SOME-opas osa 1: Mikä some on ja miten siellä ollaan?

Somella tarkoitetaan sosiaalista eli yhteisöllistä mediaa. Se tarkoittaa Internetissä yhteisöllisesti tuotettua ja jaettua sisältöä - toisin sanoen somessa kuka tahansa voi julkaista haluamaansa sisältöä ja samalla toimia muiden henkilöiden julkaisujen yleisönä. Some rakentuu erilaisista verkkoyhteisöpalveluista eli some-välineistä.

Miksi käyttää somea?

Somen käyttö liittyy useimmiten ensisijaisesti hupikäyttöön: videoiden katseluun ja lataamiseen YouTubessa, chattailuun mesessä tai Facebookissa, kuvien katseluun ja kommentointiin esimerkiksi IRC-Galleriassa tai hauskojen juttujen lukemiseen blogeista. Somen käytöllä voi kuitenkin olla monia eri ulottuvuuksia. Sitä voi hyödyntää ryhmien yhteisessä toiminnassa tai vaikkapa työnhaussa. Some mahdollistaa tiedon jakamisen kätevästi ja nopeasti isollekin joukolle: Olipa kyseessä sitten reissukuulumisesi, uusin kirjoitelmasi tai päivän polttava kysymys. Somen avulla on myös helppoa pitää yhteyttä sellaisiin ihmisiin, joita ei päivittäin näe.

Kuvan lähde

Mitä tulee ottaa huomioon somen käytössä?

Somen käyttötarkoituksesta riippuen voi olla tarpeellista kiinnittää huomiota hieman erilaisiin asioihin: Jos käytät somea jonkin organisaation tai ryhmän jäsenenä, tulee sinun ottaa myös tämän taustaorganisaation tai -ryhmän sopimat pelisäännöt huomioon somessa toimiessasi. Vähän samaan tapaan kuin esimerkiksi jalkapalloa pelatessa: Et voi viilettää pitkin kenttää täysin omien mielitekojesi ja sääntöjesi mukaan, vaan sinun tulee tietää pelin säännöt, tietää ketkä kuuluvat joukkueeseesi ja ottaa joukkueen jäsenet huomioon.

Mieti, mitä verkkotunnuksia käytät kirjautuessasi uuteen some-palveluun. Käytä mieluiten sellaista sähköpostiosoitetta, joka on sinulla jatkuvassa käytössä ja jonka käyttöoikeus ei rajoitu johonkin tiettyyn ajanjaksoon - esimerkiksi koulun sähköposti rajoittuu vain opiskeluaikaiseksi. Huolehdi myös, että salasanasi ei ole ennalta arvattava!

Kun olet luomassa käyttäjätunnukset uudelle sivustolle, ota selvää sen käyttöehdoista ja pelisäännöistä. Tarkista palvelun käyttöehdot, koska saatat luovuttaa kaikki oikeudet palvelun tarjoajalle kirjautuessasi. Kunnioitathan palveluntarjoajan asettamia sääntöjä ja asettamia “lakeja”. Somessa pätevät lisäksi samat lait kuin muuallakin yhteiskunnassa - mm. henkilötietolaki sekä tekijänoikeuslaki. Tekijänoikeuksista on tärkeää pitää huolta silloin, kun julkaiset jonkun muun kuin itsesi tuotoksia esim. tekstiä, kuvia, videoita. Kerro aina selkeästi, mistä tuotos on peräisin ja kenen tekemä se on.

Uuteen some-palveluun kirjautuessa on hyvä tutustua sen toimintoihin huolellisesti. Ota selvää, mistä löydät lisää tietoa ja apua kyseiseen palveluun liittyen. Toisinaan some-sivustot saattavat muuttua paljonkin lyhyessä ajassa, jolloin korostuu “hereilläolon” tärkeys. Esimerkiksi Facebookin puolella ajoittain tapahtuneet muutokset ovat herättäneet kiivaita keskusteluja ja uutisointia, kun käyttäjät eivät ole olleet tietoisia tulevista muutoksista ja niiden vaikutuksista. Kannattaa ottaa tavaksi tarkistaa aina silloin tällöin some-palvelun ominaisuudet ja käyttöasetukset.

Somen käytön luonteeseen kuuluu jakaminen, avoimuus ja yhteisöllisyys. Mieti kuitenkin huolella, mitä tietoja haluat itsestäsi jakaa koko maailmalle. Suojaa yksityisyyttäsi ja harkitse, mitä sanot. On hyvä aika ajoin tarkistaa kaikki some-profiilinsa ja niiden yksityisyysasetukset. Hyvänä nyrkkisääntönä voit käyttää vaikkapa seuraavaa: Älä julkaise mitään, mitä et haluaisi isovanhempiesi tai tulevan työnantajasi sinusta tietävän tai näkevän. 


Mitä haluat ihmisten sinusta ajattelevan?

Ota selvää. Tee taustatyösi kunnolla ja tutustu käyttämääsi some-palveluun, sen asetuksiin ja käyttömahdollisuuksiin sekä -tapoihin. Kun perustiedot on kunnossa, on helpompaa lähteä rakentamaan omaa some-profiiliaan palveluun ja arkipäiväinen käyttö helpottuu.

