Tarinoita kesätöistä osa 2: Tutustu työelämään ja tienaa

Olin tänä kesänä kaksi viikkoa eräällä firmalla kesätyöläisenä. Pääsin sinne perhetuttuni kautta niin kuin yleensä kesätöihin, ainakin Tampereella, pääsee yleensä vain suhteilla. Sain kahdesta viikosta 350 euroa ja tuntipalkkani oli 4,4 euroa. Silloin ajattelin vain, että no, ei rahaa ole ikinä tarpeeksi ja saan ainakin yhden työpaikan lisää CV-luettelooni. Minulla oli samaan aikaan myös tämä Varustamon työ, mutta ajattelin, että ei se varmaan niin raskasta ole.

Minulle sanottiin työpaikaltani, että työpäiväni kestäisi kuusi tuntia, seuraavaksi sanottiin seitsemän tuntia ja sitten yhtäkkiä se olikin jo kahdeksan tuntia. Siinä vaiheessa, kun tajusin, että menen ensin kahdeksaksi tunniksi kesätöihin ja siitä suoraan neljäksi tunniksi Varustamolle töihin, työpäiväni kestäisi 12 tuntia tai enemmän. Mietin hetken, että kannattaako mun oikeasti tehdä kahta duunia samaan aikaan ja jaksanko vielä niin paljoa. Eihän mulla muita kunnollisia työpaikka kokemuksia ikinä ollut. Siitä huolimatta päätin ottaa riskin, että seuraavat kaksi viikkoa olisi kesäni tuskallisimmat viikot.

Kuva: dolescum

Luulin siis ensiksi, että kesätyöni olisi ihan rentoa, mutta kuinka ollakaan saimme työkaverini kanssa tehtäväksi alkaa siivoamaan viisi kilometristä arkistoa kellarissa. Vielä tässäkään vaiheessa en katunut, että otin työpaikan vastaan, mutta sitten, kun jouduimme työparini kanssa ensiksi ottamaan paperit pois mapeista, laittamaan ne isoihin roskasäiliöihin ja sen jälkeen kuljettamaan painavat säiliöt ulos toisiin isompiin roskasäiliöihin ja kaatamaan sinne kaikki roskat kahdeksan tuntia päivässä kahden viikon ajan.. Siinä vaiheessa meneminen toiseen työpaikkaan ja siellä jaksaminen oli äärimmäisen vaikeaa. 

Onneksi yksi kesätyöläinen tuli sinne viikon kuluttua avuksi ja työ helpottui hieman. Työnantajani oli onneksi mukava ja siirsi meidät viikoksi vähän helpompaan työhön; minä jouduin aakkostamaan irtisanoutuneet henkilöt uudelleen ja työparini tekivät melkein samaa kuin minäkin. Minulle annettiin noin puoli metriä korkea paperipinkka ja yli 20 valmiiksi täynnä olevia irtisanoutuneiden henkilöiden työilmoitusmappeja. Ensiksi työ vaikutti helpolta ja nopealta, mutta oikeasti koko projektiin kesti kokonainen viikko. Tässä piti olla erityisen tarkka, ettei mitään jäänyt pois. Osa valmiiksi täytetyissä mapeissa työilmoitukset olivat erittäin sekaisessa järjestyksessä ja niiden kanssa oli paljon taistelemista. Huomasin itsessäni, että oikeastaan en ole kovinkaan tarkka ja hyvä aakkostamisessa, vaan erittäin hajamielinen, unohteleva ja ajatuksissaan oleva persoona. Jouduin monta kertaa tarkistamaan, onko kaikki järjestyksessä, koska pelkäsin tehneeni kaiken väärin.

Kuva: Blue Square Thing

Tämä kaksiviikkoinen pusertaminen kahden työn välillä oli ehkä elämäni väsyneimmät ja kamalimmat viikot. Jopa koulunkäyntikin olisi ollut mukavampaa kuin kellarissa puurtaminen kädet rakkuloilla ja ranteet kipeinä. Onneksi ruuan saimme ilmaiseksi ja se oli ehkä parasta ruokaa, mitä olin koskaan syönyt kaksi viikkoa putkeen.

Hanna, Varustamo