Varustamo kiittää ja kuittaa

"On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa..."

Se on tullut. Viimeinen päivä hankkeella. Jäljellä on monia muistoja ja uskomattomia tuloksia. Uutta luotiin ja rakennettiin. Nyt on enää julkaisut jäljellä. Kolme vuotta hanketta. Kolme mahtavaa koulutusta. Kolme ryhmää vertaisohjaajia. Kolmekymmentäkolme ihanaa vertaisohjaajaa. Kolme erilaista blogia. Kaikki vuodet uniikkeja, kaikki ihmiset erilaisia Nyt me, Varustamon vertaisohjaajat, juoksemme kesänurmille viemään Varustamon tarinaa ja opetuksia eteenpäin.

Kuvan lähde

Vertaisohjaajiemme nimitys on vuosien varrella vaihtunut. Olemme olleet Vahveroita ja nykyään olemme Vetureita. Kutsumanimi ei ole kuitenkaan muuttanut vertaisohjaajiemme tehtävää: olla verkossa vertaisena ja rinnalla. Selvittää ajankohtaisia ja tärkeitä tapoja päästä kiinni koulutukseen ja elämään. Olla mukana some-myrskyssä sateenvarjona ja meteorologina. Vertaisohjaajamme ovat luoneet somesta elämäntapansa ja ovat nyt valmiita viemään tietoa eteenpäin uuteen huomiseen.

Kuvan lähde

Itse en ole varma, mitä teen ilman Varustamoa, joka on ollut osa elämääni jo parin vuoden ajan. Onneksi kuitenkin blogimme jäävät elämään meidän sulkisessa chattiemme ovet. Kertomukset, vinkit ja tarinat ovat sinun käytössäsi. Minä ainakin tulen palaamaan niihin vielä monta kertaa, sillä ne sisältävät paljon sellaista tietoa, josta ainakin itselleni on ollut hyötyä monessa eri asiassa. Jos et ole vielä selannut tekstejämme läpi, nyt on sen aika! Uusia emme enää tule kirjoittamaan, mutta vanhoissa on aina ajankohtaista asiaa, joista on hyötyä juuri Sinulle.

Kiitettäviä tahoja on aivan liikaa! Kiitämme lukijoitamme kommenteista ja teksteistä! Kiitämme kaikkia chatteihin osallistuneita mahtavista keskusteluista. Irc-gallerian kaikille jäsenille myös kiitos ja kumarrus! Ja suuri kiitos ammattistarttilaisille ja heidän opettajille! Jatkakaa lukemista ja jakamista! Olkoon Some aina kanssamme! :)

Varustamon puolesta Laura

Simppelisti vertaisohjauksesta

Osallistuin Varustamon vertaisohjaajakoulukseen 2012 syksyllä ja osallistuin siihen, koska olin tykästynyt Varustamon Facebookin openchattiin ja siellä oleviin ihmisiin. Ajattelin koulutuksessa ollessani, että sosiaalisen median tuntemisesta voi olla tulevaisuudessa hyötyä sillä se on hyvin julkisuuteen nouseva juttu ja se on käymässä hyvin yleiseksi kaikkialla. Olen oppinut Varustamolla koulutuksessa ja työskennellessäni lisää Facebookista, Twitteristä, Blogspotista ja olen tutustunut ja oppinut asioita Wordpressistä ja Gravatareista.

Eino ruokailemassa Varustamon päätösseminaarissa.

Olen oppinut Varustamolla somepalveluista hyvin paljon ja olen pitänyt työskentelystä Varustamon piireissä, sillä ihmiset ovat olleet mukavia, olen tutustunut täällä hyvin paljon uusiin ihmisiin ja ohjaaminen on ollut mielestäni mukavaa. Aluksi olin hieman pihalla asioita (olen ehkä vieläkin vähän) mutta hommat oppi nopeasti ja nyt ne sujuu melko sujuvasti. Omiin työalueisiin kuuluu Facebook ja Twitter, joissa olen joko päivittämässä jompaa kumpaa seinää tai sitten olen Facebookin chateissä (joka valitettavasti jäi kesää lähentyen vähälle harrastuksen takia).

Eino Rautiainen, Varustamo

Varustamosta eväitä elämään –vertaisohjaajan kokemuksia

Sain keväällä 2012 sähköpostia äidiltäni. Hänen työsähköpostiinsa oli tullut esite Varustamon-projektin koulutuksesta, eikä kyseinen opinto-ohjaaja voinut jättää tilaisuutta käyttämättä saadakseen opottaa aikuista tytärtään. Vähän itsekseni huokaillen tutustuin äidin uusimaan ”täss olis tämmönen, jos kiinnostaa” –viestiin. Nyt kesällä 2013 olen tyytyväisempi kuin koskaan.

Hain koulutukseen ja tulin valituksi. Tampereen ammattikorkeakoulun tiloissa tuli vietettyä kevään aikana monta arki-iltaa, opittua uusia asioita ja tutustuttua mahtaviin tyyppeihin. Vaikka luulin niin sanotusti hallitsevani sosiaalisen median kentän sekä kaikki näppäryydet, mitä tietokoneella voi tehdä, koulutus osoitti minulle, kuinka vähän vielä mistään tiesinkään.  Koulutuksen aikana sain ensikosketukseni Twitteriin, tutustuin taas vähän syvemmin Bloggerin asetuksiin, opin uutta Facebookin kävijätilastoista sekä kaivoin naftaliinista vanhan IRC-gallerian profiilini. Ja kaikki tämä on vasta sosiaaliseen mediaan liittyviä asioita: itse vertaisohjaus ja projektityöskentely ovat kokonaan oma saransa.

 

Koulutuksen päätyttyä (ja maukasta päättäjäispäivän täytekakkua ahmittuani) aloitin toukokuussa työt vertaisohjaajana. Keväällä olin osallistunut Oulussa järjestettyyn seminaariin yhdessä toisen varustamolaisen kanssa, ja tuliaisina toimme idean IRC-Gallerian ottamisesta osaksi Varustamon työkalupakkia. Kesän alussa löysin itseni vastaamasta Varustamon IRC-Gallerian yhteisön pystytyksestä.

IRC-Gallerian yhteisön pystyttämisessä oli mukavaa fiilistellä puhtaalta pöydältä aloittamisen kanssa. Saimme vertaisohjaajien kanssa luoda yhteisöstä oman arviontikykymme ja näkemyksen mukaisen paikan, jossa Varustamon vertaisohjausta voisi tehdä. Työssä oli tärkeää omaksua ”galtsun” ominaispiirteet: yhteisö galtsussa ei ole sama asia kuin sivu Facebookissa, eikä galtsussa käyttäydytä saman etiketin ja tapakulttuurin mukaan kuin naamakirjassa. Yhteisömme suosio yllätti kesän loppua kohden ja vuodessa IRC-Galleria vakiinnutti paikkansa Varustamon ohjaustyössä.

Varustamo-projektin uskomatonta henkeä ja tekemisen meininkiä kuvasti myös se tyyni suhtautuminen siihen, kuinka minä ja yksi toinen vertaisohjaaja ilmoitimme viime syksynä lähtevämme vaihto-opiskelijoiksi Englantiin. ”Jatkattehan kuitenkin projektissa etätyöntekijöinä?” oli heti esitetty kysymys, ja lopulta työnkuvamme räätälöitiin vaihto-opiskelun antamiin raameihin. Kuvaavaa on myös se, kuinka me molemmat automaattisesti jatkoimme Varustamossa myös kotimaahan palattuamme.

Varsinkin tällaista summa summarum –tekstiä kirjoitettaessa sitä huomaa vasta lopussa hölisseensä kaikkea käytännön seikoista, työtehtävistä ja –tavoista niin, että työn varsinainen suola eli ihmiset ovat vähällä unohtua kokonaan. Tosiasia kuitenkin on, että se, mitä vertaisohjaajalle jää viimeisenä mieleen, ovat kaikki ne yhdessäolon hetket, joita kouluttajien, vertaisohjaajien sekä ohjattavien kanssa on saanut kokea. Kiitos niistä varustamolaisille :)

-Tuuli, Varustamo

Hanna: Vertaisohjaajana opittua

Osallistuin keväällä 2012 toiseen vertaisohjaajakoulutukseen ja aloitin työt Varustamolla heti kesäkuun alussa. Kiinnostuin koulutuksesta, koska molemmat isosiskoni olivat jo sen käynyt ja he sanoivat työn olevan mukavaa ja hauskaa. Koulutus oli myös kiinnostava, koska siellä pääsi oppimaan toisia sosiaalisia medioita kuin Facebook esimerkiksi wordpress, gravatar, twitter, chatit. Olen aina pitänyt jonkinlaisesta ohjaamisesta ja sen takia vertaisohjaajakoulutus oli oiva kohde minulle, sillä siinä pääsin työstämään lisää ohjaajan roolia. Halusin päästä auttamaan toisia nuoria heidän erilaisissa ongelmissa, mutta kuitenkin enemmän opiskeluun liittyvissä aiheissa. Ajattelin hakiessani koulutukseen, että tästä on minulle tulevaisuudessakin hyötyä, koska haluaisin tehdä jonkinlaista ohjaajan työtä aikuisena. Vertaisohjaajan työssä pääsee itse luomaan erilaisia iskulauseita, ryhmiä, blogikirjoituksia, palveluita jne.. ja tämä oli se, joka sai minut innostumaan vielä enemmän koulutuksesta ja työstä: pääsen vihdoin luomaan itse asioita ja olla konkreettisesti mukana kaikessa muussakin ideoinnissa. Olin innoissani myös siitä, että pääsin tekemään töitä sosiaalisessa mediassa.

                                                     Facebook profiilini kuva.

Kun oikeiden töiden pariin pääsin kesäkuun alussa, olin ensiksi aivan pihalla, mitä täällä Varustamossa nyt sitten oikein tehdään. Tiesin, mitä vertaisohjaus on, mutta en osannut aluksi tehdä sitä käytännössä. Muutaman viikon jälkeen aloin päästä juoneen mukaan ja heinäkuussa työnteko alkoi olla jo helppoa. Ymmärsin, että viikoille oli pakko tehdä aina oma suunnitelma ja teema, jotta niitä ei tarvitsisi huolehtia jokaisen viikon alussa eikä tehtävien suorittaminen aiheuta kauheita päänvaivoja, kun oli jo laittanut muistiin, mitä pitää päivittää ja milloin. Välillä suunnitteleminen oli vaikeaa, mutta hyvässä työympäristössä ideointi oli hauskaa ja kekseliästä, tosin joinakin päivinä ideointi oli haastavaa, kun kekseliäisyys oli käytetty jo loppuun.

Työalueisiini kuului Irc-Galleria, Openchat ja Varustamon oma blogi. Välillä päivittelen myös Facebook-ryhmämme sivua erilaisilla perjantai kevennyksillä ja tietolinkeillä. Haastavin työ aluksi oli chatit, sillä siellä oli pidettävä keskustelua yllä, jos vieraileva chattaaja on hiljainen. Aluksi se oli vaikeaa, mutta pienen jännityksen jälkeen chattaaminen alkoi sujua paljon luontevammin. Irc-Galleriassa piti tehdä paljon kyselyitä, keskustelun aiheita ja blogimerkintöjä, mutta yleensä blogeihin laitettiin pieni johdanto Varustamo blogin uudesta kirjoituksesta ja linkki, jolla pääsi lukemaan uuden kirjoituksen. Varustamon blogiin sain vihdoin kirjoittaa blogipostauksia, sillä olen aina haaveillut kirjoittamisesta blogiin, tosin en haaveillut omasta blogista, sillä en jaksaisi enkä haluaisi kirjoittaa sitä yksin.

Varustamon työympäristö on mitä mainoin, sillä kaikki tulevat toimeen kaikkien kanssa ja yhteistyö pelaa todella hyvin. Kaikki kannustavat toisia ja auttavat ideoinnissa, jos jollakulla ideat eivät synny millään. Työtunnit sai päättää itse, kuinka paljon jaksaa ja haluaa tehdä tunteja, sillä niitä sai tehdä niin paljon kuin töitä vain riittää. Tämä oli hyvä asia, sillä sain sovittaa työajat ja vapaa-ajan, niin ettei kumpikaan kärsi.

Varustamon työpaikka on tuonut minulle lisää informaatiota sosiaalisesta mediasta uusista kuin vanhoistakin ja mitä kaikkea siellä voi ylipäänsä voi tehdä. Vertaisohjaajan rooli on tullut myös enemmän tutuksi: Hänen pitää olla ymmärtäväinen ohjattavia kohtaan ja yrittää samaistua heidän tilanteeseensa. Hänen pitää olla avulias ja auttaa ohjattavia parhaansa mukaan, sillä kaikki apu on tarpeen.

 Varustamolla on ollut mukavaa ja rentoa tehdä töitä ja olen saanut paljon ihania työkavereita!

Hanna, Varustamo

Vertaisohjaajana Varustamossa

Osallistuin toiseen vertaisohjaajakoulutukseen keväällä 2012 huomattuani ilmoituksen yliopiston sähköpostilistalla. Innostuin koulutuksesta ensisijaisesti nuorisotyön näkökulmasta, sillä olen opiskellut nuorisotyötä ja -tutkimusta Tampereen yliopistossa sivuaineena ja ala kiinnostaa minua. Vertaisohjaus sosiaalisessa mediassa kuulosti ajankohtaiselta teemalta ja koulutus vaikutti monella tapaa hyödylliseltä lisältä opintoihini. Sosiaalinen media ja etenkin sen käyttö ohjauksen näkökulmasta oli minulle uutta ja ajattelin koulutuksen olevan hyvä tapa oppia lisää sen käyttömahdollisuuksista. Lisäksi mahdollisuus oman alan osa-aikatöihin opiskelujen ohella houkutteli. Pidin koulutusjaksosta, sillä se oli sopiva yhdistelmä teoriaa ja käytännön harjoittelua. Koulutuksessa olevien erilaiset taustat ja koulutuspolut toivat mielenkiintoisia näkökulmia vertaisohjaukseen.

Aloitin työt Varustamolla suoraan koulutuksen jälkeen toukokuussa 2012, joten nyt hankkeen päättyessä olen ollut mukana hieman yli vuoden. Tänä aikana olen oppinut paljon sosiaalisen median eri välineistä ja käyttötarkoituksista. Sen lisäksi olen oppinut hahmottamaan paremmin nivelvaiheen opintoja, kuten yhteishakua ja toisen asteen koulutusvaihtoehtoja sekä erilaisia nuorten tukipalveluja Pirkanmaalla. Vastuualueeni Varustamossa olivat aluksi Varustamon blogin toimittaminen ja tekstien kirjoittaminen sekä Wordpress-sivujen ylläpito. Enpä olisi etukäteen uskonut, että jouduin jopa tutustumaan koodaamiseen! Vuodenvaihteen jälkeen osallistuin myös chatteihin, mikä on ollut mukava tapa toteuttaa vertaisohjausta käytännössä. Tämän lisäksi olen pitänyt erityisesti vierailuista ja seminaareista, sillä sitä kautta on päässyt kertomaan Varustamon toiminnasta muille ja kuulemaan muista mielenkiintoisista hankkeista ja toimintamalleista. Tämä on auttanut selkiyttämään oman työni tavoitteita myös itselleni. Lisäksi tapahtumissa ja työmatkoilla on tutustunut myös työkavereihin paremmin kuin tavallisina työpäivinä.

Varustamo on ollut itselleni uudenlainen työympäristö, jossa olen päässyt tutustumaan sekä hankemaailman että Tampereen ammattikorkeakoulun toimintatapoihin. Olen myös pitänyt etätyönteon mahdollisuudesta, vaikka joustavien työaikojen suunnittelu onkin vaatinut erilaista vastuuta kuin aiemmissa työpaikoissani. Muiden vertaisohjaajien kanssa on ollut helppo ideoida ja toteuttaa Varustamon toimintaa ja työilmapiiri on ollut mukava ja kannustava. Etenkin aloittaessani työt saimme mahdollisuuden kehittää toimintaa haluamaamme suuntaan. Tältä pohjalta syntyivät esimerkiksi Kesäkelluke-kampanja sekä Varustamon IRC-Galleria yhteisö. Olen saanut Varustamossa uutta näkökulmaa tämän hetken opintoihini ja tulevaisuuden työelämää varten, joten voin hyvillä mielin sanoa, että aikani Varustamossa on ollut monella tapaa antoisaa ja opettavaista. Syksyllä jatkan kasvatustieteen opintojani ja kenties tuleva graduni käsittelee joitain työssä kohtaamiani teemoja.

Kiitos kaikille mukaville työkavereille kuluneesta vuodesta ja mukavaa kesän jatkoa!

Sara Heinonen, Varustamo

Varustamo ja verkkovertaisohjaus osana ammatillista kasvuprosessia

Kuulin Varustamon vertaisohjaajakoulutuksesta keväällä 2011 ainejärjestöni sähköpostilistan kautta ja kiinnostuin siitä heti. Erityisesti minua kiinnosti koulutuksen tarjoama ohjauspuoli sekä koulutukseen sisältynyt yhden opintopisteen työharjoittelu. Vaikka omissa yliopisto-opinnoissakin oli tekemistä ja vertaisohjaajakoulutukseen osallistuminen tarkoitti pitkiä päiviä huhti-toukokuussa, olin erittäin iloinen, että pääsin koulutukseen mukaan. Takana oli siinä vaiheessa kaksi vuotta yliopisto-opintoja, jotka koostuivat kasvatustieteen, psykologian ja nuorisotyön ja -tutkimuksen opinnoista. Vaikka koulutuksessa käydyt ohjaukseen liittyvät asiat olivat melko tuttuja, sain itselleni uusia oivalluksia sosiaalisesta mediasta ja opetustavoista. Oli ihanaa saada teoreettisten yliopisto-opintojen rinnalle kokemuksia käytännöllisemmistä ja keskustelevemmista opetustavoista. Lisäksi huomasin, että vaikka koulutuksen aloittaessani luulin tuntevani sosiaalisen median välineet melko hyvin, olin ollut väärässä - tietoni olivatkin aika rajalliset, ja olen sekä koulutuksessa että myöhemmin työssä oppinut valtavasti uutta sosiaalisesta mediasta ja sen käytöstä! Koulutukseen sisältyneessä työharjoittelussa opin pienimuotoisen tutkimushaastattelun suunnittelua, toteutusta ja purkua. Näistä taidoista on ollut myöhemmin opinnoissani hyötyä, ja lisäksi työharjoittelusta syntynyt oppilaitoskontakti on kantanut hedelmää opinnäyteyhteistyön merkeissä.