Vähemmän on tarpeeksi. Mieti huolella, mitä julkaiset, miksi ja milloin. Harkitse jokaisen julkaisun kohdalla, onko se tarpeellinen ja kertooko sen sisältö hyvin sen, mitä haluat sanoa. Liian tiivis julkaisutahti voi uuvuttaa some-profiilisi seuraajat, mutta toisaalta on tarpeen pitää somea aktiivisesti yllä. Harkitse, millainen päivitystahti sopii tarkoitukseesi.

Ole oma itsesi. Julkaisusi ovat mielenkiintoisempia silloin, kun ne kuvastavat persoonaasi. Kun pidät persoonallisuudestasi kiinni loogisesti koko ajan, sinun ei tarvitse erikseen miettiä, miten mistäkin asiasta tulisi viestiä. Sinun ei myöskään tarvitse esittää tietäväsi enempää kuin oikeasti tiedät - kysy rohkeasti neuvoa, jos et osaa tai tiedä jotain.

Ole huomaavainen. Käyttäydy myös somessa hyvien käytöstapojen mukaisesti. Julkaise vain asioita, jotka tiedät todeksi ja jotka eivät vahingoita tai loukkaa ketään. Tarkista, ettet kadu jälkikäteen julkaisuasi, koska netistä ei voi lopullisesti poistaa mitään. Et varmaankaan halua päätyä Feissarimokiin (www.feissarimokat.com) tai tulla pilkatuksi julkaisujesi sisällön takia.

Ole huolellinen. Älä jaa linkkejä lukematta niiden sisältöä äläkä kommentoi puolihuolimattomasti. Ota aikaa julkaisujen ja vastausten kirjoittamiselle - laatu ratkaisee, ei määrä.

IRL-hetki

Käytä teknisiä välineitä harkintakykysi mukaan. Nykyään on mahdollista käyttää monia somepalveluita esimerkiksi kännykän kautta, mutta muista käyttää harkintakykyäsi siinä, koska on sopiva hetki kaivaa kännykkä, tablettitietokone tai läppäri esiin. Harkitse, haluatko saada kännykkääsi merkkiäänen jokaista some-välineen aktiivisuutta varten, vai riittääkö some-alustojen säännöllinen tarkistus käyttötarkoituksiisi. Välillä on hyvä irtautua somesta ja keskittyä IRL-hetkiin (In Real Life) eli 
oikeaan elämään.

Kuvan lähde

Nauti. Seuraa somessa sinua kiinnostavia asioita, ole sopivasti utelias ja pidä hauskaa.

Lähteinä käytetty:
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=3345
http://blogit.jamk.fi/viikonvarma/sosiaalisen-median-kayttoopas/
http://www.tricycle.com/feature/ten-mindful-ways-use-social-media

Linkkivinkkejä:
Perusteelliseen sosiaalisen median sanastoon pääset tutustumaan täällä: http://www.tsk.fi/tiedostot/pdf/Sosiaalisen_median_sanasto

Englannin kielen taitoiset voivat katsoa ja kuunnella videopätkän sosiaalisen median perusideasta (Social Media in Plain English): http://www.youtube.com/watch?v=MpIOClX1jPE&feature=player_embedded

Tässä blogitekstissä on käsitelty tärkeimpiä some-käyttäytymisen sääntöjä ja netikettiä, mutta lisätietoa löydät esimerkiksi täältä: http://www.internetopas.com/netiketti/

Tekijänoikeuksista ja niiden huomioimisesta löydät lisätietoa esimerkiksi täältä: http://www.slideshare.net/tarmot/presentations

Telma, Varustamo

Amiksesta lukioon tai toisinpäin?!

Ysiluokkalaisilla on jälleen tulevana talvena edessä tärkeä valinta: Hakeako ammattikouluun vai lukioon? Moni ei ole asiasta ollenkaan varma, ja vielä hakujen jälkeenkin olo saattaa olla epävarma. Kannattaa silti hakea jonnekin, vaikka sitten huomatakseen ettei se ollutkaan oma juttu. Näin kävi kahdelle nuorelle, Janetelle ja Mialle.

Valinnanvaraa riittää...

Lukio > Amis

Janette ei yläasteella ollut vielä varma siitä, mitä haluaisi tehdä isona. Salaa mielessään hän unelmoi näyttelijän ammatista, mutta päätyi kuitenkin hakemaan ammattikouluun lähihoitajalinjalle. Siellä vietetyn vuoden aikana hän tuli varmemmaksi siitä, ettei lähihoitajakoulutus ollut häntä varten. Janette pohti mahdollisuuksiaan, ja päätti hakea lukioon, koska uskoi, että sieltä valmistuneena voisi olla helpompaa päästä näyttelijän koulutukseen yliopistoon.

