Kaksi vuotta uuden oppimista

Kuulin Varustamosta ensimmäisen kerran alkuvuodesta 2011, jolloin bongasin ainejärjestöni sähköpostilistalta mainoksen verkkovertaisohjaajakoulutuksesta. Kiinnostuin oitis, enkä vähiten siksi, että minulla oli juuri työn alla mediakasvatuksen sivuainekokonaisuus. Sosiaalisen median hyödyntäminen muuhunkin kuin yhteydenpitoon kavereiden kanssa kiinnosti. Lisäksi mahdollisuus osa-aikatöihin hankkeessa oli hyvä houkutin. Hain mukaan ja kohta jo aloitinkin Varustamon ensimmäistä VOV-koulutusta. Koulutuksessa itselleni tärkeintä antia oli tutustuminen lukuisiin erilaisiin nuorten palveluihin niin verkossa kuin ympäri Pirkanmaatakin. Oli myös mielenkiintoista harjoitella esimerkiksi chat-ohjausta sekä kysymys-vastaus -palstan kysymyksiin vastaamista.

Töiden aloittaminen kesäkuussa 2011 oli jännittävää: aloimme yhdessä suunnitella ja lopulta toteuttaa Varustamon erilaisia palveluja. Koko kesä kului pikkuhiljaa toimintaa ideoidessa ja käynnistäessä. Itseäni kiinnostivat erityisesti blogit ja kirjoittaminen, ja olinkin mukana perustamassa ja aloittamassa Varustamon blogia. Lisäksi tehtäviini kuului yhteistyö Pirkanmaan ammattistarttien kanssa, ja olen alusta asti vastannut starttilaisten yhteisestä Kokemusblogista. Ensimmäisen kesän jälkeen työnkuvaani on kuulunut myös muita, mitä erilaisempia tehtäviä. Olen muun muassa ollut vertaisohjaajana chateissa ja Varustamon IRC-Galleriayhteisön keskusteluissa, vieraillut kouluilla ja erilaisissa tapahtumissa, kirjoittanut ja toimittanut blogijuttuja sekä perehdyttänyt toisen vertaisohjaajakoulutuksen tulokkaita tehtäviinsä. Näin hankkeen loppumetreillä paljon työtunteja on uponnut seminaarijärjestelyihin ja artikkelijulkaisun kirjoittamiseen.

Varustamossa työskennellessäni loin ensimmäistä kertaa profiilin IRC-Galleriaan.

Olen iloinen siitä, että monipuoliset työtehtävät Varustamolla ovat antaneet minulle paljon uutta kokemusta ja oppia. Ennen vertaisohjaajakoulutusta en täysin hahmottanut millainen on vertaisohjaajan rooli, ja asia on pohdituttanut matkan varrellakin. Työskennellessäni olen oppinut, että vertaisena olossa tärkeää on olla läsnä, kuunnella, jakaa tietoa ja ennen kaikkea omia kokemuksiaan. Olen huomannut, että ei tarvitse olla täysin samassa tilanteessa tai täysin samanikäinen voidakseen olla vertainen. 

Varustamosta olen saanut paljon oppia myös yleensä ohjaukseen ja nuorten kanssa työskentelyyn. Tietysti Varustamolla kaikkeen tekemiseen on jollain tavoin liittynyt sosiaalinen media. Kahden vuoden aikana olen oppinut hurjasti uutta siitä, miten sosiaalisen median välineitä voidaan käyttää ohjauksen, tuen, neuvonnan ja tiedotuksen välineinä. Minulle uudet välineet ovat tulleet tutummiksi (esim. Twitter ja IRC-Galleria) ja vanhoista tutuista (esim. blogit) on löytynyt paljon uusia puolia. On ollut kiva oppia itse tekemällä, mutta hyvin valaisevaa on ollut myös tutustua jo kauemmin olemassaolleisiin palveluihin ympäri Suomen.

Varustamossa Facebookkailu työajalla on kuulunut asiaan.

Lisäksi suurena plussana olen tutustunut mahtaviin työtovereihin ja saanut nauttia hyvästä yhteishengestä vertaisohjaajien kesken. Ja jo vertaisohjaajille annettu vastuu ja vapaus ideoida sekä tuottaa sisältöä eri palveluihin on ollut hienoa. Kaikin puolin Varustamossa työskentely on siis ollut opettavainen ja hauska kokemus sekä sopinut mitä mainioimmin opiskelujen oheen. Varustamossa työskentelyn aikana myös minä olen vaihtanut koulutusalaa, kun pääaine vaihtui kasvatustieteestä psykologiaksi ja opintoja on edessä vielä parisen vuotta. Uskon, että Varustamossa hankitut kokemukset nuorten parissa työskentelystä, vertaisohjauksesta ja sosiaalisen median hyödyntämisestä tulevat käyttöön vielä myöhemmissäkin työkuvioissa. Tyytyväisin mutta hieman haikein mielin kahden vuoden rupeamani Varustamolla päättyy, ja lähden reppu täynnä kokemuksia kohti uusia tuulia.

