Varustamo kiittää ja kuittaa

"On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa..."

Se on tullut. Viimeinen päivä hankkeella. Jäljellä on monia muistoja ja uskomattomia tuloksia. Uutta luotiin ja rakennettiin. Nyt on enää julkaisut jäljellä. Kolme vuotta hanketta. Kolme mahtavaa koulutusta. Kolme ryhmää vertaisohjaajia. Kolmekymmentäkolme ihanaa vertaisohjaajaa. Kolme erilaista blogia. Kaikki vuodet uniikkeja, kaikki ihmiset erilaisia Nyt me, Varustamon vertaisohjaajat, juoksemme kesänurmille viemään Varustamon tarinaa ja opetuksia eteenpäin.

Kuvan lähde

Vertaisohjaajiemme nimitys on vuosien varrella vaihtunut. Olemme olleet Vahveroita ja nykyään olemme Vetureita. Kutsumanimi ei ole kuitenkaan muuttanut vertaisohjaajiemme tehtävää: olla verkossa vertaisena ja rinnalla. Selvittää ajankohtaisia ja tärkeitä tapoja päästä kiinni koulutukseen ja elämään. Olla mukana some-myrskyssä sateenvarjona ja meteorologina. Vertaisohjaajamme ovat luoneet somesta elämäntapansa ja ovat nyt valmiita viemään tietoa eteenpäin uuteen huomiseen.

Kuvan lähde

Itse en ole varma, mitä teen ilman Varustamoa, joka on ollut osa elämääni jo parin vuoden ajan. Onneksi kuitenkin blogimme jäävät elämään meidän sulkisessa chattiemme ovet. Kertomukset, vinkit ja tarinat ovat sinun käytössäsi. Minä ainakin tulen palaamaan niihin vielä monta kertaa, sillä ne sisältävät paljon sellaista tietoa, josta ainakin itselleni on ollut hyötyä monessa eri asiassa. Jos et ole vielä selannut tekstejämme läpi, nyt on sen aika! Uusia emme enää tule kirjoittamaan, mutta vanhoissa on aina ajankohtaista asiaa, joista on hyötyä juuri Sinulle.

Kiitettäviä tahoja on aivan liikaa! Kiitämme lukijoitamme kommenteista ja teksteistä! Kiitämme kaikkia chatteihin osallistuneita mahtavista keskusteluista. Irc-gallerian kaikille jäsenille myös kiitos ja kumarrus! Ja suuri kiitos ammattistarttilaisille ja heidän opettajille! Jatkakaa lukemista ja jakamista! Olkoon Some aina kanssamme! :)

Varustamon puolesta Laura

Simppelisti vertaisohjauksesta

Osallistuin Varustamon vertaisohjaajakoulukseen 2012 syksyllä ja osallistuin siihen, koska olin tykästynyt Varustamon Facebookin openchattiin ja siellä oleviin ihmisiin. Ajattelin koulutuksessa ollessani, että sosiaalisen median tuntemisesta voi olla tulevaisuudessa hyötyä sillä se on hyvin julkisuuteen nouseva juttu ja se on käymässä hyvin yleiseksi kaikkialla. Olen oppinut Varustamolla koulutuksessa ja työskennellessäni lisää Facebookista, Twitteristä, Blogspotista ja olen tutustunut ja oppinut asioita Wordpressistä ja Gravatareista.

Eino ruokailemassa Varustamon päätösseminaarissa.

Olen oppinut Varustamolla somepalveluista hyvin paljon ja olen pitänyt työskentelystä Varustamon piireissä, sillä ihmiset ovat olleet mukavia, olen tutustunut täällä hyvin paljon uusiin ihmisiin ja ohjaaminen on ollut mielestäni mukavaa. Aluksi olin hieman pihalla asioita (olen ehkä vieläkin vähän) mutta hommat oppi nopeasti ja nyt ne sujuu melko sujuvasti. Omiin työalueisiin kuuluu Facebook ja Twitter, joissa olen joko päivittämässä jompaa kumpaa seinää tai sitten olen Facebookin chateissä (joka valitettavasti jäi kesää lähentyen vähälle harrastuksen takia).