Lukio, jonne Janette keskiarvonsa perusteella hyväksyttiin, sijaitsi 20 kilometrin päässä kotoa pienessä maalaiskunnassa, jonne busseja meni harvakseltaan. Matkanteko saattoi etenkin talvisin olla vaikeaa, ja lukiomatematiikka tuotti kovasti päänvaivaa, mutta Janette piti pintansa. Hän sai pääosan lukion näytelmästä ja harrasti teatteria iltaisin kansalaisopiston kurssilla. Keväällä 2012 hän sai ylioppilaslakin päähänsä. Tähän mennessä teatterikorkeakoulun ovet eivät olleet kuitenkaan vielä avautuneet.

Lukiovuosien varrella Janetelle oli kypsynyt idea ulkomaille muuttamisesta. Hän päätti pyrkiä Iso-Britanniaan yliopistoon opiskelemaan näyttelijäntyötä. Ensimmäisellä kerralla ei onnistanut, mutta Janette päätti kuitenkin muuttaa Lontooseen elämään toista suurta unelmaansa. Ehkäpä ensi vuonna myös unelma teatterista tulee toteen!

Amis > Lukio

Mia ei vielä viimeisenä hakupäivänäkään tiennyt, mitä laittaisi ensimmäiseksi toiveekseen. Kavereiden neuvomana hän päätyi oman kuntansa pieneen lukioon. Melko nopeasti kävi selväksi, ettei pänttääminen motivoinut Miaa, kun poissaolot ja rästityöt lisääntyivät. Seuraavana keväänä hän hakikin ammattikouluun opiskelemaan matkailua.

Tänä syksynä Mia on työharjoittelussa toisella puolella Suomea, valmistumisen kynnyksellä. Ammattikoulun käytännöllinen lähestymistapa sopi hänelle paljon paremmin. Koulun kautta pääsi myös matkustelemaan eri puolilla Eurooppaa. Motivoitunut opiskelija löysi itselleen hyviä harjoittelupaikkoja, joista lupailtiin työtä vielä myöhemminkin.

*

Vaihto lukiosta ammattikouluun vaikuttaisi olevan yleisempää kuin toisinpäin, mutta muista, että minne ikinä haetkaan ensi keväänä, ei päätöksesi ole kiveen hakattu. On OK muuttaa mieltänsä, tärkeintä on että yrittää! :)

Rosa

Kuvat (c) 1.InaFrenzy 2. Calebcherry 3. Luke Durkin

Vinkkipankki: Minustako bloggaaja?

Blogijuttu ei ole sama asia kuin lehtiartikkeli tai kouluessee. Harva jaksaa lukea uuvuttavaa monen sivun pituista blogijuttua ilman väliotsikoita tai kuvia. Kuvia siis kannattaa käyttää! Kuvat tuovat bloggaukseen väriä ja kuvatekstit takaavat sen, etteivät kuvat jää irralliseksi muusta jutusta. Myös linkkejä muihin blogeihin ja sivustoihin voi lisätä havainnollistamaan aihetta. 

Tässä on yksi mainio sivu ja vinkkipankki aloitteleville bloggareille: http://opas.blogaaja.fi/

Jos englannin kieli taipuu, tässäpä erinomainen Youtube - video aloitteville bloggareille:

 

Mistä aihe blogille?

Jos et ole vielä varma blogisi aiheesta, on sen päättäminen ensimmäinen tehtävä.  Aihe voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä – harrastus tai mielenkiinnonkohde, opiskelu, matkustelu, muoti, musiikki, valokuvaus…  Toki on hyvä, jos ajattelet aiheen kiinnostavan lisäksesi jotakuta muutakin. Aiheen on myös hyvä olla sellainen, että olet siitä todella innostunut ja sinulla on siitä sanottavaa enemmän kuin parin jutun verran.  Liian laajaa aihetta ei kannata valita. Esimerkiksi aiheena musiikki on niin laaja, että siitä et ehkä kovin syvällistä asiaa saisi aikaiseksi, kun taas vaikkapa aiheesta  oma bändi varmasti löytyisi juttuja enemmän kuin pintaraapaisun verran! Mieti, mitä haluat kertoa lukijoillesi. Juttuaihe voi liittyä omiin viimeaikaisiin kokemuksiisi, muuhun ajankohtaiseen, tai vaikka johonkin mitä olet lukenut, nähnyt tai kuullut. On kuitenkin hyvä muistaa edes jokseenkin pysyä blogisi aihepiirissä.

Blogilistan blogihakemistoa (http://www.blogilista.fi/hakemisto) selailemalla voit saada inspiraatiota oman blogin aiheeksi. Aiheesi voi tietysti olla myös sellainen, josta kukaan muu ei vielä bloggaa!  

Miten sitten kirjoittaisin?

Varaa blogijutun kirjoittamiseen riittävästi aikaa. Aikaa kuluu jutun suunnitteluun, kirjoittamiseen ja  muokkaamiseen – kenties myös valokuvaukseen, videokuvaukseen tai kuvituksen ja linkkien etsimiseen, jos haluat liittää juttuusi maustetta. Blogiin voit kirjoittaa persoonallisella ja rennolla otteella. Tärkeää on kuitenkin muistaa hyvä kieliasu; oikeinkirjoitus on silti syytä tarkistaa huolella. Hyvää ja sujuvaa kieltä on mukavampi seurata.


