Minun tarinani: Rosan yllättävät vaiheet, osa 5

Muistatteko vielä Rosan?
Tytön, joka viestintälukion ja vaihtovuoden kautta tuli ylioppilaaksi ja lähti etsimään omaa polkuaan?
No, se polku on nyt seljennyt -ainakin ensi vuoden ajaksi!

Heinäkuun 2. päivänä heräsin Amsterdamissa puhelinsoittoon. Äitini soitti, että Turun ammattikorkeakoulusta oli saapunut paksu kirje. Minut oli hyväksytty opiskelemaan teatteri-ilmaisun ohjaajan tutkintoa!

Salamannopeasti pääni täyttyi erilaisista huolista. Mistä asunto? Eikö niistä yleensä ole kova kilpailu? Mistä revin ylimääräistä aikaa matkustaa Turkuun kämppää etsimään? Entäs tuet? Ja milloin ja miten sinne kouluun edes ilmoittaudutaan?

Suomeen palattuani hyppäsin heti junaan Turkuun, ja löysinkin itselleni asunnon oikeastaan saman tien. En katsellut juurikaan opiskelijakämppiä, vaan kiersin suosiolla yksityisten välitystoimistojen esittelyitä. Kävin vain kolmessa näytössä, ja kolmannessa tärppäsi. Ehdoton kriteerini asunnolle Kangasalan perämetsistä kotoisin olevana oli sijainti keskustassa. Ei enää aikaisia aamuja ja istumalihasten treenausta bussin takapenkillä!

Seuraava askel asunnon jälkeen: tuet. Mistä ja miten? Kuinka paljon ja mistä lähtien? Marssin muina miehinä kelaan ja virkailijan avustuksella sain opintotukihakemuksen täytettyä. Vasta nyt tajusin, miten kallista yksin eläminen on: Joudun nostamaan opintolainaa heti syyskuusta lähtien. Onneksi se on valtion takaamaa ja pienikorkoista, joten takaisinmaksu ei ole yhtä ikävää kuin muissa lainoissa.

En tunne Turusta juuri ketään. Saan siis aloittaa jälleen kerran elämäni aivan alusta; etsiä uudet kaverit, tutustua uuteen ympäristöön ja aloittaa uuden, itsenäisen elämän. Se on samaan aikaan pelottavaa, mutta myös houkuttelevaa. Kuten PMMP laulaa, kappaleessaan Tytöt

Kun on saanu aina alottaa kaiken alusta
ei oo näkyny tyhjän paperin kauhua
Kaikki kel on sakset osaa leikata

Joten toivottakaa minulle onnea! Elokuun 28. päivä se alkaa, ammattikorkeakoulu. Hienolta ja jotenkin aikuiselta kuulostava sana, joka tulee olemaan arkipäivääni ainakin seuraavat neljä vuotta.

Rosa

p.s. Jatkoa luvassa myöhemmin syksyllä...

Kuvat (c) 1. Axlape 2. Rigzzy 3. Korjarie Matiessa

Tarinoita kesätöistä osa 3: Kesätyöntekijänä työläismuseolla

Peruskoulun päättänyt Erik vietti kesästään kaksi viikkoa kesätyöntekijänä Kauppilanmäen ulkomuseolla Valkeakoskella. Kauppilanmäen museo esittelee tehdastyöntekijöiden asuinoloja 1870-luvulta 1900-luvun alkuun ja museon alueella on asuinrakennuksia, savusauna, kasvimaa sekä lammasaitaus ja pieni kanatarha.

Erik kirjoitti kesätyöstään näin:

”Hain kaikkiaan kuuteen kesätyöpaikkaan ja minut valittiin kahteen niistä. Kesäkuun olin töissä Tervasaaren tehtaalla ja sen jälkeen olin kaksi viikkoa Kauppilanmäen museolla. Löysin tämän kesätyöpaikan ilmoituksen Valkeakosken työvoimatoimiston nettisivuita. Lähetin hakemuksen ja minut kutsuttiin työhaastatteluun. Haastattelussa minulta kyseltiin aiemmista työpaikoista ja saavutuksista sekä taidoista.

Erikin työkaverit, museolampaat Intti ja Idea

Työpäivät ovat olleet työntäytteisiä mutta eivät liian rankkoja. Aika kuluu nopeasti jos viihtyy työssään. Kauppilanmäen museolla olen pitkälti hoitanut paikan ”ulkonäköä” eli leikannut ruohoa, raivannut pitkää heinää, siistinyt paikkoja ja asetelut kukkaistutuksia. Siimaleikkuria tuli käytettyä paljon. Olen tehnyt piha-alueesta mahdollisimman edustavan. Olen myös järjestellyt museotavaroita. Eläinten hoito oli mukavinta: Päiväni alkoivat sillä että vaihdoin juomavedet kanoille ja lampaille, siistin kanalan ja annoin eläimille ruokaa.

Mielestäni mikään työtehtävä ei ollut ylitsepääsemätön. Olisin halunnut jatkaa töitä vielä kahden viikon jälkeenkin. Kesätyönhakijoille suosittelen, että kannattaa hakea mahdollisimman moneen paikkaan ja että haastattelussa kannattaa olla edustava.”