Varustamon "Luolan" seinä alkoi täyttyä loppukesästä 2011 lehtileikkeistä. Kuva: Telma.

Koulutuksen käytyäni siirryin muihin töihin kesäksi, jonka jälkeen elokuussa siirryin Varustamon palkkalistoille ihmettelemään, mitä muut olivat kesän aikana ideoineet. Ensimmäisenä työpäivänäni Varustamon toiminta polkaistiin kunnolla käyntiin Facebook-sivujen julkaisun muodossa. Toisena päivänä olinkin sitten pikaisen perehtymisen jälkeen jo esittelemässä Varustamon toimintamuotoja Tampereen ammattikorkeakoulun henkilöstölle monikymmenpäisen yleisön edessä. Jo aivan alusta alkaen olen siis saanut kartuttaa esiintymiskokemusta ja -varmuutta erinäisissä tilaisuuksissa sidosryhmä- ja oppilaitosvierailuilla sekä seminaareissa ja tapahtumissa.

Telma Varustamon "Vertaisena verkossa" -seminaarissa 5.6.2013 pitämässä puheenvuoroa. Kuva: Ulla-Maija Koivula.

Työskentely Varustamolla on tarjonnut myös kokemusta suunnittelu- ja sisällöntuotantotyöstä, joka on ollut aivan erilaista kuin aiemmat työni. Ajoittain työskentely onkin ollut ideoinnin ja innovoinnin vapaudesta nauttimista ja ajoittain taas “innovaatiotuskassa” ja ideointityön takkuamisessa kärvistelyä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin mahdollisuus suunnitella oman työn sisältöä ja vaikuttaa merkittävästi omiin työtehtäviin ja työmäärään on tuntunut aivan mahtavalta! Opintojen ja työn yhdistäminen on ollut harvinaisen helppoa, kun osan työstä on voinut tehdä etänä ja omat työaikansa on voinut päättää lähes täysin oman päänsä ja aikataulujensa mukaan.

Varustamon vertaisohjaajat ovat olleet taustoiltaan ja kiinnostuksen kohteiltaan melko erilaisia, mikä on antanut hyvää peilauspintaa omille taustoille ja taidoille. Ylipäätään työskentely on auttanut tiedostamaan ja tunnistamaan omien opintojen ja aiemman työkokemuksen aikana syntyneitä taitoja ja tietoja. Jokaiselle vertaisohjaajalle on syntynyt omimmat työtehtävät ja tiimissä työskentely on tuntunut hauskalta. Myös se on ollut hauskaa vaihtelua, että lähimmät työkaverit ovat olleen suunnilleen samanikäisiä ja työtä onkin tehty meidän nuorten ideoiden pohjalta. On ollut hienoa saada toimia viestinviejänä ja linkkinä nuorille suunnattujen palvelujen ja nuorten välillä ja siten tarkastella yhteiskunnallisia, nuorten elämään liittyvä haasteita monesta näkökulmasta. Olen oppinut paljon niin muilta vertaisohjaajilta kuin sidosryhmien edustajilta ja erilaisista tapahtumista (kuten The Week of Wicked Problems, Politiikkapäivä ja ITK2013-konferenssi), joihin olen saanut osallistua Varustamon edustajana. Myös Varustamon "Nuoret verkossa" ja "Vertaisena verkossa" -seminaarien järjestäminen itse on opettanut työelämän kannalta tarvittavia taitoja aina lähtien tiedonhausta puhujien kontaktointeihin ja palkkiolaskutuksesta e-lomakkeen tekemiseen.

Telman tiimiläisiä työn touhussa "The Week of Wicked Problems" -leirillä elokuussa 2012. Kuva: Telma.

Konkreettisina taitoina käteen on jäänyt lisäksi muun muassa Bloggerin, Wordpressin, Facebook-sivun, Twitterin, Prezin ja Google+:n käyttötaidot, joita kaikkia olen päässytkin jo hyödyntämään muissa yhteyksissä. Meidän vertaisohjaajien kerryttämä tieto jatkaa siirtymistään uusiin yhteisöihin kauttamme tulevaisuudessakin.

Kesäkuun 2013 lopun lähestyessä Luolan seinät ovat jo lähes tyhjät ja viimeiset työtehtävät käynnistyneet. Kuva: Telma.

Lähes kaksi kokonaista vuotta Varustamon vertaisohjaajana on tuonut huikean määrän taitoja ja osaamista, jotka ovat tuoneet muassaan uudenlaisen tavan tarkastella maailmaa tulevana kasvatusalan ammattilaisena. Varustamo on ollut merkittävä osa omaa kasvuprosessiani, ja vaikka tunnelmat Varustamon päättyessä ovatkin hieman haikeat, siirryn iloisena ja tyytyväisenä kohti uusia kuvioita.

Telma Rivinoja, Varustamo

Vertaisohjaajana opittua

Olen valmistunut vertaisohjaajaksi vuoden 2012 kevään VOV2-koulutuksesta. Varustamo-hankkeesta kuulin silloisilta opiskelutovereilta sosionomi-koulussa ollessani. Tämän jälkeen aloin googlettaa hanketta ja bongasin, että seuraava koulutus on tulossa 2012 vuoden keväällä - ja eikun hakemusta väsäämään! Hanke herätti heti mielenkiintoni, koska opiskelen itse sosiaalialaa ja sosiaalisen median yhdistäminen nuorten ohjaukseen kuulosti omaan korvaani erittäin mielenkiintoiselta. Onneksi minut valittiinkin koulutukseen ja näin Varustamo-urani pääsi alkuun heti koulutuksen käytyäni :)