Eino Rautiainen, Varustamo

Varustamosta eväitä elämään –vertaisohjaajan kokemuksia

Sain keväällä 2012 sähköpostia äidiltäni. Hänen työsähköpostiinsa oli tullut esite Varustamon-projektin koulutuksesta, eikä kyseinen opinto-ohjaaja voinut jättää tilaisuutta käyttämättä saadakseen opottaa aikuista tytärtään. Vähän itsekseni huokaillen tutustuin äidin uusimaan ”täss olis tämmönen, jos kiinnostaa” –viestiin. Nyt kesällä 2013 olen tyytyväisempi kuin koskaan.

Hain koulutukseen ja tulin valituksi. Tampereen ammattikorkeakoulun tiloissa tuli vietettyä kevään aikana monta arki-iltaa, opittua uusia asioita ja tutustuttua mahtaviin tyyppeihin. Vaikka luulin niin sanotusti hallitsevani sosiaalisen median kentän sekä kaikki näppäryydet, mitä tietokoneella voi tehdä, koulutus osoitti minulle, kuinka vähän vielä mistään tiesinkään.  Koulutuksen aikana sain ensikosketukseni Twitteriin, tutustuin taas vähän syvemmin Bloggerin asetuksiin, opin uutta Facebookin kävijätilastoista sekä kaivoin naftaliinista vanhan IRC-gallerian profiilini. Ja kaikki tämä on vasta sosiaaliseen mediaan liittyviä asioita: itse vertaisohjaus ja projektityöskentely ovat kokonaan oma saransa.

 

Koulutuksen päätyttyä (ja maukasta päättäjäispäivän täytekakkua ahmittuani) aloitin toukokuussa työt vertaisohjaajana. Keväällä olin osallistunut Oulussa järjestettyyn seminaariin yhdessä toisen varustamolaisen kanssa, ja tuliaisina toimme idean IRC-Gallerian ottamisesta osaksi Varustamon työkalupakkia. Kesän alussa löysin itseni vastaamasta Varustamon IRC-Gallerian yhteisön pystytyksestä.

IRC-Gallerian yhteisön pystyttämisessä oli mukavaa fiilistellä puhtaalta pöydältä aloittamisen kanssa. Saimme vertaisohjaajien kanssa luoda yhteisöstä oman arviontikykymme ja näkemyksen mukaisen paikan, jossa Varustamon vertaisohjausta voisi tehdä. Työssä oli tärkeää omaksua ”galtsun” ominaispiirteet: yhteisö galtsussa ei ole sama asia kuin sivu Facebookissa, eikä galtsussa käyttäydytä saman etiketin ja tapakulttuurin mukaan kuin naamakirjassa. Yhteisömme suosio yllätti kesän loppua kohden ja vuodessa IRC-Galleria vakiinnutti paikkansa Varustamon ohjaustyössä.

Varustamo-projektin uskomatonta henkeä ja tekemisen meininkiä kuvasti myös se tyyni suhtautuminen siihen, kuinka minä ja yksi toinen vertaisohjaaja ilmoitimme viime syksynä lähtevämme vaihto-opiskelijoiksi Englantiin. ”Jatkattehan kuitenkin projektissa etätyöntekijöinä?” oli heti esitetty kysymys, ja lopulta työnkuvamme räätälöitiin vaihto-opiskelun antamiin raameihin. Kuvaavaa on myös se, kuinka me molemmat automaattisesti jatkoimme Varustamossa myös kotimaahan palattuamme.

Varsinkin tällaista summa summarum –tekstiä kirjoitettaessa sitä huomaa vasta lopussa hölisseensä kaikkea käytännön seikoista, työtehtävistä ja –tavoista niin, että työn varsinainen suola eli ihmiset ovat vähällä unohtua kokonaan. Tosiasia kuitenkin on, että se, mitä vertaisohjaajalle jää viimeisenä mieleen, ovat kaikki ne yhdessäolon hetket, joita kouluttajien, vertaisohjaajien sekä ohjattavien kanssa on saanut kokea. Kiitos niistä varustamolaisille :)