Tarinoita kesätöistä osa 2: Tutustu työelämään ja tienaa

Olin tänä kesänä kaksi viikkoa eräällä firmalla kesätyöläisenä. Pääsin sinne perhetuttuni kautta niin kuin yleensä kesätöihin, ainakin Tampereella, pääsee yleensä vain suhteilla. Sain kahdesta viikosta 350 euroa ja tuntipalkkani oli 4,4 euroa. Silloin ajattelin vain, että no, ei rahaa ole ikinä tarpeeksi ja saan ainakin yhden työpaikan lisää CV-luettelooni. Minulla oli samaan aikaan myös tämä Varustamon työ, mutta ajattelin, että ei se varmaan niin raskasta ole.

Minulle sanottiin työpaikaltani, että työpäiväni kestäisi kuusi tuntia, seuraavaksi sanottiin seitsemän tuntia ja sitten yhtäkkiä se olikin jo kahdeksan tuntia. Siinä vaiheessa, kun tajusin, että menen ensin kahdeksaksi tunniksi kesätöihin ja siitä suoraan neljäksi tunniksi Varustamolle töihin, työpäiväni kestäisi 12 tuntia tai enemmän. Mietin hetken, että kannattaako mun oikeasti tehdä kahta duunia samaan aikaan ja jaksanko vielä niin paljoa. Eihän mulla muita kunnollisia työpaikka kokemuksia ikinä ollut. Siitä huolimatta päätin ottaa riskin, että seuraavat kaksi viikkoa olisi kesäni tuskallisimmat viikot.

Kuva: dolescum

Luulin siis ensiksi, että kesätyöni olisi ihan rentoa, mutta kuinka ollakaan saimme työkaverini kanssa tehtäväksi alkaa siivoamaan viisi kilometristä arkistoa kellarissa. Vielä tässäkään vaiheessa en katunut, että otin työpaikan vastaan, mutta sitten, kun jouduimme työparini kanssa ensiksi ottamaan paperit pois mapeista, laittamaan ne isoihin roskasäiliöihin ja sen jälkeen kuljettamaan painavat säiliöt ulos toisiin isompiin roskasäiliöihin ja kaatamaan sinne kaikki roskat kahdeksan tuntia päivässä kahden viikon ajan.. Siinä vaiheessa meneminen toiseen työpaikkaan ja siellä jaksaminen oli äärimmäisen vaikeaa. 

Onneksi yksi kesätyöläinen tuli sinne viikon kuluttua avuksi ja työ helpottui hieman. Työnantajani oli onneksi mukava ja siirsi meidät viikoksi vähän helpompaan työhön; minä jouduin aakkostamaan irtisanoutuneet henkilöt uudelleen ja työparini tekivät melkein samaa kuin minäkin. Minulle annettiin noin puoli metriä korkea paperipinkka ja yli 20 valmiiksi täynnä olevia irtisanoutuneiden henkilöiden työilmoitusmappeja. Ensiksi työ vaikutti helpolta ja nopealta, mutta oikeasti koko projektiin kesti kokonainen viikko. Tässä piti olla erityisen tarkka, ettei mitään jäänyt pois. Osa valmiiksi täytetyissä mapeissa työilmoitukset olivat erittäin sekaisessa järjestyksessä ja niiden kanssa oli paljon taistelemista. Huomasin itsessäni, että oikeastaan en ole kovinkaan tarkka ja hyvä aakkostamisessa, vaan erittäin hajamielinen, unohteleva ja ajatuksissaan oleva persoona. Jouduin monta kertaa tarkistamaan, onko kaikki järjestyksessä, koska pelkäsin tehneeni kaiken väärin.

Kuva: Blue Square Thing

Tämä kaksiviikkoinen pusertaminen kahden työn välillä oli ehkä elämäni väsyneimmät ja kamalimmat viikot. Jopa koulunkäyntikin olisi ollut mukavampaa kuin kellarissa puurtaminen kädet rakkuloilla ja ranteet kipeinä. Onneksi ruuan saimme ilmaiseksi ja se oli ehkä parasta ruokaa, mitä olin koskaan syönyt kaksi viikkoa putkeen.

Hanna, Varustamo

Tarinoita kesätöistä osa 1: Mikä ihmeen kesäloma?

Aloitan syksyllä viimeistä vuotta lähihoitajalinjalla ammattiopistossa, joten keväällä kun alkoi miettimään kesätyöhakua niiden saaminen oli melko varma nakki. Päätin hakea kuukauden kesätyöpaikkaa nuorisotoimelta lasten kesäleiriohjaajaksi, ajattelin että se olisi varmasti paras kesätyö ikinä. Tiesin sen olevan kesäkuun pesti, joten päätin ettei töiden haku siihen loppuisi, ja kysyin sijaisen paikkaa heinäkuusta lähtien terveyskeskuksesta, koska tiesin siellä olevan pulaa työntekijöistä. Minulle luvattiin sijaisen paikka terveyskeskuksen vuodeosastolta heinäkuusta koulujen alkuun asti, huokaisin helpotuksesta koska kesälle olisi nyt varmasti luvassa töitä. Ajattelin, että kun kesäleiriohjaajan paikka selviää, niin ei haittaa niin paljoa vaikka ei sitä saisikaan. Saisimpahan sitten lomailla kesäkuun.

Yhtenä päivänä sainkin sitten puhelun tuntemattomasta numerosta ja vastasin. Minulle esitteli itsensä nuorisotoimenjohtajan sijainen ja kertoi että minulle olisi töitä kesäkuulle leiriohjaajana, jollen ole lupautunut jo muualle. Kerroin, että tulen mielelläni kesäkuuksi leireille. Sovimme, että tapaamme ensimmäisessä leirikokouksessa, jolloin näkisin myös ketä muita leireille tulisi ohjaajiksi. Puhelun päätyttyä olin iloinen ja ylpeä itsestäni, että olin tullut valituksi. Soitin ensimmäisenä äidille ja kerroin uutiset. Saman tien sieltä tuli jo varoituksia, että miten minä jaksaisin koko kesän paiskia töitä. "Nuorena jaksaa, lomailen sitten eläkkeellä", totesin päättäväisenä.