Muuta muistettavaa

Jos lisäät blogiisi  internetistä löytämiäsi kuvia tai muuta sisältöä, muista tekijänoikeusasiat.

Kuvia omiin blogijuttuihin voi etsiä vaikkapa Creative Commons -sivuston kautta, jonka ohjeilla et tule vahingossa rikkoneeksi tekijänoikeuksia. (kuvan lähde)

Muiden ottamia kuvia ei saa käyttää ilman viittausta alkuperäiseen lähteeseen.

Anna ja Jutta, Varustamo

Vertaisohjaajan tunnelmia Englannista

Tervehdys pilvisestä Etelä-Englannista! Viisi viikkoa täällä uusissa ympyröissä on vierähtänyt nopeasti. Pakkasin siis pakaasini Tampereella syyskuun puolivälin tienoilla ja suuntasin tänne Winchesteriin, Englantiin viettämään vaihto-opiskelujaksoa kolmeksi kuukaudeksi. Suomen päässä opiskelen Tampereen yliopistossa kasvatustiedettä neljättä vuotta, ja kaipasin arkeeni jotain uutta. Ja sitä vaihto-opiskelu totisesti on tarjonnut!

 Jotain uutta vai samaa vanhaa? Kuva täältä.

Vaikka Englanti on maana jossain määrin hämmentävän samanlainen kuin Suomi, on täällä silti riittänyt hämmästeltävää. Tämä on nimittäin ensimmäinen kerta allekirjoittaneelle täällä Isossa-Britanniassa! Ensimmäisinä päivinä tuntui oudolta, että kaikki paikalliset ovat tosi kohteliaita ja tulevat juttelemaan ventovieraille. Tunsin itseni ajoittain töykeäksi ja hiljaiseksi suomalaiseksi. Sää on kotoisan suomalainen - siis useimmiten harmaa ja sateinen, vaikkakin ensimmäiset kaksi viikkoa olivat yhtä auringonpaistetta, eikä takkia todellakaan tarvinnut. Paikallisten ruokavalio tuntuu koostuvan hyvin isolta osalta vaaleasta leivästä ja pekonista, ja englantilaiset kämppikset ihmettelevät meidän ulkomaalaisten kasviksista pursuavia jääkaapin hyllyjä.

Kampusalueen maisemia.

Opintojen alkamiseen sopeutuminen on vienyt oman aikansa, kuten se tuppaa kyllä viemään Suomessakin pitkän kesäloman jälkeen. Ensimmäinen viikko oli täynnä erilaisia infotilaisuuksia niin vaihtareille kuin muillekin uusille opiskelijoille, ja varsinaiset opinnot alkoivat vasta syyskuun viimeisellä viikolla. Täällä opiskelu onkin todella intensiivistä, koska sekä syys- että kevätlukukausi ovat kestoltaan vain 12 viikon pituisia. Heti toisella opiskeluviikolla oli jo nimittäin ensimmäinen ryhmäesitelmä, eikä tahti ole juurikaan hidastunut. Lukemista ja kirjoitettavaa riittää, ja sain kuulla, että tässä yliopistossa kasvatustieteet ovat yksi työläimmistä oppiaineista, mitä lukemiseen tulee. Oppitunnit ovat täällä painottuneita keskusteluun, eikä opettaja yleensä varsinaisesti opeta mitään uutta, vaan opiskelijoiden oletetaan lukevan etukäteen määrätyt artikkelit tai kirjat, joiden pohjalta keskustelua voidaan sitten käydä. Vieraalla kielellä esitelmien pitäminen, lukeminen sekä keskusteluun osallistuminen ovat vaatineet toisaalta suuria harppauksia oman mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta myös tuoneet sitä kaivattua rohkeutta käyttää vierasta kieltä.

Allekirjoittaneen uusi motto näin vaihtariaikana. Kuva täältä.

Oon viihtynyt täällä älyttömän hyvin, ja vaikka välillä opintoihin liittyvä työmäärä hirvittää, oon äärettömän tyytyväinen, että uskalsin lähteä tänne! Saa nähdä, mitä kaikkea jäljellä olevat pari kuukautta tuovat tullessaan - toivottavasti ainakin lisää reissuja ympäri Englantia ja ehkä jopa muitakin Ison-Britannian valtioita, kehittyvää kielitaitoa sekä uusien asioiden oppimista. Jo tähän mennessä oon oppinut ja huomannut uusia asioita itsestäni sekä saanut kilokaupalla uusia näkemyksiä omiin opintoihini. Näin lyhyelläkin kokemuksella voin suositella vaihtoon lähtöä, jos se vaan yhtään kiinnostaa!