-Tuuli, Varustamo

Hanna: Vertaisohjaajana opittua

Osallistuin keväällä 2012 toiseen vertaisohjaajakoulutukseen ja aloitin työt Varustamolla heti kesäkuun alussa. Kiinnostuin koulutuksesta, koska molemmat isosiskoni olivat jo sen käynyt ja he sanoivat työn olevan mukavaa ja hauskaa. Koulutus oli myös kiinnostava, koska siellä pääsi oppimaan toisia sosiaalisia medioita kuin Facebook esimerkiksi wordpress, gravatar, twitter, chatit. Olen aina pitänyt jonkinlaisesta ohjaamisesta ja sen takia vertaisohjaajakoulutus oli oiva kohde minulle, sillä siinä pääsin työstämään lisää ohjaajan roolia. Halusin päästä auttamaan toisia nuoria heidän erilaisissa ongelmissa, mutta kuitenkin enemmän opiskeluun liittyvissä aiheissa. Ajattelin hakiessani koulutukseen, että tästä on minulle tulevaisuudessakin hyötyä, koska haluaisin tehdä jonkinlaista ohjaajan työtä aikuisena. Vertaisohjaajan työssä pääsee itse luomaan erilaisia iskulauseita, ryhmiä, blogikirjoituksia, palveluita jne.. ja tämä oli se, joka sai minut innostumaan vielä enemmän koulutuksesta ja työstä: pääsen vihdoin luomaan itse asioita ja olla konkreettisesti mukana kaikessa muussakin ideoinnissa. Olin innoissani myös siitä, että pääsin tekemään töitä sosiaalisessa mediassa.

                                                     Facebook profiilini kuva.

Kun oikeiden töiden pariin pääsin kesäkuun alussa, olin ensiksi aivan pihalla, mitä täällä Varustamossa nyt sitten oikein tehdään. Tiesin, mitä vertaisohjaus on, mutta en osannut aluksi tehdä sitä käytännössä. Muutaman viikon jälkeen aloin päästä juoneen mukaan ja heinäkuussa työnteko alkoi olla jo helppoa. Ymmärsin, että viikoille oli pakko tehdä aina oma suunnitelma ja teema, jotta niitä ei tarvitsisi huolehtia jokaisen viikon alussa eikä tehtävien suorittaminen aiheuta kauheita päänvaivoja, kun oli jo laittanut muistiin, mitä pitää päivittää ja milloin. Välillä suunnitteleminen oli vaikeaa, mutta hyvässä työympäristössä ideointi oli hauskaa ja kekseliästä, tosin joinakin päivinä ideointi oli haastavaa, kun kekseliäisyys oli käytetty jo loppuun.

Työalueisiini kuului Irc-Galleria, Openchat ja Varustamon oma blogi. Välillä päivittelen myös Facebook-ryhmämme sivua erilaisilla perjantai kevennyksillä ja tietolinkeillä. Haastavin työ aluksi oli chatit, sillä siellä oli pidettävä keskustelua yllä, jos vieraileva chattaaja on hiljainen. Aluksi se oli vaikeaa, mutta pienen jännityksen jälkeen chattaaminen alkoi sujua paljon luontevammin. Irc-Galleriassa piti tehdä paljon kyselyitä, keskustelun aiheita ja blogimerkintöjä, mutta yleensä blogeihin laitettiin pieni johdanto Varustamo blogin uudesta kirjoituksesta ja linkki, jolla pääsi lukemaan uuden kirjoituksen. Varustamon blogiin sain vihdoin kirjoittaa blogipostauksia, sillä olen aina haaveillut kirjoittamisesta blogiin, tosin en haaveillut omasta blogista, sillä en jaksaisi enkä haluaisi kirjoittaa sitä yksin.

Varustamon työympäristö on mitä mainoin, sillä kaikki tulevat toimeen kaikkien kanssa ja yhteistyö pelaa todella hyvin. Kaikki kannustavat toisia ja auttavat ideoinnissa, jos jollakulla ideat eivät synny millään. Työtunnit sai päättää itse, kuinka paljon jaksaa ja haluaa tehdä tunteja, sillä niitä sai tehdä niin paljon kuin töitä vain riittää. Tämä oli hyvä asia, sillä sain sovittaa työajat ja vapaa-ajan, niin ettei kumpikaan kärsi.