Kesätyöt leiriohjaajana lasten kanssa olivat juuri sitä mitä olin kuvitellut, parasta ikinä. Sai joka päivä touhuta pihalla, pelailla ja keksiä lasten pään menoksi kaikenlaista ohjelmaa. Kesätyöntekijöitä ei laitettu valvomaan öitä, mutta ohjaajakokoukset pidettiin aina lasten mentyä nukkumaan ja ne venyivät yleensä aina pitkälle yli puolen yön. Loppuleiristä väsymys alkoi painaa ja välillä kiukutti, mutta kaikki se touhuamisen määrä piti mielen virkeänä. Opin hirveästi leireillä lasten käyttäytymisestä eri ikävuosina, kun ensiksi oli 3-4-luokkalaisia ja sitten 5-6-luokkalaisia sekä muutama 7-luokkalainenkin oli vielä otettu varasijoilta mukaan. Lisäksi sitä ei ymmärrä miten sosiaalisesti kuormittavaa tuollainen leireillä olo voi oikeasti olla. Kun on niin pitkän aikaa vain samojen ihmisten kanssa, väkisinkin alkaa toisen naama jossain kohtaa ottaan päähän. Viikonlopun kun oli kotona sitä halusi vain nukkua ja olla yksin, mutta pitihän sitä kavereita nähdä kuitenkin. Leireillä oli aivan mahtavaa, mutta kyllä oli mukava palata niiden jälkeen kotiinkin.

Heinäkuun ensimmäinen päivä aloitin työt sitten terveyskeskuksen vuodeosastolla, jossa hoidetaan potilaita jotka eivät syystä tai toisesta pärjää kotona, lähinnä he ovat vanhempaa väestöä. Lisäksi jonkin verran osastolla on potilaita katkaisuhoidossa. Vuodeosastolla paikka on aina väliaikainen, josta potilas kotiutuu tai pääsee toiseen vakituiseen hoitopaikkaan. Ensimmäiset päivät vuodeosastolla olivat totuttelemista siihen että ympärillä on niin paljon työkavereita. Alussa minua ahdisti ja tuntui että joku on koko ajan hönkimässä niskaan, mutta pikku hiljaa aloin ymmärtää ilmapiiriä ja se minua. Aina jos työkavereita on monta kymmentä löytyy niitä joidenkin kanssa kemiat eivät kertakaikkiaan kohtaa, mutta pääasia että tulee silti toimeen jotta voi tehdä yhdessä töitä. Ongelmia tuli alussa myös sen suhteen että olen sijainen, vaikka en ole valmis lähihoitaja. Minuun ei oikein luotettu ja välillä minun niskaani tosissaan höngittiin enemmän kuin muiden. Onneksi luja tahto vei minua eteenpäin ja halusin entistä enemmän näyttää että vaikka en osaa kaikkea heti, voin ne asiat oppia. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Tuntuu kyllä että olen nyt näyttänyt sen ja on ollut ihanaa saada positiivista palautetta niin työkavereilta kuin potilailtakin. 

Näin nuorena, 17-vuotiaana myös joskus potilaiden intiimiasioiden hoito tuntuu hankalalta. Enemmän sitä ajattelee etukäteen, että miten miehen katetrointi onnistuu tai vaikka peräruiskeen antaminen. Vaikea ehkä uskoa, mutta oikea suhtautuminen noihinkin asioihin tulee oikeasti luonnostaan. En voi sanoa, että olisin täysin tottunut esimerkiksi noihin juttuihin vielä, mutta jotenkin se tietty vakavuus potilaan intiimeihin tulee luonnostaan. Sen ymmärtää, että ne ovat herkkiä asioita heille ja toimii niinkuin haluaisi, että hoitaja toimisi jos asia osuisi omalle kohdalle.

Tähän asti olen pitänyt omana juttujani ehkä lasten ja nuorten kanssa työskentelyä, vaikka en ole sulkenut pois mitään muuta vaihtoehtoa. En olisi silti välttämättä ikinä uskonut  todella rakastuvani myös vanhustyöhön, vaikka ei tämä työ helpoimmasta ja keveimmästä päästä ole. Jännitin alussa myös aivan kamalasti, koska laitoshoito on ollut minulle aiemmin vielä vierasta. Se minkä avulla kuitenkin selvisin alusta ilman suurempia takaiskuja oli se että kysyin kun oli kysyttävää,  ja sitä suosittelenkin ihan kaikille. "Tyhmiä kysymyksiä ei ole", on joku viisas jossain joskus todennut, ja uskallan olla tästä täysin samaa mieltä.

Mutta vaikka olen tykännyt minun molemmista kesätöistäni tulee tässä vielä yksi sanonta mieleeni, nimittäin se että ahneella on kakkainen loppu. Rahan tuloa ei voi estää, mutta työuupumuksen merkkejä on jo ilmassa. Tällä hetkellä olen kateellinen kavereilleni jotka saavat surra sitä että eivät keksi mitään tekemistä kesälomalla, minulla taas mitään kesälomaa ei olekaan. Tietysti itse valitsin tieni, mutta kyllä nyt hieman ottaa päähän se valintani. Muistakaa te nyt sitten että nuorena pitää elää ja eivät ne työt maailmasta lopu, siinä taitaa olla uusin mottoni. Ja nauttikaa te lomailijat lomasta, vaikka ei olisikaan sää paras mahdollinen! Lisään vielä: Anteeksi äiti, olit oikeassa kuten aina.