Anna, Varustamo

Varustamolta kokemukset ja eväät eteenpäin

Oman Varustamo koulutukseni aloitin talvella 2012 ja heti sen päättyessä huhtikuun puolessa välissä, aloitin työt Varustamo hankkeessa vertaisohjaajana.

Koulutus oli kaikin puolin mielenkiintoinen, opin paljon uutta niin minulle uusista kuin ennestään tutuistakin sosiaalisista medioista. Löysin aivan uusia puolia itsestänikin kun huomasin nauttivani asetettujen tehtävien parhaani mukaan tekemisestä. Oli aika jännittävää oppia käyttämään esimerkiksi Google Driveä ja Facebookin ryhmätoimintoja. Tein jopa oman Google+ tilin ja aloin käyttää sitä ihan omien harrastusteni parissa. Harrastan aktiivista kirjoittamista runojen ja novellien parissa ja parhaillaan työstän romaania. Google+ osoittautui täydelliseksi apuvälineeksi kun ei tarvitse raahata muistitikkua joka paikkaan vaan voi vain kirjautua Googleen ja jatkaa kirjoittamista missä tahansa. Kaikki tallentuu sinne jo kirjoittaessa. Ei tarvitse edes muistaa painaa sitä halvatun SAVE-nappia.
 

Taijan Facebook-profiilikuva: “Koska muut kuin Laura ja Rosa ei osaa käyttää painttia.”

Koulutuksen aikana opin myös kirjoittamaan blogimerkintöjä ja myöhemmin työssä pääsin toteuttamaan itseäni aivan uudella tavalla kirjoittamalla juuri siitä tarkoitetusta vertaisohjaajan näkökulmasta.

Työskennellässäni Varustamolla sain myös kaikennäköistä muuta uutta ja mielenkiintoista kokemusta kuten esimerkiksi kävimme muiden vertaisohjaajien Einon ja Terhin kanssa esitelmöimässä Erasmus ryhmälle englanniksi. Esitys onnistui hyvin ja vastaanotto oli kerrassaan mahtava. Kaiken kukkuraksi saimme vielä jäädä Einon kanssa Erasmuslaisten kulttuuri-iltaan. Ainutlaatuisia kokemuksia - niitä tässä on riittänyt matkan varrella paljon odotettua enemmän.

Uutta tietoakin on tullut aivan odottamattomista suunnista. En esimerkiksi tiennyt puolistakaan nuorten pajoista sun muista palveluista netissä saati omassa kotikaupungissanikaan ennen kuin aloitin Varustamon koulutukseni. Yleisesti nuorten kanssa työskentelyn arvo nousi huomattavasti silmissäni. Sitä oli vähän vaikea alkuunsa arvioida tai ajatella silleen kun en ole oikein koskaan ollut ohjattavana tai muutenkaan saanut apua silloin kun olisin itse sitä aikoinaan tarvinnut. Nyt kun on itse päässyt ohjaamaan ja auttamaan, huomaa kuinka tärkeätä työtä se on. Olen jopa vienyt töitäni kotiin ja pyrkinyt auttamaan sisaruksiani vaikeiden valintojen edessä.

Taija, Varustamo

Millaista on ollut työskennellä Varustamossa?

Näin ilmoituksen Varustamon vertaisohjaajakoulutuksesta yliopiston sähköpostilistalla keväällä 2012 ja päätin hakea koulutukseen. Kiinnostustani herätti ajatus käytännönläheisemmästä kurssista kuin mitä opiskelupaikassani yliopistolla yleensä tarjotaan sekä mahdollisuus saada oman alan työkokemusta. Hakemuksen kirjoitus jäi hieman viime tippaan ja etsin Tampereen keskustassa postilaatikkoa, josta hakemus lähtisi vielä saman päivän aikana -onneksi sellainen löytyi ja tulin valituksi koulutukseen. Koulutus itsessään oli mielenkiintoinen ja mukavaa vaihtelua kirjatentteihin. En vielä siinä vaiheessa ollut aivan sisällä Varustamon toimintamallissa, joten erityisen mukavaa oli tavata vertaisohjaajia ensimmäisestä koulutuksesta. Opin myös paljon uutta erityisesti sosiaalisesta mediasta, esimerkiksi käyttämään Wordpressiä. Osa koulutus ja nuorisotyön puolesta olivat jo tuttuja omista kasvatustieteen ja sosiaalipsykologian yliopisto-opinnoistani.

Nuorten Kevät ESR-teemaseminaarivierailu Helsingissä. Kuva: Sara.