Kokonaisuudessaan olen työskennellyt Varustamossa yli vuoden, joten hyvää työkokemusta on päässyt kertymään runsaasti. Varustamossa olen päässyt olemaan mukana erilaisissa tapahtumissa, vierailuissa sekä seminaareissa. Työ on ollut antoisaa, mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Sosiaalinen media on tullut entistä tutummaksi ja somen käyttö on paljon monipuolisempaa ja helpompaa kuin ennen. Työ on tutustuttanut minut myös entistä paremmin erilaisten nuorten palveluiden piiriin. Mikä parasta, niin töissä on aina kivaa työn kuvan sekä tietysti mahtavien työkavereiden vuoksi! Kiitos siis teille mahtavat TYÖKAVERIT, että olen saanut tehdä teidän kanssa töitä! :)
Työ ei olisi kuitenkaan mitään ilman teitä NUORET - kiitos siis teille, jotka chattailitte meidän vertaisohjaajien kanssa sekä otitte muuten osaa hankkeeseemme ja saimme työskennellä teidän kanssanne!:)

Olen oppinut hurjasti hankkeen myötä myös hankkeen pyörittämisestä sekä siitä, mitä hanke-toiminta oikeastaan on, mitä se pitää sisällään yms. Tämä vuoden matka on ollut toisin sanoen oppimista täynnä, uusia asioita sekä ihmisiä on tullut tavattua. Omiin vastuualueisiini on kuulunut Facebookin ylläpito sekä Facebookiin perustamiemme ryhmien ylläpito sekä VOV3-koulutuksessa avustaminen. Olen päässyt osallistumaan ja suunnittelemaan myös Kesäkelluke-kampanjointia sekä monia muita tapahtumia.

Oikein aurinkoista ja lämmintä kesän jatkoa teille kaikille! :)

Jutta, Varustamo

Kaksi vuotta uuden oppimista

Kuulin Varustamosta ensimmäisen kerran alkuvuodesta 2011, jolloin bongasin ainejärjestöni sähköpostilistalta mainoksen verkkovertaisohjaajakoulutuksesta. Kiinnostuin oitis, enkä vähiten siksi, että minulla oli juuri työn alla mediakasvatuksen sivuainekokonaisuus. Sosiaalisen median hyödyntäminen muuhunkin kuin yhteydenpitoon kavereiden kanssa kiinnosti. Lisäksi mahdollisuus osa-aikatöihin hankkeessa oli hyvä houkutin. Hain mukaan ja kohta jo aloitinkin Varustamon ensimmäistä VOV-koulutusta. Koulutuksessa itselleni tärkeintä antia oli tutustuminen lukuisiin erilaisiin nuorten palveluihin niin verkossa kuin ympäri Pirkanmaatakin. Oli myös mielenkiintoista harjoitella esimerkiksi chat-ohjausta sekä kysymys-vastaus -palstan kysymyksiin vastaamista.

Töiden aloittaminen kesäkuussa 2011 oli jännittävää: aloimme yhdessä suunnitella ja lopulta toteuttaa Varustamon erilaisia palveluja. Koko kesä kului pikkuhiljaa toimintaa ideoidessa ja käynnistäessä. Itseäni kiinnostivat erityisesti blogit ja kirjoittaminen, ja olinkin mukana perustamassa ja aloittamassa Varustamon blogia. Lisäksi tehtäviini kuului yhteistyö Pirkanmaan ammattistarttien kanssa, ja olen alusta asti vastannut starttilaisten yhteisestä Kokemusblogista. Ensimmäisen kesän jälkeen työnkuvaani on kuulunut myös muita, mitä erilaisempia tehtäviä. Olen muun muassa ollut vertaisohjaajana chateissa ja Varustamon IRC-Galleriayhteisön keskusteluissa, vieraillut kouluilla ja erilaisissa tapahtumissa, kirjoittanut ja toimittanut blogijuttuja sekä perehdyttänyt toisen vertaisohjaajakoulutuksen tulokkaita tehtäviinsä. Näin hankkeen loppumetreillä paljon työtunteja on uponnut seminaarijärjestelyihin ja artikkelijulkaisun kirjoittamiseen.

Varustamossa työskennellessäni loin ensimmäistä kertaa profiilin IRC-Galleriaan.

Olen iloinen siitä, että monipuoliset työtehtävät Varustamolla ovat antaneet minulle paljon uutta kokemusta ja oppia. Ennen vertaisohjaajakoulutusta en täysin hahmottanut millainen on vertaisohjaajan rooli, ja asia on pohdituttanut matkan varrellakin. Työskennellessäni olen oppinut, että vertaisena olossa tärkeää on olla läsnä, kuunnella, jakaa tietoa ja ennen kaikkea omia kokemuksiaan. Olen huomannut, että ei tarvitse olla täysin samassa tilanteessa tai täysin samanikäinen voidakseen olla vertainen. 

Varustamosta olen saanut paljon oppia myös yleensä ohjaukseen ja nuorten kanssa työskentelyyn. Tietysti Varustamolla kaikkeen tekemiseen on jollain tavoin liittynyt sosiaalinen media. Kahden vuoden aikana olen oppinut hurjasti uutta siitä, miten sosiaalisen median välineitä voidaan käyttää ohjauksen, tuen, neuvonnan ja tiedotuksen välineinä. Minulle uudet välineet ovat tulleet tutummiksi (esim. Twitter ja IRC-Galleria) ja vanhoista tutuista (esim. blogit) on löytynyt paljon uusia puolia. On ollut kiva oppia itse tekemällä, mutta hyvin valaisevaa on ollut myös tutustua jo kauemmin olemassaolleisiin palveluihin ympäri Suomen.

Varustamossa Facebookkailu työajalla on kuulunut asiaan.

Lisäksi suurena plussana olen tutustunut mahtaviin työtovereihin ja saanut nauttia hyvästä yhteishengestä vertaisohjaajien kesken. Ja jo vertaisohjaajille annettu vastuu ja vapaus ideoida sekä tuottaa sisältöä eri palveluihin on ollut hienoa. Kaikin puolin Varustamossa työskentely on siis ollut opettavainen ja hauska kokemus sekä sopinut mitä mainioimmin opiskelujen oheen. Varustamossa työskentelyn aikana myös minä olen vaihtanut koulutusalaa, kun pääaine vaihtui kasvatustieteestä psykologiaksi ja opintoja on edessä vielä parisen vuotta. Uskon, että Varustamossa hankitut kokemukset nuorten parissa työskentelystä, vertaisohjauksesta ja sosiaalisen median hyödyntämisestä tulevat käyttöön vielä myöhemmissäkin työkuvioissa. Tyytyväisin mutta hieman haikein mielin kahden vuoden rupeamani Varustamolla päättyy, ja lähden reppu täynnä kokemuksia kohti uusia tuulia.