Sanni, Varustamo

NUORET VERKOSSA – Sosiaalisen median mahdollisuudet ohjaustyössä -seminaari 6. – 7.9.12

Varustamon syksyn seminaarin ennakkoilmoittautuminen käynnissä ja alustava ohjelma julkaistu! Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu täällä!  Seminaaripäivänä 6.9. ja workshopissa 7.9. vertaillaan kokemuksia ja toimintamalleja sosiaalisen median hyödyntämisestä erityisesti nuorten ohjaustyössä.

Tervetuloa Pirkanmaalla toimivat opinto-ohjaajat, ammatti- ja lukiostarttiluokkien sekä lisäopetuksen opettajat ja ohjaajat, nuorisotyössä ja nuorten työllisyyspalveluissa toimivat sekä aiheeseen liittyvissä hankkeissa toimivat, opiskelijat ja muut aiheesta kiinnostuneet nuoret! Osallistuminen on ilmaista.

Muutto uuteen kaupunkiin osa 3: Tampereopastusta

Muuttosarjan viimeisessä osassa esitellään palveluita, joita uusi paikkakunnalle muuttava saattaisi tarvita. Pirkanmaan keskuksena valitsimme kohteeksi Tampereen!

© Flickr decade-null

• Opiskelijantampere.fi tarjoaa paljon hyödyllistä tietoa opiskelijalle. Sivuilla on listattuna kymmeniä opiskelijaetua antavia yrityksiä, myyntipalsta, työpaikkoja ja asuntoja.

• Kirppiksiltä löytää tavaraa uuteen kotiin opiskelijaystävälliseen hintaan. Allekirjoittaneen suosikkeja ovat keskustasta löytyvät Radiokirppis ja Bonus Kirppis. Lisää kirppiksiä ja kierrätyskeskuksia listattuna täällä.

• Itse kuljin juuri muuttaneena kaupungilla kartta kädessä, mutta mikäli pitää päästä pidemmälle hyödyllisiä ovat Tampereen joukkoliikenteen Repa Reittiopas bussia käyttäville tai Kevyen liikenteen opas pyöräilijöille. Bussikortin voit ostaa Palvelupiste Frenckell:stä. 

Keskustorin bussipysäkki © Flickr pntphoto

• Asunnonhaussa TOAS on varmasti jokaiselle tuttu, mutta tiesitkö myös nämä: Asuntohelppi ja Opintanner? Asunnon löydyttyä Tamyn jäsenillä on mahdollisuus lainata pakettiautoa!

• Opiskelun ja varsinkin sen alkuun liittyvien opiskelijarientojen lisäksi on hyvä harrastaa välillä myös liikuntaa. Tampereen kaupungin sivuilta löydät paljon tietoa eri mahdollisuuksista. Haluaisitko vaikka tutustua puistoihin puistokävelykartan avulla, katsoa missä on lämpimin uimavesi tai etsiä oman lajiseurasi -tarjontaa löytyy biljardista vinttikoiraurheiluun!

Jäikö jotain epäselväksi? Voit aina tulla kysymään vertaisohjaajilta vinkkejä myös käytännön asioihin. :) Tai jos sinulla on jokin vinkki mitä ei tässä mainittu, kerro toki kommentilla!

Terhi, Varustamo

Kun paraskaveri feidaa

Yleensä jo parhaan kaverin muutto naapurikaupunkiin tuntuu maailman lopulta. Kaikki tietää, että ensin vannotaan että tää ystävyys säilyy, jutellaan Facebookissa vaikka joka päivä, soitellaan ja kyllä me nähdäänkin vielä ainakin viikonloppuisin. Lopulta menee pari kuukautta, uudet kaverit astuu kuvioihin ja niin se yhteydenpito vanhaan jää. Kylmä ja raaka totuus se tuntuu olevan, ettei ystävyys kestä kovin pitkää välimatkaa. Joku saattaa väittää, että tosiystävyys kestää ja ehkä se onkin totta. Varmasti se ei kuitenkaan helppoa ole missään tapauksessa, kun on totuttu näkemään lähes päivittäin. 

 Jos semmonen 30 kilometriä tuntuu ystävyydessä mahdottomalta ja luultavasti tekee ystävyydestä lopun, tai ainakin muuttaa sen muotoa aika suurilta osin, niin mitä tapahtuu jos välimatkaa tulee 16500 kilometriä? Saatatte ihmetellä tai arvailla mistä on kyse, että miks mun ystävä lähtee toiselle puolelle maapalloa. Mun paraskaveri feidaa mut huomenna ja lähtee vuodeksi vaihto-oppilaana Uuteen-Seelantiin. ”Ei sitten yhtään kauemmas päässyt”, te ehkä mietitte. Voin kertoa, että mietin samaa itsekin, mutta tuleehan se olemaan kokemuksena hänelle ihan käsittämättömän upea ja oon onnellinen hänen puolestaan. Sitä haluais silti vaan hypätä jalkaan kiinni eikä päästää irti ikinä.

Hankalaa on se, että näin nuorelle vuosi on hirmusen pitkä aika. Elämää ei osaa kuvitellakaan muutamaa kuukautta pidemmälle. Jos joku kysyy, että ”hei mennäänkö leffaan marraskuun 13. päivä?” niin kuka siihen osaa vastata. Saati sitten jos kyse on ensi kesästä. Asioiden sopiminen ja ikuisen ystävyyden vannominen lohduttaisi, mutta kuka sitä tietää mitä tapahtuu vuoden päästä. Mä toivottavasti olen vuoden päästä lähihoitaja, mutta yhtä hyvin mä saatan olla vaikka mullan alla, kukapa sitä elämästä etukäteen tietää mitään. Tämä paras ystäväni alias maailmanmatkaaja kirjoittaa blogissaan: ”Oon innoissani, peloissani, iloinen, surullinen ja ikävöin kaikkia samaan aikaan.” Yhdyn itsekin lähes kaikkiin näihin tunteisiin, vaikka minä en ole lähdössä minnekään. Nuorena ystävät vain merkitsevät niin paljon. Pyritään kai jonkinlaiseen irtiottoon vanhemmista, mutta ei pärjätä yksinkään, joten ystävien merkitys kasvaa.

 

Nyt kun olen asiaa pohtinut haluan ehdottomasti pitää yhteyttä tähän parhaaseen ystävääni vaihtovuoden aikana. Onneksi on Facebook, mistä lukea kuulumisia, joita voi syventää sitten vaikka sähköpostitse. Myös että tunnistetaan sitten toisemme vuoden jälkeen, täytyy varmaan käyttää Skypeä tai Messengeriä ja web-kameraa. Kiittäkäämme sosiaalista mediaa näistä iloista. Suunnittelin myös, että jos tulee hätätilanne niin nappaan iskän työpuhelimen ja soitan sitten firman piikkiin. Sounds like a plan! Nyt täytyy enää kertoo suunnitelmasta myös tälle maailmanmatkaajalle ennen kuin se lähtee.
 

 

Eilen vietettiin vielä läksiäisiä ystäväporukalla, mutta jotenkin ei sitä lähtöä käsitä vielä. Kun menin ystävän luo, halasin ja annoin läksiäislahjan. Minun suustani pääsi vain: ”Onnea”. Aloin nauraa, että ei se taida ihan oikea repliikki olla tässä kohtaa, mutta en ole aiemmin ollut läksiäisissä. En muista mihin repliikkiin lopulta päädyin, mutta voihan sitä sanoa, että "onnea matkaan". Luulin, että itkisin vasta viikon päästä kun ymmärrän tilanteen, mutta kyllä siinä jossain kohtaa itku tuli kuitenkin vaikka tarkoitus oli juhlia. Tiedän kuitenkin että ystäväni pärjää ja ehkä nyt luotan siihenkin että vuosi menee nopeasti ja minäkin pärjään. Vaikka ei pitänyt vannoa, niin nyt vannon että tää ystävyys tulee säilymään, eikä vuosi tunnu missään.

Sanni, Varustamo

Vielä on kesää jäljellä...

Tuo lause saattaa tuoda jollekin mieleen erään, noh, rasittavan kesäbiisin vuosien takaa, mutta sen sanoma on tällä hetkelllä vielä varsin ajankohtainen! Heinäkuun puolivälissä on onneksi vielä aikaa nauttia kesästä. Itse olen  ajatellut toteuttaa ainakin nämä asiat:

 Grillailla makkaraa nuotiolla. Täytyy tunnustaa, että olen vasta tänä kesänä syönyt makkaraa sinapin kanssa. :D

Uida. Rauhaniemen uimaranta Tampereella on yksi lempipaikoistani, sillä siellä on hyvät palvelut, viihtyisä ranta ja etäisyys keskustastakin on sopiva.

Nauttia luonnosta ja siitä, että ei ole kylmä! (Tai no, ihan hirveän kylmä..)

Valvoa ja fiilistellä kesäyötä!

Kahvitella torilla. Kuvassa näkyy Laukontori, jonka satamatunnelma on ihanan kesäinen.

Käydä risteilyllä. Tutut maisemat näyttävät erilaisilta laivan kannelta katseltuna. Hyvä ristelykohde Tampereella on Viikinsaari. Laivat lähtevät Laukontorilta tasatunnein.

Ja vaikka säästä ei saisi aina valittaa, pidän sormet ja varpaat ristissä, että helleaalto on vasta tulossa!

Sara, Varustamo

8 tapaa viettää mahtava välivuosi!

Etkö löytänyt opiskelupaikkaa? Onko edessäsi vuosi vailla tekemistä? Ei hätää! Varustamo tarjoaa sinulle 8 erilaista tapaa viettää välivuotta!

1. Työnteko

Töitä voi löytää monella eri tavalla. http://mol.fi/ on erittäin kätevä väline etsimiseen. Myös kaikki tutut ja vanhempien tutut kannattaa käydä läpi piilotyöpaikkojen toivossa. Yksi keino on myös vain talsia suoraan paikan päälle ja tiedustella löytyisikö hommia. Ovelimmat seuraavat yrityksien facebook -sivuja, joilla yleensä ilmoitetaan vapaista paikoista. Myös Monsterin sivusta kannattaa tykätä! http://www.facebook.com/monsterfinland

2. Kansanopisto

Suomi on kansanopistojen luvattu maa. Kansanopistoissa voi viettää helposti vuoden opiskellen melkeinpä mitä vaan aina taiteista ja teatterista sosiaalipsykologiaan ja lakitietoon. Joissain opistoissa voi myös suorittaa yliopiston opintopisteitä. Vuosi kansanopistossa näyttää paitsi hyvältä CV:ssä, lisää monia taitojasi ja tietojasi ja asettaa sinut etulyöntiasemaan seuraavan vuoden hauissa. Kansanopistoja voit etsiä esimerkiksi http://www.kansanopistot.fi/ -sivustolta.

3. Au pairiksi?

Jos pidät lapsista ja haluat matkustaa, voi au pairina olo olla sinun juttusi! Pääset tutustumaan uuteen kulttuuriin asumalla perheessä. Saat työstäsi korvauksen ja kielitaitosi karttuu kohisten. Usein perhe myös kustantaa lentosi, joten matkustat käytännöllisesti katsoen ilmaiseksi! Erilaisia Au pair- sivustoja löydät googlettamalla "au pair." Muista kuitenkin aina olla varuillasi huijarien varalta.

4. Avoin yliopisto/amk ja kesäyliopisto

Avoin yliopisto tarjoaa mahdollisuuden opiskella yliopiston tai ammattikorkean kursseja vaikket olisikaan koulussa opiskelijana. Joissain kouluissa on mahdollista päästä seuraavana syksynä suoraan opiskelemaan jos arvosanat ovat tarpeeksi korkeat. Informaatiota avoimesta opiskelusta löytyy jokaisen koulun nettisivuilta. p.s. Kesäyliopisto on avoinna ympäri vuoden nimestään huolimatta!

5. Kymppiluokka

Jos olet yläasteikäinen, eikä toisen asteen koulutus avannut ovia sinulle, voi olla fiksua mennä parantamaan arvosanoja kympille. Kymppiluokalla ovat monet kokeneet olleensa paljon motivoituneempia kuin aiemmin, ja jos jaksat tehdä töitä, on paikka lukiossa tai amiksessa seuraavana vuonna taattu! Tutustumisen arvoinen on myös Siltavalmennus, jossa voit opiskella tekemisen kautta! http://www.siltavalmennus.fi/index.php/tule-siltaan

6. Reppureissaamaan!

Jos olet avoinmielinen ja rohkea, ja kaiken lisäksi vakavarainen, ei sinun tarvitse muuta kuin pakata reppusi ja varata lennot. Budjettimatkailija osaa hyödyntää halpoja ja jopa ilmaisia yösijoja, esimerkiksi CouchSurfing -palvelua, jossa voi päästä nukkumaan jonkun sohvalle. (http://www.couchsurfing.org/) Jos sinulla on tuttuja tai sukulaisia ulkomailla, ilmoita heille, että tulet pariksi kuukaudeksi matkailemaan; he majoittavat sinut varmasti mielellään. Lisätietoa ulkomaille matkaamisesta saat osoitteesta http://maailmalle.net/

7. Armeija/Sivari/Vankila
Pojille tämä on tietenkin iso kysymys, sillä heillä harvemmin on vaihtoehtoja. Kuitenkin jo valinta armeijan ja siviilipalveluksen välillä voi olla haastava. Siviilipalvelus kannattaa ottaa mahdollisuutena tehdä töitä tulevaisuuden ammatissa. Harjoittelupaikka kannattaa siksi valita huolellisesti. Vankila tuskin houkuttelee ketään, mutta jos haluat ilmaista mielipiteesi pakollisesta varusmiespalveluksesta, voi se olla sinulle oikea ratkaisu.
Tytöt voivat tietenkin myös halutessaan mennä armeijaan. Moni hyötyy upseerikoulutuksesta myöhemmin elämässään pyrkiessään johtotöihin.

8. Itsesi kehittäminen
Jos olet luonteeltasi oma-aloitteinen, voit käyttää vuoden kykyjesi kehittämiseen omissa oloissasi. Lainaa kirjastosta kasa kirjoja ja perehdy alaan joka kiinnostaa sinua. Jos se on talous, opiskele bisnestä ja lue taloussivut sanomalehdestä. Jos se on elokuva, hanki referenssimateriaalia ja kuvaa paljon omia filmejä. Tee kokeiluja ja muistiinpanoja. Esimerkiksi IT-alalla vaaditaan ennemmin tietotaitoa kuin tutkintoa, jolloin saatat päästä töihin ilman koulujen käymistä.

Rosa

Kuvat (c) Woodleywonderworks, fortherock, muppetspanker

Muutto uuteen kaupunkiin osa 2: nuorten kokemuksia

Muuttosarjan toisessa osassa kertomuksia siitä, millaista oli muuttaa toiseen kaupunkiin!

Sara, 23, opiskelija, Tampere

© Flickr, oskay

Muutin kotikaupungistani Jyväskylästä Tampereelle syksyllä 2008. Olin asunut Jyväskylässä koko siihen astisen elämäni eli 20 vuotta, joten muutto tuntui isolta harppaukselta! Muuttoon liittyi paljon mukavia asioita, kuten opiskelupaikka, yhteenmuutto poikaystävän kanssa sekä tietysti oman kodin saaminen! Ystäviin oli helppo tutustua syksyllä opintojen alettua, sillä moni muukin oli vasta muuttanut kaupunkiin, eikä ystäväpiiriä ollut ehtinyt vielä muodostua. Varsin pian huomasi keiden kanssa oikeasti viihtyy ja nämä ystävät ovatkin pysyneet messissä tänne asti! Tampere on tuntunut kotoisalta enkä ole kaivannut täältä muualle. Suosittelen rohkeasti maiseman vaihtoa opiskelu- tai työpaikan perässä!

Juuso, 23v, opiskelija/freelancer/yksityisyrittäjä, Tampere

 Muutin 2011 keväällä työharjoittelun takia Virroilta Tampereelle. Oli hieno tunne päästä pieneltä paikkakunnalta (9000 asukasta tai jotai, wiki kertoo) "oikeaan" kaupunkiin. Sain kivan halvan kämpän läheltä keskustaa ja tuntu että taas uus vaihe elämässä. Oon viihtynyt Tampereella, työharjottelupaikka oli kiva ja sain sieltä töitä jatkossakin. Sen takia jäin myös asumaan tänne ja kävin koulua täältä käsin Virroilla kevään 2012. Mutta kavereiden saaminen nyt on ollu vähän ongelma, kun en täällä opiskele enkä oo mikään baarien pintaliitäjä. Kaupunki on ihan kiva, tavallaan pieni mutta kuitenki iso, liikkeet pitkään auki ja elämää mutta kuitenki nopeasti kävelee keskustan läpi. Miks täällä vihataan pyöräilijöitä ihan epänormaalilla tavalla? Luultavasti täällä pysyn jos töitä saan, ihan viihtysä paikka noin muuten.

Sanni, 17v, lähihoitajaopiskelija, Valkeakoski

Olin 2006 keväällä Valkeakoskella asuva iloinen kuudesluokkalainen tyttö, jolla oli paljon kavereita. Sitten väliin iski muutto Toijalaan ja edessä olisi koulun ja kaveriporukan täysi vaihto. Ympärillä ihmiset toitottivat, että yläasteelle mentäessä koulu olisi kuitenkin uusi ja myös kaverit luultavasti vaihtuisivat. En oikeastaan ajatellut siinä kesällä asiaa juurikaan, oli kai niin paljon muuta tekemistä.

Tampere ilmasta! © Flickr, Leo-setä

Elokuu koitti ja koulu alkoi. Seisoin siinä pihalla lempifarkuissa ja t-paidassa ihan paniikissa kaikkien pällisteltävänä. Ihan hirveä päivä kun näin myöhemmin miettii. Satunnaisesti joku tuli puhumaan minulle ja kyselemään olenko uusi ja mistä olen ja niin edespäin. Mutisin jotain vastaukseksi, mutta päässä pyöri vain että mihin porukkaan sitä kannattaisi ujuttautua että olisi edes vähän cool. Onneksi kello soi vihdoin ja opettajia alkoi tulla ulos hakemaan omia luokkiaan sisälle. Opettajat huutelivat oppilaita ensin A-luokan, sitten B:n ja niin edelleen. Minun nimeni sanottiin vasta F-luokan kohdalla. Opettajan johdolla menimme luokkaan ja luokassa aloin taas katsella ympärilläni olevia luokkakavereita etsien semmoisia tavallisen oloisia tyttöjä, joiden kanssa voisin kuvitella tulevani toimeen ainakin ulkonäön perusteella.

Ensimmäisestä tunnista en muista juuri mitään, mutta olin löytänyt sen kolmen tytön porukan joista tulisi myös minun kavereita. Hoksasin että yksi heistä, tavallisen näköinen pieni tyttö, on minun naapurini, ja siinä vasta hyvä tapa murtaa jää ensimmäisessä keskustelussa. Suunnitelma oli valmis. Sitten meillä alkoi salissa jokin uusien seiskojen tilaisuus, missä rehtori puhuisi jotain. No siellä ujuttauduin tämän minun naapurin viereen istumaan. Ryhdistäydyin ja sanoin hiljaa vieressä istuvalle tytölle eli naapurilleni: "Me taidetaan olla naapureita." Siitä se juttu lähti liikkeelle. Näiden kolmen ihmisen kanssa ollaan edelleen parhaat ystävät. Yläasteen jälkeen muutin takaisin Valkeakoskelle kun lähdin opiskelemaan lähihoitajaksi, mutta ystävyys säilynyt ja näemme lähes joka viikonloppu ja kesäisin enemmänkin.

Terhi, Varustamo

Jasminin kokemuksia vertaisohjaajakoulutuksesta ja työstä Varustamolla

Kävin vertaisohjaajakoulutuksen viime vuoden keväällä. Koulutuksesta sain kuulla äitini kautta. Kiinnostukseni heräsi heti hakuilmoituksen luettuani, mutta olin hieman epävarma, otettaisiinko minua ollenkaan mukaan. Olin tuolloin vasta 15-vuotias ja sosiaalisen median käyttämisestä osasin nimetä pelkästään Facebookin. En ollutkaan ensin uskoa silmiäni, kun postilaatikkoon oli ilmestynyt kirje, jossa kerrottiin, että minut todellakin oli valittu koulutukseen!

Ensimmäisenä koulutuspäivänä tunsin itseni kirjaimellisesti todella pieneksi. Olin joukostamme kaikkein nuorin, vasta yläastelainen. Kaikki muut olivat vähintään lukioikäisiä ja varmasti minua kokeneempia, ajattelin itsekseni. Mielessäni pyöri valtavasti turhia pelkoja siitä, että en kuitenkaan osaisi tehdä mitään. Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että me kaikki olimme vähän pihalla asioista, eikä kukaan ollut tullut koulutukseen sen takia, että olisi jo tiennyt kaiken sosiaalisesta mediasta ja vertaisohjauksesta. Koulutushan oli juuri sitä varten, että siellä opitaan.