Työt Varustamossa aloitin koulutuksen loppuessa toukokuussa 2012. Alussa olin aivan ulalla siitä, mitä nyt pitäisi tehdä. Muistan miettineeni, onko hanketyö aina näin sekavaa. Vähitellen käytyäni yhteisissä tapaamisissa, perehdytyksissä ja saatuani omia vastuualueita alkoi työnkuva ja koko hanke selkiintyä. Työtehtäväni Varustamossa viettämäni reilun vuoden aikana ovat vaihdelleet jonkin verran. Olen saanut erittäin monipuolista kokemusta hankemaailmasta, sosiaalisesta mediasta, seminaareista, nuorisotyöstä ja paljosta muusta. Suurimman osan ajasta olen ollut yhdessä muiden kanssa vastuussa IRC-Galleriasta, jota olin aivan alussa ideoimassa, Varustamon blogista ja kotisivuista. Alussa toimin aktiivisesti IRC-Galleriassa ja kirjoitin paljon blogitekstejä. Keväällä 2013 osallistuin myös chatteihin, mikä oli uusi ja mielenkiintoinen kokemus: chattaillessa kun ollaan kaikista eniten vuorovaikutuksessa ohjaamiemme nuorten kanssa. Avustin myös kolmannessa vertaisohjaajakoulutuksessa erityisesti blogiperehdytyksien osalta. Yksi antoisimmista tehtävistäni läpi hankkeen on ollut sidosryhmäyhteistyö, ja olenkin osallistunut tapaamisiin ja vierailuihin aina, kun se on ollut mahdollista. Pidän tapaamisista, sillä niillä olen oppinut paljon eri toimijoista ja asioista ja tavannut uusia ihmisiä. Kun hankkeen lopussa tarjoutui mahdollisuus tulla Varustamon kokoaikaiseksi työntekijäksi touko-kesäkuuksi, tartuin tilaisuuteen innolla. Kokopäivätyössä onkin ehtinyt syventyä vielä tarkemmin työhön. Myös työnkuvani muuttui, kun olemme kahden muun kokoaikaisen vertaisohjaajan kanssa keskittyneet päätösseminaarin järjestämiseen sekä Varustamon artikkelikokoelman kirjoittamiseen. Vaikka olin mukana järjestämässä jo Varustamon väliseminaaria, on uusia asioita tullut jälleen paljon.

Vaaterin seminaarimatkalla. Kuva: Telma.

Varustamossa työskentely on antanut paljon tietoa ja kokemusta, mitä ei koulukirjoista voisi oppia. Uskon, että vaikka tuleva työni ei liittyisi millään tapaa nuoriin, olen oppinut paljon asioita, joita voin hyödyntää jatkossa. Erityisesti sosiaalisen median osaamista tarvitaan nykypäivänä lähes joka alalla. Varustamo on entisiin työpaikkoihini verrattuna ollut aivan erilainen kokemus. Opiskelijalle se on ollut aivan mahtava työpaikka, sillä kun opiskelujen kanssa on ollut kiirettä, olen voinut tehdä vähemmän tunteja. Olen saanut suunnitella omat työaikani ja on ollut hienoa, että olen voinut tehdä töitä etänä vaikkapa kotipaikkakunnallani vieraillessa. Suurimman osan viihtyvyydestä ovat kuitenkin luoneet muut vertaisohjaajat ja hyvä yhteishenki. Usein onkin ollut kiva tulla töihin jo senkin takia, että näkisi muita. Vaikka olen ollut Varustamossa töissä reilun vuoden, tuntuu aika paljon pidemmältä, mutta positiivisessa mielessä. Odotan hankkeen loppumista toisaalta jopa hieman haikein mielin -keskiviikkoillat ovatkin vapaita, eikä meillä ole enää viikkopalaveria! Myös opintoni ovat loppumassa, joten on aika suunnata jälleen työnhakuun. Uskon, että siinäkin voin hyödyntää Varustamoajan oppejani.

ITK2013 toripiste. Kuva: Telma,

Terhi Hämäläinen, Varustamo

Videopelit - Tervehenkinen harrastus vai tie syrjäytymiseen?

Pelien suosio on kasvanut huimasti vuosien saatossa. Yhä useammalla perheellä on varaa konsoliin tai kunnon pelikoneeseen. Faneja on huimasti ja peleille on pyhitetty nettisivuja, lehtiä ja tapahtumia.

Kuten aina, suosio tuo mukanaan kritiikkiä ja paheksuntaa. Pelien sanotaan innostavan nuoria väkivaltaan ja antavan huonoja vaikutteita. Myös terveydelliset haitat, kuten liikalihavuus, näön huonontuminen ja erilaiset kivut ovat suuressa äänessä.

Päätin kuitenkin kysyä mielipiteitä suoraan pelaavilta nuorilta, harrastajahan osaa tietenkin itse aina parhaiten kertoa aiheesta. Vapaaehtoisiksi kyselyyn suostuivat vertaisohjaajat Eino ja Taija, sekä VOV3-koulutusvastaava Laura.

