jännittäviä seikkaluita. Näistä seikkailuista muodostuu parhaat tarinat.

Teemu

Kuvat (c) 1., 2. & 4.Mateus_27:24&25, 3. Erkka P.

,