Telma, Varustamo

Tikaspaja asettaa tikkaat työhön ja tulevaisuuteen

Pispalan Rollikkahallin kolmannessa kerroksessa oli Tikaspajan avoimien ovien päivä tiistaina 9. lokakuuta, jolloin Varustamo kävi tutustumassa heidän toimintaansa. Sympaattisen oloinen nuori mies tuli avaamaan ulko-oven ja tervehti sekä opasti niin ystävällisesti ja asian mukaisesti, etten meinannut tunnistaa aluksi oliko hän yksi oppilaista vai ohjaajista. Tikaspajan tilat näyttivät  viihtyisiltä uusine sohvakalusteineen ja nuorten ehdoilla tehdyt graffitit seinissä puhuivat puolestaan siitä mitä paikassa oli meneillään. Herkullinen kahvipöytä vei hetken ajasta, minkä jälkeen tutustuimme Tikaspajan nuoriin ja ylipäätään koko projektiin.

Tikaspajalla käy päivittäin keskimäärin 10 nuorta, jotka ovat 18 - 25 -vuotiaita. Heillä melkein kaikilla on jäänyt ammattikoulun suorittaminen kesken syystä tai toisesta. Nuoret kertoivat, että väärän alan valinta ja elämäntilanne olivat suurimpia syitä kiinnostuksen lopahtamiseen opiskeluja kohtaan ja sitä kautta koulun keskeyttämiseen. Tikaspajalle voi myös tulla vaikkei ammattikoulu paikkaa olisi laisinkaan. Tällöin saa apua ammatinvalintaan ja myös kokemuksia muilta nuorilta.

Ohjaajien kanssa räätälöidään nuoren omia tarpeita vastaava opiskelusuunnitelma. Tikaspajassa pystyy opiskelemaan normaaleja kouluaineita tai omaan ammatilliseen koulutukseen liittyviä kädentaitoja. Esimerkiksi Tampereen kauppaoppilaitoksessa opiskelleen nuoren opiskelusuunnitelma rakentui alalle hyödyllisistä aineista kuten matematiikasta ja kielistä. Tikaspaja auttaa nuorta etsimään työharjoittelupaikkaa. Osa nuorista oli saanut työharjoittelupaikan ja sitä kautta saanut suoritettua kesken jääneitä opintojaan. Sen kautta saattaa aueta paikka myös työelämästä.

Nuorille tarjotaan paljon aktiviteetteja esimerkiksi järjestämällä erilaisia liikuntaharrastuksia ja käymällä erilaisissa tapahtumissa. Kaikkien mielestä tällainen ajanviete luo ryhmähenkeä ja vähentää arjesta sekä opiskeluista syntyviä paineita. Esimerkkinä aktiviteeteista mainittakoon, että he osallistuvat ravintolapäivään, jonka he järjestävät 17.11. Nuorisokahvila Uniikissa. Silloin he suunnittelevat ja toteuttavat oman ravintolan yhdeksi päiväksi. Kaikki ovat silloin tervetulleita Uniikkiin!

Opinnot saattavat tuntua nuoresta ylitsepääsemättömän vaikeilta mitä erilaisempien syiden takia. Pitkä koulumatka tai jokin yksittäinen vaikea aine saattavat viedä halut ja koulu jää kesken. Kun kyselin siitä, kuinka nuoret ovat viihtyneet Tikaspajassa, yksi nuorista vastasi: “Mun mielestä kaikki täällä viihtyy hyvin ja porukka on hyvä. Mulle tää ainakin on syy herätä joka aamu uuteen päivään”. Tämä sai kaikki muutkin pöydän ääressä olleet nuoret nyökyttelemään ja jokainen oli asiasta samaa mieltä.

Tikaspajan Facebook-sivu: http://bot.fi/2yf
 
Otto Varustamo, vertaisohjaaja

Minun tarinani: Rosan yllättävät vaiheet, osa 6

Rosa on 20 -vuotias tyttö, joka on kertonut tarinaansa yläasteelta, lukiosta ja vaihtovuoden kautta ylioppilaana ammattikorkeakouluun opiskelemaan teatteri-ilmaisun ohjausta.

Aika ei riitä. 

Siltä minusta on viime aikoina tuntunut. Koulupäivät kestävät neljään tai kuuteen, ja sen jälkeen pitäisi ehtiä käymään kaupassa, tiskaamaan, laittamaan ruokaa (ja syömään se), harrastamaan, tekemään töitä ja läksyjä sekä nukkumaan!

Omilleen muuttaminen ei muuttanut elämääni juurikaan, sillä olen tottunut olemaan itsenäinen. Ainoa tuntuva ero on rahanpuute. Kun ei ole äitiä täyttämässä jääkaappia ja ostamassa WC-paperia, kaikki omaisuus tuntuu valuvan perustarpeisiin. Kuukauden lopussa on kymmenen euroa tilillä, ja opintotuestakin jää vuokran jälkeen reilusti alle sata euroa käteen.

Yritän silti säästää parhaani mukaan. Teen itse omat ruokani enkä syö ulkona tai edes koulun ravintolassa. Koitan vältellä vaatekauppoja ja kuljen pitkät bussi- tai junamatkat tarjousvuoroilla. Kaikki tämä on aika helppoa, sillä olen läpeeni pihi ihminen ja vaalin sisäistä pummiani. Kahmin mukaani kaikki löytämäni tyhjät muovipullot ja ahmin vatsani täyteen jos jossain on ilmaista apetta!