Anna, Varustamo

Varustamolta kokemukset ja eväät eteenpäin

Oman Varustamo koulutukseni aloitin talvella 2012 ja heti sen päättyessä huhtikuun puolessa välissä, aloitin työt Varustamo hankkeessa vertaisohjaajana.

Koulutus oli kaikin puolin mielenkiintoinen, opin paljon uutta niin minulle uusista kuin ennestään tutuistakin sosiaalisista medioista. Löysin aivan uusia puolia itsestänikin kun huomasin nauttivani asetettujen tehtävien parhaani mukaan tekemisestä. Oli aika jännittävää oppia käyttämään esimerkiksi Google Driveä ja Facebookin ryhmätoimintoja. Tein jopa oman Google+ tilin ja aloin käyttää sitä ihan omien harrastusteni parissa. Harrastan aktiivista kirjoittamista runojen ja novellien parissa ja parhaillaan työstän romaania. Google+ osoittautui täydelliseksi apuvälineeksi kun ei tarvitse raahata muistitikkua joka paikkaan vaan voi vain kirjautua Googleen ja jatkaa kirjoittamista missä tahansa. Kaikki tallentuu sinne jo kirjoittaessa. Ei tarvitse edes muistaa painaa sitä halvatun SAVE-nappia.
 

Taijan Facebook-profiilikuva: “Koska muut kuin Laura ja Rosa ei osaa käyttää painttia.”

Koulutuksen aikana opin myös kirjoittamaan blogimerkintöjä ja myöhemmin työssä pääsin toteuttamaan itseäni aivan uudella tavalla kirjoittamalla juuri siitä tarkoitetusta vertaisohjaajan näkökulmasta.

Työskennellässäni Varustamolla sain myös kaikennäköistä muuta uutta ja mielenkiintoista kokemusta kuten esimerkiksi kävimme muiden vertaisohjaajien Einon ja Terhin kanssa esitelmöimässä Erasmus ryhmälle englanniksi. Esitys onnistui hyvin ja vastaanotto oli kerrassaan mahtava. Kaiken kukkuraksi saimme vielä jäädä Einon kanssa Erasmuslaisten kulttuuri-iltaan. Ainutlaatuisia kokemuksia - niitä tässä on riittänyt matkan varrella paljon odotettua enemmän.

Uutta tietoakin on tullut aivan odottamattomista suunnista. En esimerkiksi tiennyt puolistakaan nuorten pajoista sun muista palveluista netissä saati omassa kotikaupungissanikaan ennen kuin aloitin Varustamon koulutukseni. Yleisesti nuorten kanssa työskentelyn arvo nousi huomattavasti silmissäni. Sitä oli vähän vaikea alkuunsa arvioida tai ajatella silleen kun en ole oikein koskaan ollut ohjattavana tai muutenkaan saanut apua silloin kun olisin itse sitä aikoinaan tarvinnut. Nyt kun on itse päässyt ohjaamaan ja auttamaan, huomaa kuinka tärkeätä työtä se on. Olen jopa vienyt töitäni kotiin ja pyrkinyt auttamaan sisaruksiani vaikeiden valintojen edessä.

Taija, Varustamo

Millaista on ollut työskennellä Varustamossa?

Näin ilmoituksen Varustamon vertaisohjaajakoulutuksesta yliopiston sähköpostilistalla keväällä 2012 ja päätin hakea koulutukseen. Kiinnostustani herätti ajatus käytännönläheisemmästä kurssista kuin mitä opiskelupaikassani yliopistolla yleensä tarjotaan sekä mahdollisuus saada oman alan työkokemusta. Hakemuksen kirjoitus jäi hieman viime tippaan ja etsin Tampereen keskustassa postilaatikkoa, josta hakemus lähtisi vielä saman päivän aikana -onneksi sellainen löytyi ja tulin valituksi koulutukseen. Koulutus itsessään oli mielenkiintoinen ja mukavaa vaihtelua kirjatentteihin. En vielä siinä vaiheessa ollut aivan sisällä Varustamon toimintamallissa, joten erityisen mukavaa oli tavata vertaisohjaajia ensimmäisestä koulutuksesta. Opin myös paljon uutta erityisesti sosiaalisesta mediasta, esimerkiksi käyttämään Wordpressiä. Osa koulutus ja nuorisotyön puolesta olivat jo tuttuja omista kasvatustieteen ja sosiaalipsykologian yliopisto-opinnoistani.

Nuorten Kevät ESR-teemaseminaarivierailu Helsingissä. Kuva: Sara.

Työt Varustamossa aloitin koulutuksen loppuessa toukokuussa 2012. Alussa olin aivan ulalla siitä, mitä nyt pitäisi tehdä. Muistan miettineeni, onko hanketyö aina näin sekavaa. Vähitellen käytyäni yhteisissä tapaamisissa, perehdytyksissä ja saatuani omia vastuualueita alkoi työnkuva ja koko hanke selkiintyä. Työtehtäväni Varustamossa viettämäni reilun vuoden aikana ovat vaihdelleet jonkin verran. Olen saanut erittäin monipuolista kokemusta hankemaailmasta, sosiaalisesta mediasta, seminaareista, nuorisotyöstä ja paljosta muusta. Suurimman osan ajasta olen ollut yhdessä muiden kanssa vastuussa IRC-Galleriasta, jota olin aivan alussa ideoimassa, Varustamon blogista ja kotisivuista. Alussa toimin aktiivisesti IRC-Galleriassa ja kirjoitin paljon blogitekstejä. Keväällä 2013 osallistuin myös chatteihin, mikä oli uusi ja mielenkiintoinen kokemus: chattaillessa kun ollaan kaikista eniten vuorovaikutuksessa ohjaamiemme nuorten kanssa. Avustin myös kolmannessa vertaisohjaajakoulutuksessa erityisesti blogiperehdytyksien osalta. Yksi antoisimmista tehtävistäni läpi hankkeen on ollut sidosryhmäyhteistyö, ja olenkin osallistunut tapaamisiin ja vierailuihin aina, kun se on ollut mahdollista. Pidän tapaamisista, sillä niillä olen oppinut paljon eri toimijoista ja asioista ja tavannut uusia ihmisiä. Kun hankkeen lopussa tarjoutui mahdollisuus tulla Varustamon kokoaikaiseksi työntekijäksi touko-kesäkuuksi, tartuin tilaisuuteen innolla. Kokopäivätyössä onkin ehtinyt syventyä vielä tarkemmin työhön. Myös työnkuvani muuttui, kun olemme kahden muun kokoaikaisen vertaisohjaajan kanssa keskittyneet päätösseminaarin järjestämiseen sekä Varustamon artikkelikokoelman kirjoittamiseen. Vaikka olin mukana järjestämässä jo Varustamon väliseminaaria, on uusia asioita tullut jälleen paljon.

Vaaterin seminaarimatkalla. Kuva: Telma.

Varustamossa työskentely on antanut paljon tietoa ja kokemusta, mitä ei koulukirjoista voisi oppia. Uskon, että vaikka tuleva työni ei liittyisi millään tapaa nuoriin, olen oppinut paljon asioita, joita voin hyödyntää jatkossa. Erityisesti sosiaalisen median osaamista tarvitaan nykypäivänä lähes joka alalla. Varustamo on entisiin työpaikkoihini verrattuna ollut aivan erilainen kokemus. Opiskelijalle se on ollut aivan mahtava työpaikka, sillä kun opiskelujen kanssa on ollut kiirettä, olen voinut tehdä vähemmän tunteja. Olen saanut suunnitella omat työaikani ja on ollut hienoa, että olen voinut tehdä töitä etänä vaikkapa kotipaikkakunnallani vieraillessa. Suurimman osan viihtyvyydestä ovat kuitenkin luoneet muut vertaisohjaajat ja hyvä yhteishenki. Usein onkin ollut kiva tulla töihin jo senkin takia, että näkisi muita. Vaikka olen ollut Varustamossa töissä reilun vuoden, tuntuu aika paljon pidemmältä, mutta positiivisessa mielessä. Odotan hankkeen loppumista toisaalta jopa hieman haikein mielin -keskiviikkoillat ovatkin vapaita, eikä meillä ole enää viikkopalaveria! Myös opintoni ovat loppumassa, joten on aika suunnata jälleen työnhakuun. Uskon, että siinäkin voin hyödyntää Varustamoajan oppejani.

ITK2013 toripiste. Kuva: Telma,

Terhi Hämäläinen, Varustamo

Videopelit - Tervehenkinen harrastus vai tie syrjäytymiseen?

Pelien suosio on kasvanut huimasti vuosien saatossa. Yhä useammalla perheellä on varaa konsoliin tai kunnon pelikoneeseen. Faneja on huimasti ja peleille on pyhitetty nettisivuja, lehtiä ja tapahtumia.

Kuten aina, suosio tuo mukanaan kritiikkiä ja paheksuntaa. Pelien sanotaan innostavan nuoria väkivaltaan ja antavan huonoja vaikutteita. Myös terveydelliset haitat, kuten liikalihavuus, näön huonontuminen ja erilaiset kivut ovat suuressa äänessä.

Päätin kuitenkin kysyä mielipiteitä suoraan pelaavilta nuorilta, harrastajahan osaa tietenkin itse aina parhaiten kertoa aiheesta. Vapaaehtoisiksi kyselyyn suostuivat vertaisohjaajat Eino ja Taija, sekä VOV3-koulutusvastaava Laura.

1. Pelaatko videopelejä? Jos pelaat, millaisia, miksi? Jos et, miksi?

Eino:Tykkään pelata ja osaan pelata aikalailla kaiken tyylisiä pelejä ja tällä hetkellä pelaan pääosin Dofusta, Planetside 2:ta ja välillä pelaan CIV V:tä (Civilization 5). Itse tykkään eniten strategiapeleistä, sillä ne ovat mielestäni kaikista mielenkiintoisimpia. Pelit ovat muutenkin aikalailla hyvää ajanvietettä jonka takia niitä on myös mukava pelata.

Taija: Alunperin pelasin kaikkia pelejä enimmäkseen sen takia että pystyin olemaan oma itseni hahmoni takana ja maailma oli paljon kauniimpi silleen aika traumaattisen lapsuuden aikoihin. Nykyään pelaan suurimmaksi osaksi tyydyttääkseni kilpailuhenkisyyteni. Strategiapelejä pelaan koska pidän jonkinlaisesta omien joukkojen kontrolloinnista niin että olen ainoana vastuussa pelin kulusta ja niin voitosta kuin häviöstäkin. Roolipelejä pelaan enimmäkseen viettääkseni aikaa online ystävieni kanssa ja paetakseni arkea.

Laura: Pelaan koneella aina kun on luppoaikaa CIV4-peliä tai Harry Potterin Legoversiota. Pelasin aiemmin WoWia, mutta se on jäänyt ajanpuutteen vuoksi kokonaan pois. Pelaan pelejä lähinnä ajatusten viemiseksi pois kaikista muista asioista. Nautin peleistä, jotka eivät ole liian monimutkaisia, mutta kuitenkin suhteellisen vaikeita. Roolipelit ovat erityisesti mieleeni ja sellaiset, jossa ei suoranaisesti ammuta.

Kuva http://www.mobygames.com/

2. Onko videopeleistä mielestäsi mitään haittaa?

Eino: Ei videopeleistä varsinaisesti mitään haittaa ole näin yleisesti katsoen, mutta on tietenkin maailmassa niitä joitain jotka ottavat pelaamisen liian vakavasti ja sitten saattavat istua kököttää koneella/konsolilla monet päivät ja usein olen itsekkin huomannut, että on tuo ruokapolitiikka on jäänyt vähäiselle jos olen keskittynyt peliin, mutta kyllä sitä sitten syö kun on oikeasti tarve.

