Näin yhteishaun aikaan on jokaisella peruskoulunsa päättävällä tai jo päättäneellä valinta edessä - ammattikouluun vai lukioon? Itse valitsin aikanani IB-lukion, jossa opiskelu tapahtuu englannin kielellä. Valinta oli minulle silloin helppo, sillä se takasi minulle mahdollisuuden lähteä pois pieneltä paikkakunnalta hieman isompaan kaupunkiin. Ammattikoulua en tullut ajatelleeksikaan, sillä pidin suurena haaveenani toimittajaksi pääsyä, johon tarvittiin yliopistokoulutus. Silloinen unelma jäi jo vuosia sitten taa, mutta lukiosta oli minulle paljon hyötyä. Olen tosin aina ollut jokseenkin teoreettinen ihminen.
Jo muutaman vuoden ajan lukio ja ammattikoulu ovat olleet hakijoiden kiinnostuksessa tasoissa. Lähes saman verran hakee yhteishaun aikana molempiin. Ja ei mikään ihme, sillä onhan molemmissa paljon hyvää ja paljon huonoakin - tasaisesti. Ammattikoulussa on mahdollista saada ammatti nopeasti ja tehokkaasti ja päästä oman leivän syrjään kiinni jo aikaisin. Lukio sen sijaan antaa ohjat pidempään koulutukseen esimerkiksi yliopistoon.
Stereotyyppisesti ajateltuna ammattikoulusta valmistuvat tulevat olemaan vain työelämässä ja jäävät niin sanotusti duunareiksi. Viime vuosina kuitenkin lukion ja ammattikoulun välinen kuilu tässä erottelussa on kasvanut lähes umpeen. Ammattikouluun meneminen ei rajoita enää korkeamman koulutuksen saamista juuri lainkaan. Reittejä löytyy ammattiin kuin ammattiin jos monenlaista. Toki lukiosta valmistuva saa vieläkin paremman yleistietotaidon ja teoreettiset kyvyt, mutta ammattikoulun tarjoama käytännöllinen koulu ei enää estä pääsemistä jopa maisteriksi tai tohtoriksi asti. Ammattikoulusta löytyy paljon erilaisia aloja, mutta myös lukioita on monenlaisia. Tampereelta löytyy IB-lukio, matikkapainotteinen lukio ja taidepainotteisia lukiota.
Mutta miten ihmeessä tosiaan voi valita oman alansa? Entä jos sitä ei löydy ammattikoulusta ja lukio ei kiinnosta yhtään? Älä luovuta! Koskaan ei voi olla varma siitä, millainen ala tai koulu todellisuudessa on. Esimerkkinä itse luulin haluavani ekonomiksi lukion jälkeen ja pääsinkin opiskelemaan tuotantotaloutta. Huomasin kuitenkin hyvin nopeasti, ettei se ollut minun alani ja tällä hetkellä opiskelen sosiaalialaa, jonka luulin vielä muutama vuosi takaperin olevan se viimeinen mahdollinen ala, jolle hakeudun. Aina kannattaa koittaa! Koskaan ei tiedä, kuinka paljon kokemuksestaan oppii ja kuinka paljon siitä todellisuudessa tykkää! Ja tietenkin oppi sekin on, jos huomaa ettei tämä ollutkaan se oma juttu.
Intoa Yhteiseen Hakuun!
Laura Sinkkonen, Varustamo-hanke
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti