Minun tarinani: Rosan yllättävät vaiheet, osa 5

Muistatteko vielä Rosan?
Tytön, joka viestintälukion ja vaihtovuoden kautta tuli ylioppilaaksi ja lähti etsimään omaa polkuaan?
No, se polku on nyt seljennyt -ainakin ensi vuoden ajaksi!

Heinäkuun 2. päivänä heräsin Amsterdamissa puhelinsoittoon. Äitini soitti, että Turun ammattikorkeakoulusta oli saapunut paksu kirje. Minut oli hyväksytty opiskelemaan teatteri-ilmaisun ohjaajan tutkintoa!

Salamannopeasti pääni täyttyi erilaisista huolista. Mistä asunto? Eikö niistä yleensä ole kova kilpailu? Mistä revin ylimääräistä aikaa matkustaa Turkuun kämppää etsimään? Entäs tuet? Ja milloin ja miten sinne kouluun edes ilmoittaudutaan?

Suomeen palattuani hyppäsin heti junaan Turkuun, ja löysinkin itselleni asunnon oikeastaan saman tien. En katsellut juurikaan opiskelijakämppiä, vaan kiersin suosiolla yksityisten välitystoimistojen esittelyitä. Kävin vain kolmessa näytössä, ja kolmannessa tärppäsi. Ehdoton kriteerini asunnolle Kangasalan perämetsistä kotoisin olevana oli sijainti keskustassa. Ei enää aikaisia aamuja ja istumalihasten treenausta bussin takapenkillä!

Seuraava askel asunnon jälkeen: tuet. Mistä ja miten? Kuinka paljon ja mistä lähtien? Marssin muina miehinä kelaan ja virkailijan avustuksella sain opintotukihakemuksen täytettyä. Vasta nyt tajusin, miten kallista yksin eläminen on: Joudun nostamaan opintolainaa heti syyskuusta lähtien. Onneksi se on valtion takaamaa ja pienikorkoista, joten takaisinmaksu ei ole yhtä ikävää kuin muissa lainoissa.

En tunne Turusta juuri ketään. Saan siis aloittaa jälleen kerran elämäni aivan alusta; etsiä uudet kaverit, tutustua uuteen ympäristöön ja aloittaa uuden, itsenäisen elämän. Se on samaan aikaan pelottavaa, mutta myös houkuttelevaa. Kuten PMMP laulaa, kappaleessaan Tytöt

Kun on saanu aina alottaa kaiken alusta
ei oo näkyny tyhjän paperin kauhua
Kaikki kel on sakset osaa leikata

Joten toivottakaa minulle onnea! Elokuun 28. päivä se alkaa, ammattikorkeakoulu. Hienolta ja jotenkin aikuiselta kuulostava sana, joka tulee olemaan arkipäivääni ainakin seuraavat neljä vuotta.

Rosa

p.s. Jatkoa luvassa myöhemmin syksyllä...

Kuvat (c) 1. Axlape 2. Rigzzy 3. Korjarie Matiessa