1. Pelaatko videopelejä? Jos pelaat, millaisia, miksi? Jos et, miksi?

Eino:Tykkään pelata ja osaan pelata aikalailla kaiken tyylisiä pelejä ja tällä hetkellä pelaan pääosin Dofusta, Planetside 2:ta ja välillä pelaan CIV V:tä (Civilization 5). Itse tykkään eniten strategiapeleistä, sillä ne ovat mielestäni kaikista mielenkiintoisimpia. Pelit ovat muutenkin aikalailla hyvää ajanvietettä jonka takia niitä on myös mukava pelata.

Taija: Alunperin pelasin kaikkia pelejä enimmäkseen sen takia että pystyin olemaan oma itseni hahmoni takana ja maailma oli paljon kauniimpi silleen aika traumaattisen lapsuuden aikoihin. Nykyään pelaan suurimmaksi osaksi tyydyttääkseni kilpailuhenkisyyteni. Strategiapelejä pelaan koska pidän jonkinlaisesta omien joukkojen kontrolloinnista niin että olen ainoana vastuussa pelin kulusta ja niin voitosta kuin häviöstäkin. Roolipelejä pelaan enimmäkseen viettääkseni aikaa online ystävieni kanssa ja paetakseni arkea.

Laura: Pelaan koneella aina kun on luppoaikaa CIV4-peliä tai Harry Potterin Legoversiota. Pelasin aiemmin WoWia, mutta se on jäänyt ajanpuutteen vuoksi kokonaan pois. Pelaan pelejä lähinnä ajatusten viemiseksi pois kaikista muista asioista. Nautin peleistä, jotka eivät ole liian monimutkaisia, mutta kuitenkin suhteellisen vaikeita. Roolipelit ovat erityisesti mieleeni ja sellaiset, jossa ei suoranaisesti ammuta.

Kuva http://www.mobygames.com/

2. Onko videopeleistä mielestäsi mitään haittaa?

Eino: Ei videopeleistä varsinaisesti mitään haittaa ole näin yleisesti katsoen, mutta on tietenkin maailmassa niitä joitain jotka ottavat pelaamisen liian vakavasti ja sitten saattavat istua kököttää koneella/konsolilla monet päivät ja usein olen itsekkin huomannut, että on tuo ruokapolitiikka on jäänyt vähäiselle jos olen keskittynyt peliin, mutta kyllä sitä sitten syö kun on oikeasti tarve.

Taija: Jaa-a on siinä mielessä että jos on oikeesti todella koukuttava niin sitten voi mennä yöunetkin siinä pelatessa mikä onkin sitten huonompi homma. Sitten sekin vielä että jos sitä tekee mielummin ku esim. läksyjä ja ne sitten jää niin se on kans huonompi homma. Itselle ei ole koskaan tapahtunut.

Laura: Haitallista se ei mielestäni ole. Mikäli siihen muodostuu riippuvuus, niin silloinhan siitä tulee haitallista. Mielestäni pelien maailma on kuitenkin melkein kaikille selkeästi erotettavissa todellisuudesta. Tietysti pelejä pelataan koneella ja koneen valoaaltojen on ilmeisesti todettu vaikuttavan jotenkin aivoaaltoihin, mutta en nyt siitä osaa sanoa. Ainakin tekee silmille vähän huonoa. Ja ryhdille. Mutta sopivasti käytettynä en näe mitään haittaa peleissä.

3. Voiko pelaamisesta olla jotain hyötyä?

Eino: Pelaamisesta on mielestäni todella paljon hyötyä, sillä niissä oppii kieliä kuten itse opin nuorena jo ihan hyvin ymmärtämään englantia, koska pelasin Runescapea jossa oli hyvin paljon englanninkielisiä henkilöitä ja kyllähän niitä sitten halusi ymmärtää. Joistain peleistä kuten God of War oppii ajattelua siten, että kun tulee vaikea tilanne niin miten siitä pääsee sitten läpi. Lisäksi peleissä nykyään jos pelaa netissä tapaa usein mielenkiintoisia muita pelaajia ja mm. dofuksesta olen saanut muutaman hyvän skype-kaverinkin, yksi Englannista, yksi Hollannista ja yhden Chicago, Illinoisista.

Taija: Voi. Itse kartutin englanninkielen sanastoni todella laajaksi pelaamalla; questit ja vastaavat kaikki englanniksi ja myös smalltalk-harjoitusta saa niin kirjallisena kuin skypessä puheen harjoitteluna myös. Kehtaisin ehkä myös väittää etten välttämättä olisi tällä hetkellä sane jos en olisi pelannut lapsuuteni ohella. Ja heh onhan sitä karttunut in real life kokemustakin kun on tavannut kanssapelaajia. Jopa 3 viimeisintä poikaystävääni ovat kaikki kanssapelaajia. Eipä ole tarvinnut miettiä että missä viettävät aikaansa; auttaa mustasukkaisuuden kanssa myös.