Vaikka olinkin nuori, se ei estänyt minua sopeutumasta muiden joukkoon. Tunsin, että olimme kaikki samanhenkisiä ja meistä löytyi paljon samanlaisia piirteitä. Suuri ikäero ei haitannut yhdessä tekemistä millään tavalla. Juuri tämä yhteishenki ja mukavat ihmiset tekivät koulutuksesta niin antoisan. Lisäksi opin, että sosiaalisen median maailmaan kuuluu paljon muutakin kuin Facebook. Ja Facebookin käyttämisestäkään en ollut yllätyksekseni tiennyt aivan kaikkea. Sain myös hyödyllistä tietoa nuorten kanssa toimimisesta, mistä onkin ollut suuresti hyötyä 9 kuukautta kestäneen työjaksoni aikana.

Työni Varustamolla alkoi syyskuussa ja toukokuun lopussa aikani vertaisohjaajana tuli päätökseensä. Paljon on ehtinyt sattua ja tapahtua työjaksoni aikana. Olen pääosin keskittynyt yhteistyöhön ammattistarttien kanssa, ja chattien vetäminen on tuntunut omalta jutultani. Minulla on ollut mahtava vuosi Varustamolla, olen kohdannut haasteita ja oppinut uutta. Lisäksi olen saanut tutustua ihaniin ihmisiin.

Kesäloman jälkeen jatkan opintojani lukion toisella luokalla. Vielä en ole oikein varma, mihin suuntaan lähden lukion jälkeen, mutta pidän mieleni avoimena kaikelle vastaan tulevalle. Kannattaa uskoa itseensä ja kokeilla uutta, silloin saattaa yllättyä positiivisesti!

 

Jasmin

Muutto uuteen kaupunkiin osa 1: Opinnot vai tutut ympyrät?

Tänään alkaa Varustamon blogin kolmiosainen juttusarja muutosta uuteen kaupunkiin. Ensimmäisessä osassa on asiaa muuttamisesta yleensä, toisessa kuulemme nuorten kertomia kokemuksia muuttamisesta, ja kolmannessa osassa esitellään Tamperetta uudelle asukkaalle.

Koulutussivusto Studentum.fi teetti keväällä kyselyn, jonka tuloksista ilmeni, että jopa 42 prosenttia jatko-opintoja suunnittelevista ei tahtoisi muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Tutkija Timo Aron mukaan suurin osa kaikista muuttajista on nuoria, kaksi kolmasosaa alle 35-vuotiaita. Koska valtaosa Studentumin kyselyyn vastanneista on alle 25-vuotiaita, ovat nuoret selvästi jakautuneet kahteen ryhmään. Toinen ryhmä laittaa koulutuksen etusijalle ja muuttaa, kun taas toinen jää ennemmin omalle paikkakunnalle ja valitsee jotakin sen koulutustarjonnasta. Mikäli koulutuspaikka ei ole mieleinen kasvaa opiskelijan syrjäytymisriski.
(Lähde: Yle Uutiset / Susanna Siironen: Lähes puolet ei muuttaisi opintojen perässä. Julkaistu 21.3.2012.)

Uudelle paikkakunnalle muuttaminen jännittää varmasti kaikkia, erityisesti, jos sieltä ei tunne ketään. Opiskelijan päässä pyörivät kysymykset siitä, saako hän kavereita, viihtyykö uudessa koulussa, pärjääkö omillaan? Mikäli muuttaa ensimmäistä kertaa omaan asuntoon, on muutos vielä suurempi. Kotipaikkakunnalle saattavat jäädä lapsuuden kaveripiiri, perhe ja mahdollinen poika-/tyttöystävä. Tämä pelottaa, mutta sen ei kannata antaa estää suunnitelmia, mikäli unelma-alaasi voi opiskella vain tietyllä paikkakunnalla. Aina voi muuttaa takaisin, mikäli uusi kotipaikka tuntuu aivan hirveältä. Useimmat muuttajat sopeutuvat hyvin uuteen paikkaan: tästä todisteita ensi viikon osassa muuttosarjaamme. Koulussa tutustuu hyvin uusiin ihmisiin, kun suuri osa opiskelijoista on samassa tilanteessa ja aikaa yleensä vietetään paljon yhdessä. Kannattaa rohkeasti mennä mukaan opiskelijatapahtumiin ja harrastuksiin!

Terhi, Varustamo

Ylempi kuva © Flickr, haydnseek
Alempi kuva © Flickr, Kaptain Kobold

Muistattehan Kesäkelluke – chatin!

Kesäkelluke - chat on Varustamon kesächat, joka starttasi käyntiin
kesäkuun alussa. Chat on lähtenyt käyntiin hyvin ja sinne on tiensä
löytänyt jo muutamat. Tulkaahan muutkin chattailemaan!

Sinne voit tulla juttelemaan itseäsi askarruttavista ja kiinnostavista
asioista esimerkiksi kesälomasuunnitelmista, opiskelupaikoista
ja kesätöistä – tai jostain ihan muusta. Meillä on chatissa
myös viikoittain vaihtuvat ajankohtaiset aiheet, joista pääset
keskustelemaan ja mitä voit ihmetellä meidän vertaisohjaajien
sekä muiden chattaajien kanssa. Ensi viikon teemoina meillä on
kesätyökokemukset ja kesäloman suunnitelmat. Chattaaminen
tapahtuu täysin anonyymisti.

Me Varustamon vertaisohjaajat tarjoamme sinulle avuksi
luottamuksellista keskustelua, tukea ja ohjausta – nuorelta nuorelle.

Tykkää Varustamosta Facebookissa ja klikkaa itsesi Varustamo
– chattiin. Chat - kuvake löytyy Varustamon Facebook –sivun
ylälaidasta. Valitse itsellesi nimimerkki ja tule mukaan joka tiistai ja
torstai klo 18 -20!