Taija: Jaa-a on siinä mielessä että jos on oikeesti todella koukuttava niin sitten voi mennä yöunetkin siinä pelatessa mikä onkin sitten huonompi homma. Sitten sekin vielä että jos sitä tekee mielummin ku esim. läksyjä ja ne sitten jää niin se on kans huonompi homma. Itselle ei ole koskaan tapahtunut.

Laura: Haitallista se ei mielestäni ole. Mikäli siihen muodostuu riippuvuus, niin silloinhan siitä tulee haitallista. Mielestäni pelien maailma on kuitenkin melkein kaikille selkeästi erotettavissa todellisuudesta. Tietysti pelejä pelataan koneella ja koneen valoaaltojen on ilmeisesti todettu vaikuttavan jotenkin aivoaaltoihin, mutta en nyt siitä osaa sanoa. Ainakin tekee silmille vähän huonoa. Ja ryhdille. Mutta sopivasti käytettynä en näe mitään haittaa peleissä.

3. Voiko pelaamisesta olla jotain hyötyä?

Eino: Pelaamisesta on mielestäni todella paljon hyötyä, sillä niissä oppii kieliä kuten itse opin nuorena jo ihan hyvin ymmärtämään englantia, koska pelasin Runescapea jossa oli hyvin paljon englanninkielisiä henkilöitä ja kyllähän niitä sitten halusi ymmärtää. Joistain peleistä kuten God of War oppii ajattelua siten, että kun tulee vaikea tilanne niin miten siitä pääsee sitten läpi. Lisäksi peleissä nykyään jos pelaa netissä tapaa usein mielenkiintoisia muita pelaajia ja mm. dofuksesta olen saanut muutaman hyvän skype-kaverinkin, yksi Englannista, yksi Hollannista ja yhden Chicago, Illinoisista.

Taija: Voi. Itse kartutin englanninkielen sanastoni todella laajaksi pelaamalla; questit ja vastaavat kaikki englanniksi ja myös smalltalk-harjoitusta saa niin kirjallisena kuin skypessä puheen harjoitteluna myös. Kehtaisin ehkä myös väittää etten välttämättä olisi tällä hetkellä sane jos en olisi pelannut lapsuuteni ohella. Ja heh onhan sitä karttunut in real life kokemustakin kun on tavannut kanssapelaajia. Jopa 3 viimeisintä poikaystävääni ovat kaikki kanssapelaajia. Eipä ole tarvinnut miettiä että missä viettävät aikaansa; auttaa mustasukkaisuuden kanssa myös.

Laura: Pelit ovat harrastus, jonka kautta on mahdollista tavata muita ihmisiä ja kehittää omaa itseään. Pelit kehittävät loogisia taitoja ja käsi-silmä -koordinaatiota. Harrastukset ovat aina hyvästä :)

Kuva http://www.destructoid.com/

4. Mitä mieltä olet nykyisten pelien ikärajoituksista? Pitäisikö joidenkin pelien rajoituksia nostaa tai laskea?

Eino: Ikärajoituksilla ei ole nykypäivänä mitään merkitystä sillä jos joku nuori haluaa pelin jota ei kaupasta voi ostaa, niin hän ostaa sen sitten netistä, pyytää vanhempiansa ostamaan sen tai kavereitansa. Mielestäni ne ovat myös hyvin paljon suosituksia, on hyvin paljon pelejä joissa on +18-ikäraja, mutta eivät ne pelit nyt niin kamalia ole. Mielestäni pitäisi laskea.

Taija: Mielestäni ikärajoituksilla ei oikeasti tunnu olevan mitään väliä; että mitäpä tähän.... Ikärajoittelu on vanhempien tehtävä - aina ollutkin.

Laura: Mielestäni tällä hetkellä ikärajoitukset ovat aivan hyviä. Se on vanhempien tehtävä päättää, mitä oma lapsi tekee, ei valtion rajoittaa.

5. Onko videopeleillä liian suuri rooli nuorten maailmassa?

Eino: Onhan se nykyään melko suuri rooli, sillä yhä useammat ostavat konsoleita nykypäivänä ja sitten myös tietenkin pelaavat niitä. Aina kun tulee tylsää, haluaa viettää aikaa kavereidensa kanssa, kun ei keksi muutakaan, niin siirrytään sitten pelien ihmeelliseen maailmaan. Kunhan muistaa vain sen, että missä menee sen järkevän pelaamisen raja niin ei siinä ole mitään haittaa.

Taija: Jaahas... Vastaisin tähän että kyllä JA ei.

Kyllä, koska jotkut ajautuvat todella syvälle peleihin eivätkä sitten enää välitä omasta elämästään ollenkaan; koulussa käynti jää ja läksyjen tekeminen. Oma perhekin tuntuu jäävän toissijaiseksi kun elämä siirtyy peliin. Tunnen monta jotka ovat ainakin jossain kohtaa elämäänsä ajautuneet tähän tilanteeseen.

Ei, koska varmasti on myös sellaisia tässä maailmassa jotka syrjäytyvät ihan peleistä riippumatta ja joilla ei oikeasti ole minkäänlaista linkkiä maailmaan. Pelissä sentään on mahdollista tutustua toisiin ihmisiin ja kanssakäydä heidän kanssaan ja kuten ystäväni mies osuvasti sanoi jos kaksi "syrjäytynyttä" päätyy tekemään jotain yhdessä niin eiväthän he enää ole syrjäytyneitä.

Laura: En ole ainakaan huomannut, että olisi. Pelit ovat yksi tapa viettää aikaa. Toki ne voivat viedä aikaa esimerkiksi kavereiden kanssa olemiselta ja terveelliseltä urheilulta ja ulkoilulta. Kuitenkin näen nämä henkilökohtaisina valintoina. On se parempi kuitenkin pelata pelejä kuin ryypätä kaupungilla. Pelit yhdistävät ihmisiä omalla tavallaan, ja kaikki ihmisiä yhdistävät asiat ovat hyvästä. Pelien kautta voi myös olla interaktiivinen ja pitää hauskaa ystävien kesken :) Tiedän toki monia, jotka ovat jääneet jumiin moneksi päiväksi pelien eteen sen sijaan, että olisivat vaikkapa käyneet koulussa. Mutta ei sekään ole suoraan pelien vika tai niiden roolin nuorten keskuudessa. 

Toimittanut Gizlan, Varustamo