Harrastuksista ei ole tänäkään syksynä puutetta. Maanantaisin osallistun ylioppilasteatterin improvisaatioteatteriryhmään, tiistaisin käyn laulutunneilla ja keskiviikot ja torstait työskentelen. Pian alkavat myös kolmosvuotisten projektityöt, joissa me ykköset näyttelemme. Voisipa vuorokauteen lisätä edes yhden vaivaisen tunnin...

Tästä alasta minun on todettava, että vaikka päädyinkin tänne ikään kuin vahingossa, olen tullut varmemmaksi ja varmemmaksi siitä, että tätä sopivampaa koulutusta en itselleni osaisi kuvitella. Opiskelu on hauskaa, motivoivaa ja innostavaa. Tunnen, että valmistuttuani voin tehdä mitä vain haluan!

Mutta en halua vielä miettiä valmistumista, sillä edessä on yhä 3,5 vuotta kovaa työtä. Ja ulkomaanvaihto, totta kai! Sillä mitä olisi elämä ilman matkustelua?

Rosan tarina jää tauolle näillä näkymin, mutta saattaa palata vielä kun sitä vähiten odotat! Hyvää loppuvuotta kaikille!

Rosa

Vaaterista nuorille sisältöä arkeen

Varustamo vieraili Vaaterin avoimien ovien- päivässä 2.10 maanantaina. Paikka eli Valkeakosken ammattiopisto oli ennestään tuttu, joten perille oli helppo löytää. Luokkahuoneeseen oli keskelle laitettu sohvat ja pöydällä oli kahvia, teetä ja pizzaa. Kahvi oli erityisen hyvää, tunnelma oli rento, tiivis ja lämminhenkinen. Luulisin että nämä sanat kuvaavat yleisesti hyvin myös Vaateria.

Kuva Flickr: dive-angel

Vaateri on työpaja – projekti nuorille Valkeakoskella. Vaateri on suunnattu nuorille, joilla ei ole työtä tai opiskelupaikkaa syystä tai toisesta.  Melko usein käy niin että kun 16-vuotiaana päättää jotain, alkaakin 18-vuotiaana tuntua ettei se ollutkaan ihan se mun juttu. Tähän ilmiöön Vaaterin projektiohjaaja Janne kertoo törmänneensä useampaan kertaan, ja juuri tätä varten Vaateri onkin tarpeen.

Kuva Flickr: Johnjteeee

Projekti-ohjaaja Janne esittelee mielellään ja näkyvästi nuoristaan ylpeänä nuorten työpajan tuotoksia. Vaaterissa nuoret käyttävät paljon tietokoneita ja harjoittelevat mm. kuvankäsittelyä, joista tuloksia löytyi paljon luokan seiniltä. Nuoret ovat tehneet myös käsitöitä, mitkä menevät ihan myyntiinkin, esimerkiksi koruja. Lisäksi Vaaterilla on oma keittiö missä on mahdollisuus kartuttaa kokkaustaitoja. Yksi suurempi projekti Vaaterilla on ollut mykkäelokuvan tekeminen. Janne myös korostaa, että Vaaterissa opiskellaan paljon, menetelmät vaan joskus poikkeavat muista koulutusohjelmista.

Varustamo bongasi myös kolme nuorta miestä luokkahuoneen perältä. He eivät perussuomalaisen miehen tapaan kovin innoissaan keskustellut opiskeluasioista, mutta kyllä heiltä jotain kommenttia lopulta irtosi pienen suostuttelun jälkeen.

Yksi heistä oli 21-vuotias datanomiopiskelija ja työharjoittelussa Vaaterissa. Hän kertoi, että Vaaterissa on ollut mukavaa, ja tuli Vaateriin koska tänne oli helppo tulla kun on tuttu paikka jo valmiiksi.

Kaksi muuta olivat 20-vuotiaita Vaaterin opiskelijoita, molemmat heistä kertoivat viihtyneensä Vaaterissa. ”Vaateri on hyvä vaihtoehto, jos ei pääse kouluun eikä jaksa vain lojua himassakaan”, kertoi toinen opiskelija.  Hänellä oli myös tulevaisuuden suunnitelmat jo selvillä, hän aikoo Vaaterin jälkeen Tampereen aikuiskoulutuskeskukseen Kuorma-auton kuljettajaksi tai Järjestyksen valvojaksi.

Toimittanut: Vertaisohjaaja, Sanni

Nuorten kokemuksia: Tie ammattistartilta pinttikselle

Joskus oma ala löytyy sattumalta, eikä tie sen oman ammatin pariin ole aina se kaikkein helpoin ja mutkattomin. Oman tarinansa meille kertoo rohkea pintakäsittelyn opiskelija, jonka elämää on varjostanut jo pitkään sairaus nimeltä masennus.

"Olen 18-vuotias nuori ja aloitin ammattikoulun tänä syksynä. Kävin yhdeksännen luokan kahdesti, koska sairauteni takia en ollut koulussa ensimmäisenä vuonna juuri ollenkaan. Peruskoulun jälkeen menin ammattistartille, koska se oli sairauteni vuoksi helppo alku toisen asteen opinnoille. Hain sinne myös siksi, etten tiennyt mille alalle olisin suuntautunut opiskelemaan.