Laura: Pelit ovat harrastus, jonka kautta on mahdollista tavata muita ihmisiä ja kehittää omaa itseään. Pelit kehittävät loogisia taitoja ja käsi-silmä -koordinaatiota. Harrastukset ovat aina hyvästä :)

Kuva http://www.destructoid.com/

4. Mitä mieltä olet nykyisten pelien ikärajoituksista? Pitäisikö joidenkin pelien rajoituksia nostaa tai laskea?

Eino: Ikärajoituksilla ei ole nykypäivänä mitään merkitystä sillä jos joku nuori haluaa pelin jota ei kaupasta voi ostaa, niin hän ostaa sen sitten netistä, pyytää vanhempiansa ostamaan sen tai kavereitansa. Mielestäni ne ovat myös hyvin paljon suosituksia, on hyvin paljon pelejä joissa on +18-ikäraja, mutta eivät ne pelit nyt niin kamalia ole. Mielestäni pitäisi laskea.

Taija: Mielestäni ikärajoituksilla ei oikeasti tunnu olevan mitään väliä; että mitäpä tähän.... Ikärajoittelu on vanhempien tehtävä - aina ollutkin.

Laura: Mielestäni tällä hetkellä ikärajoitukset ovat aivan hyviä. Se on vanhempien tehtävä päättää, mitä oma lapsi tekee, ei valtion rajoittaa.

5. Onko videopeleillä liian suuri rooli nuorten maailmassa?

Eino: Onhan se nykyään melko suuri rooli, sillä yhä useammat ostavat konsoleita nykypäivänä ja sitten myös tietenkin pelaavat niitä. Aina kun tulee tylsää, haluaa viettää aikaa kavereidensa kanssa, kun ei keksi muutakaan, niin siirrytään sitten pelien ihmeelliseen maailmaan. Kunhan muistaa vain sen, että missä menee sen järkevän pelaamisen raja niin ei siinä ole mitään haittaa.

Taija: Jaahas... Vastaisin tähän että kyllä JA ei.

Kyllä, koska jotkut ajautuvat todella syvälle peleihin eivätkä sitten enää välitä omasta elämästään ollenkaan; koulussa käynti jää ja läksyjen tekeminen. Oma perhekin tuntuu jäävän toissijaiseksi kun elämä siirtyy peliin. Tunnen monta jotka ovat ainakin jossain kohtaa elämäänsä ajautuneet tähän tilanteeseen.

Ei, koska varmasti on myös sellaisia tässä maailmassa jotka syrjäytyvät ihan peleistä riippumatta ja joilla ei oikeasti ole minkäänlaista linkkiä maailmaan. Pelissä sentään on mahdollista tutustua toisiin ihmisiin ja kanssakäydä heidän kanssaan ja kuten ystäväni mies osuvasti sanoi jos kaksi "syrjäytynyttä" päätyy tekemään jotain yhdessä niin eiväthän he enää ole syrjäytyneitä.

Laura: En ole ainakaan huomannut, että olisi. Pelit ovat yksi tapa viettää aikaa. Toki ne voivat viedä aikaa esimerkiksi kavereiden kanssa olemiselta ja terveelliseltä urheilulta ja ulkoilulta. Kuitenkin näen nämä henkilökohtaisina valintoina. On se parempi kuitenkin pelata pelejä kuin ryypätä kaupungilla. Pelit yhdistävät ihmisiä omalla tavallaan, ja kaikki ihmisiä yhdistävät asiat ovat hyvästä. Pelien kautta voi myös olla interaktiivinen ja pitää hauskaa ystävien kesken :) Tiedän toki monia, jotka ovat jääneet jumiin moneksi päiväksi pelien eteen sen sijaan, että olisivat vaikkapa käyneet koulussa. Mutta ei sekään ole suoraan pelien vika tai niiden roolin nuorten keskuudessa. 

Toimittanut Gizlan, Varustamo

Minun tarinani: Rosan yllättävät vaiheet, osa 7

Rosa on 20 -vuotias tyttö, joka on kertonut tarinaansa yläasteelta, lukiosta ja vaihtovuoden kautta ylioppilaana ammattikorkeakouluun opiskelemaan teatteri-ilmaisun ohjausta.

Hei kaikki!

Oliko ikävä? Kirjoitin kuulumisia viimeksi lokakuussa opintojeni alussa.

No, voitte unohtaa kaiken mitä silloin sanoin, sillä moni asia on kääntynyt nyttemmin päälaelleen. Odotan tällä hetkellä ammattikorkean tuloksia. Hain nimittäin kesäkuun alussa Turun ammattikorkeakouluun opiskelemaan mainonnan suunnittelua. Selvisin valintakokeissa loppuun asti, ja nyt sitten jännitetään!

