Rosa on 20 -vuotias tyttö, joka on kertonut tarinaansa yläasteelta, lukiosta ja vaihtovuoden kautta ylioppilaana ammattikorkeakouluun opiskelemaan teatteri-ilmaisun ohjausta.
Aika ei riitä.
Siltä minusta on viime aikoina tuntunut. Koulupäivät kestävät neljään tai kuuteen, ja sen jälkeen pitäisi ehtiä käymään kaupassa, tiskaamaan, laittamaan ruokaa (ja syömään se), harrastamaan, tekemään töitä ja läksyjä sekä nukkumaan!
Omilleen muuttaminen ei muuttanut elämääni juurikaan, sillä olen tottunut olemaan itsenäinen. Ainoa tuntuva ero on rahanpuute. Kun ei ole äitiä täyttämässä jääkaappia ja ostamassa WC-paperia, kaikki omaisuus tuntuu valuvan perustarpeisiin. Kuukauden lopussa on kymmenen euroa tilillä, ja opintotuestakin jää vuokran jälkeen reilusti alle sata euroa käteen.
Yritän silti säästää parhaani mukaan. Teen itse omat ruokani enkä syö ulkona tai edes koulun ravintolassa. Koitan vältellä vaatekauppoja ja kuljen pitkät bussi- tai junamatkat tarjousvuoroilla. Kaikki tämä on aika helppoa, sillä olen läpeeni pihi ihminen ja vaalin sisäistä pummiani. Kahmin mukaani kaikki löytämäni tyhjät muovipullot ja ahmin vatsani täyteen jos jossain on ilmaista apetta!
+017.JPG)
Harrastuksista ei ole tänäkään syksynä puutetta. Maanantaisin osallistun ylioppilasteatterin improvisaatioteatteriryhmään, tiistaisin käyn laulutunneilla ja keskiviikot ja torstait työskentelen. Pian alkavat myös kolmosvuotisten projektityöt, joissa me ykköset näyttelemme. Voisipa vuorokauteen lisätä edes yhden vaivaisen tunnin...
Tästä alasta minun on todettava, että vaikka päädyinkin tänne ikään kuin vahingossa, olen tullut varmemmaksi ja varmemmaksi siitä, että tätä sopivampaa koulutusta en itselleni osaisi kuvitella. Opiskelu on hauskaa, motivoivaa ja innostavaa. Tunnen, että valmistuttuani voin tehdä mitä vain haluan!
Mutta en halua vielä miettiä valmistumista, sillä edessä on yhä 3,5 vuotta kovaa työtä. Ja ulkomaanvaihto, totta kai! Sillä mitä olisi elämä ilman matkustelua?
Rosan tarina jää tauolle näillä näkymin, mutta saattaa palata vielä kun sitä vähiten odotat! Hyvää loppuvuotta kaikille!
Rosa
Kiva, että olet oikealla alalla Rosa! Ja tsemppiä opiskelijaelämään! :)
VastaaPoistaSara, Varustamo
Jep tsemppiä elämään ja se on hyvä jos on löytänyt oman alansa. Tuttua minullekkin tuo ajan riittämättömyys ja samoin rahan. Ei tunnu mikään riittävän mihinkään enää. 4 asti koulu ja siihen päälle muuta opiskelua ja sali-harrastus kun lukeakin haluaisi ihan huvikseenkin. Kelpaisi se extra tunti. :)
VastaaPoistaTaija, Varustamo? :))