En vielä ammattistartin kevätlukukauden alussakaan ollut varma minne hakisin yhteishaussa. Ammattistartin aikana kävin monta alavaihtoehtoa läpi, mutta isäni alkoi puhua pintakäsittelyalasta. Aluksi ajattelin sen olevan täysin poissuljettu vaihtoehto, mutta pikkuhiljaa aloin pitää ajatuksesta. Päätin siis hakea sinne. Hain myös leipuri-kondiittoriksi, catering-alalle ja talouskouluun.

Kun yhteishaun tulokset tulivat ja pääsin pintakäsittelyalalle, en ollut vieläkään varma haluanko sinne. Mietin jo soittavani Tampereen ammattiopistoon ja kysyväni, pääsinkö leipuri-kondiittorialalle. Kuitenkin pidempi ja hankalampi koulumatka ratkaisivat asian ja päätin mennä pinttikselle VAAOon.

Kesän lopussa alkoi jännitys kasvaa. Vaikka koulu oli tuttu, sinne meno jännitti paljon. Aivan uudet luokkakaverit, luokkatilat, opettajat ja ala. Minulla kuitenkin kävi hyvä säkä. Yksi tietämäni tyttö alkoi jutella minulle Facebookissa, että on tulossa samalle alalle. Tapasimme koulun alkua edeltävänä päivänä ja sovimme menevämme yhdessä kouluun.

Minulla ei juurikaan ollut odotuksia alan suhteen. Lähdin sinne avoimin mielin! Se palkittiin, sillä olen viihtynyt erinomaisesti. Olen saanut kavereita ja meillä on hyvä luokkahenki. Opettajat ovat mukavia ja tekeminen on monipuolista. Lukuaineet ovat paljolti yläasteen kertausta, mutta siellä tulee myös alaan liittyvää asiaa.

Minulle ammattikoulu oli ainoa vaihtoehto. En edes harkinnut lukioon menoa, koska aloin jo seitsemännellä luokalla jännittää lukion ylioppilaskirjoituksia, niin oudolta kuin se kuulostaakin! Mielestäni ammattikoulussa on hauskaa. Monesti siellä minusta tuntuu, etten edes ole koulussa vaan hengailemassa kavereiden kanssa jossain! Siellä on rento ilmapiiri ja suosittelen sitä kaikille! :)"

Syksyn yhteishaku on nyt käynnissä, muista hakea jos olet vailla opiskelupaikkaa! Tsemppiä ja mukavaa syksyä kaikille! :)

Sanni, Varustamo

Lukioon vai ammattikouluun?

Lukio on yleissivistävä koulu, kun taas ammattikoulusta saa ammattitaidon. Lukiossa keskitytään opiskelemaan reaaliaineita, kieliä ja matemaattisia aineita. Ammattikoulusta valmistuu käytännönläheiseen ammattiin.

Otto opiskelee Nokian lukiossa ja valmistuu ylioppilaaksi nyt syksyllä 2012.
Sanni opiskelee kolmatta vuotta lähihoitajaksi Valkeakosken ammatti- ja aikuisopistossa.

Millainen on tyypillinen koulupäivä/-viikko?
Otto: Lukiossa koulupäivien pituus riippuu jaksoon valittujen kurssien määrästä. Yleinen kurssimäärä on 5 - 7 kurssia jaksoa kohden. Sillä määrällä päivien pituudet ovat keskimäärin 4 - 6 tuntisia. Kolmannella vuodella kurssien määrä vähenee, jolloin jää aikaa esimerkiksi yo-kokeiden lukulomaa varten. Koulua on pääsääntöisesti viisi päivää viikossa.

Sanni: Ammattikoulussa tyypillinen koulupäivä ja kouluviikko varmasti vaihtelevat ammattikouluittain. Me emme valitse kursseja juurikaan, joten emme voi hirveästi vaikuttaa lukujärjestyksen sisältöön. Tyypillinen koulupäivä riippuu jaksosta: onko pakollisia aineita kuten äidinkieltä ja matikkaa, vai onko ammatillisia aineita. Melko tyypillistä on, että meillä on koko päivänä yhtä ja samaa opettajaa, sekä yhtä ja samaa ammatillista ainetta. Usein kuitenkin ammatillisen opiskelun päivään kuuluu teoriaa, keskustelua ja käytännön harjoittelua.

Työmäärä: pystytkö esimerkiksi käymään töissä koulun ohella?
Otto: Lukio vie oman aikansa vapaa-ajasta, koska siellä tulee todella paljon läksyjä. Jos koulu loppuu esimerkiksi neljältä ja sen jälkeen tekee läksyt, ei aikaa työntekoon juurikaan jää. Itselleni pari päivää viikossa parin tunnin ajan tehtävä työ on sopiva määrä. Monet keskittyvät viikonloppuisin työntekoon, joka on myös hyvä vaihtoehto. Kun osaa jäsentää ja aikatauluttaa koulun ja työnteon keskenään, saa ajan varmasti riittämään.