Mennyt vuosi ei todellakaan ollut helppo. Koin paljon yksinäisyyttä, vastoinkäymisiä ja rahanpuutetta. Uusi ja tuntematon kaupunki oli vaikeampi valloittaa kuin olin ajatellut. Koulu vei paljon aikaa ja omanhenkistä porukkaa ei tuntunut löytyvän sitten millään

Nyt kuitenkin kesän alettua elämä on alkanut näyttää paremman puolensa. Vuoden aikana olen ollut mukana monenlaisessa mukavassa toiminnassa, kuten CISV-kansainvälisyysjärjestön lastenleireillä ja Turun Ylioppilasteatterin improteatteriryhmässä!

Iso elämänmuutos juontui myös uudesta työpaikastani eräässä yökerhossa. Työn kautta olen tutustunut moneen uuteen ihmiseen, joiden kanssa vietän paljon aikaa päivisinkin.

Mitä voisin sanoa heille kaikille jotka muuttavat ensi syksynä uuteen opiskelukaupunkiin? Ole aktiivinen, hakeudu mukaan sellaiseen toimintaan joka innostaa sinua. Minulle tällaisia ovat olleet kansainvälisyys, teatteri ja musiikki. Pidä kiinni vanhoista kavereista ja käy kotona kylässä silloin tällöin. Sopeutuminen ja kunnollisten kavereiden saanti voivat viedä paljonkin aikaa, joten valmistaudu siihen henkisesti. Päiväkirjan kirjoittaminen tai blogin pitäminen voivat olla hyviä tapoja käsitellä yksinäisyyttä ja uusia kokemuksia.

Näillä sanoilla päätän tarinani tähän. Jos kiinnostuit seuraamaan elämääni enemmänkin, voit tavata minut blogistani, osoitteessa http://rosaland.wordpress.com

Hyvää kesää kaikille!

Rosa

Mitä tekemistä kesälomaksi?

Vihdoin kauan odotettu kesäloma on alkanut! Ei tarvitse taas pitkään aikaan huolehtia koulutehtävistä tai muusta sellaisesta (paitsi, jos alkaa lukemaan jo syksyn ylioppilaskirjoituksiin).
Kun tarpeeksi on löhöillyt ja rentoutunut auringon alla, saattaa tulla tylsistymisen tunne. Silloin tästä postauksesta voi olla sinulle hyötyä! 1. Särkänniemen huvipuisto

Tampereella sijaitsevaan huvipuistoon on juuri rakennettu Koiramäen kylä ja viime vuonna valmistunut Angry Birds Land. Molemmat kylät sopivat perheen pienemmillekin. Huvipuistossa järjestetään uusi vesiseikkailu SpeedBoat, joka on super jet -tyyppinen vene ja kulkee paljon nopeampaa kuin normaali moottorivene. Valitettavasti kyyti ei sisälly huvipuisto rannekkeeseen. Lippu maksaa 15€ ja pituusraja on 140 cm. Huvipuistossa on 34 huvilaitetta, jotka tarjoavat hurjaa kyytiä kaikenikäisille. Särkänniemessä on myös Delfinaario, jossa 5 delfiiniä esittää mitä hienoimpia temppuja. Pienemmille kaloilla on tehty oma Akvaario, jossa on yli 200 kala- ja vesieläinlajia maailman eri kolkista. Planetaariossa esitetään lähellä olevia planeettoja ja aurinkoja ja niiden elämän eri vaiheita. Lisäksi huvipuistosta kohoaa 168 metriä pitkä Näsinneula, jossa voit nauttia kauniista järvimaisemasta tai ravintolan hyvästä ruoasta. Käy katsomassa lisätietoa Särkänniemen kotisivuilta

                                                                                                    Lähde

2. Tampereen torit

Tampereella on kolme toria, Laukontori, Tammelantori ja Keskustori, mutta keskustorilla myydään ainoastaan joka maanantai. Laukontorilla myydään koko kesän ja Tammelantorilla ympäri vuoden. Minun lempi tori on Laukontori, koska siellä voi nautiskella kesästä laiturilla kera jäätelön ja mansikoiden. Tammelantorille kannattaa mennä iltaisin, sillä ilta aurinko paistaa kesäisin kauniisti kerrostalojen takaa, mutta sen verran ajoissa, että ehtii ostamaan herkkuja. Toreilla on tarjolla muun muassa sesonkituotteita, grilliruokaa, mustaamakkaraa, joka on tamperelainen herkku, perunoita, juureksia, leivonnaisia ja paljon muuta. Lisäksi toreilla on käsityötuotteita ja kirpputoreja.
Tampereen Kauppahallin voisi laskea myös yhdeksi toriksi, vaikka se sijaitseekin sisällä melkeinpä keskellä keskustaa. Halli on täynnä pieniä, kotoisia myymälöitä ja kahviloita, joissa myydään muun muassa leivonnaisia, juustoja, kukkia, kenkiä, lihatuotteita ja niin edelleen. Kauppahallista enemmän tietoa täältä ja kauppatoreista täältä.

Kauppahallin käytävä. Lähde 3. Piknik kavereiden kanssa Piknik sopii hyvin kaupunkialueelle, sillä Tampereella on paljon puistoalueita. Piknik paikka voi olla joko puistossa tai rannalla tai mihin itse haluaakin mennä kavereiden kanssa. Lempi piknik ruokiani ovat ainakin mansikat, suklaa, viinirypäleet, keksit, paloitellut hedelmät. Hyviä piknik paikkoja ovat esimerkiksi Sorsapuisto, Kalevan kirkon puistoalue, Rosendahlin pitkä ranta, joka on suurimmaksi osaksi ruohikkoa ja vasta aivan rannalla on hiekkaa. Myöskin Kaukajärven-, Riihimäen- ja Liutun ranta ovat hyviä paikkoja piknikille. Jos on kuuma kesäpäivä, rannoilta pääsee myös pulahtamaan viileään veteen.

Lähde 4. Sateinen keli, mitä sitten keksisi? Kaupunki on täynnä tekemistä sateellakin esimerkiksi shoppaaminen vaikka koskikeskuksessa tai suuressa ideaparkissa, joka sijaitsee Lempäälässä lähellä Tamperetta. Jos elää opiskelijabudjetilla, Tampereella on paljon hyviä kirpputoreja muun muassa Radiokirppis, Bonus kirppis, UFF:n kirppis, Kyttälän kirppis ja monia muita. Tältä sivustolta löydät Tampereen kaikki kirpputorit.

Lisäksi kaupungissa on paljon erilaisia ravintoloita, missä on erittäin hyvää ruokaa. Koskikeskuksessa sijaitseva Hullu Poro ja Miami ovat todella hyviä ruokapaikkoja, jossa tarjoillaan hampurilaisista aina Lapin ruokiin asti. Koskikeskuksessa on myös monia muita ravintoloita kuten Daddy’s Diner, Manhattan Steak House, Rax Buffet, Delisushi, jos tykkää sushi ruoista. Jos nälkä ei ole vielä suuri, kaupungissa sijaitsee useita kahviloita kuten Coffee House, Wayne’s Coffee, Aschan Coffee & Deli, Kahvila Taikapapu ja monia muita, joissa saa erikoiskahvin lisäksi leivonnaisia tai terveellisempää välipalaa.
Kaupungissa on kaksi elokuvateatteri, josta toinen, Cine Atlas, sijaitsee Koskikeskuksessa ja toinen, Plevna, liikekeskus Siperian vieressä. Voihan myös kutsua kaverit kylään ja pitää vaikka leffaillan tai tehdä yhdessä ruokaa! Hanna Varustamo

Kulissien takaa – kuinka Vertaisena verkossa -seminaari järjestettiin?

Varustamon päätösseminaari järjestettiin Tampereen Monitoimitalo 13:ssa viime viikolla 5.6. Seminaarin pohdinta aloitettiin jo alkukeväästä. Täydellä teholla järjestelyt pääsivät alkamaan, kun seminaaritiimi eli Telma, Terhi ja Anna aloittivat kokopäiväisinä vertaisohjaajina toukokuun alussa. Useampi käsipari olikin tarpeen, sillä yhden päivän seminaarissakin on paljon tekemistä näin tiiviillä aikataululla.

Ensin oli tietenkin hankittava paikka, jossa järjestää seminaari. Olimme vierailleet jo aiemmin Monitoimitalo 13:ssa, joten emme juuri muita paikkoja harkinneetkaan. Akuutein työ oli puhujien ja esiintyjien etsintä, mitä oltiinkin aloitettu jo hieman ennen kuin seminaaritiimi aloitti kokoaikaisena. Google apunamme listasimme sopivia esiintyjiä, joista yhdessä karsimme parhaat, joita pyytää mukaan. Muutama ensimmäisenä löytämäämme henkilöä ei muiden kiireiden vuoksi päässyt, mutta tämä ei lopulta haitannut, kun saimme Leena Tuuttilalta Verkestä erinomaisen ja Varustamon teemaan hyvin liittyvän avauspuheen.

Suuri osa seminaarijärjestelyistä hoidettiin Varustamon työtilasta eli Luolasta käsin. Kuva: Anna

Iltaohjelma olikin asia erikseen -mikä mahtaisi houkuttaa nuoriakin paikalle? Pohdimme mm. tv-ohjelma Putouksen koomikkoja, mutta aluksi ehkä hieman puolitosissaan viikkopalaverissa heitetty ehdotus Duudsoneista sai meidät innostumaan. Onneksemme Duudsonien kiireinen kaksikko Jarno ja Jarppi sattuivat seminaaripäivänämme olemaan vapaalla, joten nappasimme heidät illan päätähdiksi. Illalle vaadittiin kuitenkin myös musiikkia. Seminaaritiimin ollessa varttuneemmasta päästä vertaisohjaajistamme pohdimme, millainen bändi nuoria kiinnostaisi. Yksi vertaisohjaajien suurehkon ikähaarukan ja määrän hyviä puolia on, että aina voi kysyä neuvoa muilta – niinpä kysyimmekin ehdotuksia muilta ja löysimme räppibändi Reaktion, josta innostuimme kaikki heti. Jopa bändin sanoitukset mm. omien haaveiden toteuttamisesta ja jopa mainiten Facebookin ja Twitterin sopivat meille täydellisesti.

 

Reaktio valikoitui iltaohjelman tunnelmannostattajaksi.

Tyhjällä mahalla ei jaksa kukaan keskittyä, joten eräs tehtävä oli etsiä ruokailupaikka. Aikataulun vuoksi sen piti olla vielä lähellä seminaaripaikkaa. Loppuseminaarin ollessa kyseessä ajattelimme, että päivällinen voisi olla hieman juhlavampikin. Useammasta paikasta tarjouksia pyydettyämme olikin seminaaritiimi vaikeiden valintojen äärellä, kun pohdimme, mikä ruokalista olisi paras. Seminaarin aloituksen kahvitarjoilu onnistui onneksi Monitoimitalo 13:n kahvilan puolesta kätevästi.

Jopa menun valitseminen kuului seminaaritiimin tehtäviin. Kuva: Hanna

Saatuamme aikataulun selväksi oli olennaisimman aika: kuinka tiedotamme seminaarista, jotta saamme sinne osallistujia. Ensimmäisenä kutsut läksivät yhteistyötahoillemme, minkä jälkeen laajensimme tiedotusta. Mainostimme seminaaria sekä kutsumalla ihmisiä, että sosiaalisessa mediassa, mm. Facebookissa, Twitterissä. Kiinnostuneita ammattilaisia osallistumaan löytyikin, mutta nuorten houkuttelu iltaohjelmaan tuotti enemmän päänvaivaa. Teetimmekin iltaohjelmaa varten erillisiä flyereita ja teimme sille oman, nuoria houkuttelevamman, Facebook-tapahtuman. Vertaisohjaajan työnkuva on usein monipuolinen, ja tällä kertaa siihen kuului siis myös flyereiden jakoa kaupungilla ja nuorisotiloihin. Mietimme myös muita mainostuskeinoja ja lähetimme juttuvinkkejä esimerkiksi tiedotusvälineille.

Vertaisohjaajat touhukkaina hieman ennen h-hetkeä. Kuva: Hanna

Seminaaripäivän aamuna nimilaput odottelemassa ottajiaan. Kuva: Hanna

Hyvissä ajoin ennen seminaaria tehtiin vertaisohjaajien kesken työnjakoa päivän tehtävistä. Itse seminaaripäivän aamuna puuhaa riittikin Monitoimitalo 13:ssa kaikille vertaisohjaajille heti aamusta asti. Osa teippaili opasteita sokkeloisen rakennuksen seinille, osa valmistautui ottamaan vastaan seminaarivieraat järjestelemällä ilmoittautumispisteen kuntoon, osa muutti tietokoneluokan seminaarin some-klinikaksi. Myös päivän aikana vertaisohjaajat ehtivät mitä erilaisimpiin tehtäviin. Muutama vertaisohjaajista piti luento-osuudessa puheenvuoron Varustamon toiminnasta, pari taas osallistui ryhmätyöskentelyyn seminaarivieraiden kanssa. Lisäksi vertaisohjaajia tarvittiin opastamaan some-klinikalla ja ryhmätyöskentelyn kirjureina. Iltaohjelman järjestelyissä riitti myös vilskettä: Duudsoneiden ja Reaktion sound-check, osallistujien ilmoittautumisten vastaanotto sekä erittäin tärkeänä koko iltaohjelman juonto, jonka Laura-vertaisohjaaja hoiti tyylikkäästi. 

Vertaisohjaajat Terhi, Anna ja Telma äänessä. Kuva: Ulla-Maija Koivula

Seminaariyleisö oli tarkkaavaista ja aktiivista! Kuva: Ulla-Maija Koivula

Seminaarin järjestämisessä on paljon tehtävää, mikä ei näy ulospäin. Edellä kerrottujen asioiden lisäksi on otettava huomioon osallistujien ilmoittautuminen, budjetointi, opasteet paikalle, erikoisruokavaliot jne. Onneksi meitä oli useampi asioita pohtimassa. Itse seminaaripäiväkin tuntui astetta stressaavammalta, kun oli itse vastuussa. Tarinalla oli kuitenkin onnellinen loppu: seminaari sujui erittäin hienosti!

Seminaaritiimin puolesta Terhi ja Anna, Varustamo