Sanni: En ole tainnut saada ollenkaan läksyä koko ammattikoulu aikana, vaikka on kolmas vuosi jo menossa. Näyttösuunnitelmia on täytynyt tehdä ja opinnäyte vie paljon aikaa, mutta olen kyllä ehtinyt käydä töissä koulun ohella aivan tarpeeksi. Työharjoittelun aikana itse en ainakaan jaksa tehdä iltatöitä, että viikonloppuisin sitten.

Millaista on sosiaalinen elämä?
Otto: Koulussa ja sen ulkopuolella on hyvät mahdollisuudet sosiaaliseen elämään. Koulussa näkee koko ajan kavereita. Tunneilla opiskelu sujuu monesti ryhmätöissä tai ihan vain kaverin kanssa. Välitunneilla on hyvä palautua kaveriporukan kanssa ja ajatella hetken muuta kuin koulua. Koulun ulkopuolella viikolla aikaa jää yleensä iltaisin kavereiden tapaamiseen. Itselläni golfin pelaaminen tuo virkistäviä sosiaalisia hetkiä ja vaihtelua rankkoihin koulupäiviin. Viikonloput ovat itselläni yleensä pyhitetty kavereiden kanssa olemiseen ja rentoutumiseen.

Sanni: Koulussa tulee juteltua paljon luokkakavereiden kanssa ja meillä on myös ammattikoulussa paljon keskustelua ja ryhmätöitä. Iltaisin jaksaa hyvin viettää aikaa kavereiden kanssa, jos ei ole töissä. Viikonloppuisin sitten on ainakin aikaa nähdä kavereita. Itse olen kyllä sortunut siihen, että joudun liiankin usein sanomaan kavereille, että olen töissä. Pitäisi antaa itselle enemmän aikaa rentoutumiseen.


Entä opiskelutavat yleisesti ja valinnanvara opintojen suhteen?
Otto: Lukiossa saa itse valita kurssien määrän ja sen mitä kursseja haluat ottaa mihinkin jaksoon. Vuosittaiset kurssimääräsuositukset ja tietyt pakolliset aineet ohjaavat kuitenkin pitkälti lukujärjestyksen laatimista. Itselleni mahdollisuus valita omat kurssini ovat olleet välillä hyödyksi. Vaikeita aineita ei kannata ottaa enempää kuin niitä on pakollisena. Jos esimerkiksi harrastus tai työ vie osan vapaa-ajasta, kannattaa lukujärjestys laatia sopivan laajuiseksi. Lukiossa pystyy keskittymään tiettyihin aineisiin, jotka ovat kiinnostavia tai helppoja. Lukion loppurutistus eli ylioppilaskokeet vaativat kaiken tiedon mitä olet kyseisestä aineesta koko aikana oppinut. Sen takia on tärkeää, että opiskelu on mukavaa ja oppiminen tehokasta. Valinnanvaraa opinnoissa on jonkin verran. Voit lukea eri kieliä, matemaattisia aineita ja koulusta riippuen esimerkiksi teatteri-ilmaisua. Parasta kuitenkin on se, että yhtä ainetta kohden löytyy paljon ja monipuolisesti kursseja opiskeltaviksi ja omasta mielestään turhat aineet voi jättää pois.

Sanni: Ammattikoulussa saa valita vapaasti valittavat kurssit, joita on 10 opintoviikkoa, lisäksi me olemme yhdessä luokan kanssa äänestämällä valinneet muut valinnaiset opinnot. Käyn pientä ammattikoulua, joten kursseja ei voi niin paljoa valita kuin isommissa kouluissa. Opiskelutavasta tulee mieleen, että opiskelussa täytyy itse ottaa vastuuta melko paljon, koska opettaja ei enää hengitä samalla tavalla niskaan kuin esimerkiksi yläasteella. Lisäksi opiskelu myös ammattikoulussa vaati työtä yleisestä bemariamis-harhakuvasta huolimatta. Suosittelen kaikille aloittaneille amiksille, että ottakaa tosissaan heti alusta niin on helpompaa sit lopussa!

Muita plussia/miinuksia?
Otto: Plussaa on ehdottomasti vapaus valita itseään kiinnostavat aineet ja aiheet. Lukiossa opiskelu on itsenäisempää ja vastuu opiskeluaan kohden kasvaa. Itselleni se on tuonut jollakin tapaa lisää motivaatiota, kun saa itse päättää asioista, vaikka välillä tuntuu, ettei meinaa selvitä kaikesta koulutyöstä. Lukio antaa hyvän pohjan ja mahdollisuuden päästä oikeastaan mihin vain jatko-opiskelupaikkaan, kunhan siihen jaksaa kunnolla panostaa.

Sanni: Plussaa ainakin on se, että opiskellaan käytännön kautta melko paljon. Sopii mulle hyvin. Lisäksi tykkään, kun saa ottaa itse vastuuta, eikä tekemisiä kytätä enää. Miinuksena tulee mieleen yleisaineiden helppous, koska minulle ne olivat helppoja. Kertaus on opintojen äiti, eikö ;)

Otto ja Sanni, Varustamo

kuva http://www.flickr.com/photos/rosipaw/4368400126/