Varustamon työpaikka on tuonut minulle lisää informaatiota sosiaalisesta mediasta uusista kuin vanhoistakin ja mitä kaikkea siellä voi ylipäänsä voi tehdä. Vertaisohjaajan rooli on tullut myös enemmän tutuksi: Hänen pitää olla ymmärtäväinen ohjattavia kohtaan ja yrittää samaistua heidän tilanteeseensa. Hänen pitää olla avulias ja auttaa ohjattavia parhaansa mukaan, sillä kaikki apu on tarpeen.

 Varustamolla on ollut mukavaa ja rentoa tehdä töitä ja olen saanut paljon ihania työkavereita!

Hanna, Varustamo

Vertaisohjaajana Varustamossa

Osallistuin toiseen vertaisohjaajakoulutukseen keväällä 2012 huomattuani ilmoituksen yliopiston sähköpostilistalla. Innostuin koulutuksesta ensisijaisesti nuorisotyön näkökulmasta, sillä olen opiskellut nuorisotyötä ja -tutkimusta Tampereen yliopistossa sivuaineena ja ala kiinnostaa minua. Vertaisohjaus sosiaalisessa mediassa kuulosti ajankohtaiselta teemalta ja koulutus vaikutti monella tapaa hyödylliseltä lisältä opintoihini. Sosiaalinen media ja etenkin sen käyttö ohjauksen näkökulmasta oli minulle uutta ja ajattelin koulutuksen olevan hyvä tapa oppia lisää sen käyttömahdollisuuksista. Lisäksi mahdollisuus oman alan osa-aikatöihin opiskelujen ohella houkutteli. Pidin koulutusjaksosta, sillä se oli sopiva yhdistelmä teoriaa ja käytännön harjoittelua. Koulutuksessa olevien erilaiset taustat ja koulutuspolut toivat mielenkiintoisia näkökulmia vertaisohjaukseen.

Aloitin työt Varustamolla suoraan koulutuksen jälkeen toukokuussa 2012, joten nyt hankkeen päättyessä olen ollut mukana hieman yli vuoden. Tänä aikana olen oppinut paljon sosiaalisen median eri välineistä ja käyttötarkoituksista. Sen lisäksi olen oppinut hahmottamaan paremmin nivelvaiheen opintoja, kuten yhteishakua ja toisen asteen koulutusvaihtoehtoja sekä erilaisia nuorten tukipalveluja Pirkanmaalla. Vastuualueeni Varustamossa olivat aluksi Varustamon blogin toimittaminen ja tekstien kirjoittaminen sekä Wordpress-sivujen ylläpito. Enpä olisi etukäteen uskonut, että jouduin jopa tutustumaan koodaamiseen! Vuodenvaihteen jälkeen osallistuin myös chatteihin, mikä on ollut mukava tapa toteuttaa vertaisohjausta käytännössä. Tämän lisäksi olen pitänyt erityisesti vierailuista ja seminaareista, sillä sitä kautta on päässyt kertomaan Varustamon toiminnasta muille ja kuulemaan muista mielenkiintoisista hankkeista ja toimintamalleista. Tämä on auttanut selkiyttämään oman työni tavoitteita myös itselleni. Lisäksi tapahtumissa ja työmatkoilla on tutustunut myös työkavereihin paremmin kuin tavallisina työpäivinä.

Varustamo on ollut itselleni uudenlainen työympäristö, jossa olen päässyt tutustumaan sekä hankemaailman että Tampereen ammattikorkeakoulun toimintatapoihin. Olen myös pitänyt etätyönteon mahdollisuudesta, vaikka joustavien työaikojen suunnittelu onkin vaatinut erilaista vastuuta kuin aiemmissa työpaikoissani. Muiden vertaisohjaajien kanssa on ollut helppo ideoida ja toteuttaa Varustamon toimintaa ja työilmapiiri on ollut mukava ja kannustava. Etenkin aloittaessani työt saimme mahdollisuuden kehittää toimintaa haluamaamme suuntaan. Tältä pohjalta syntyivät esimerkiksi Kesäkelluke-kampanja sekä Varustamon IRC-Galleria yhteisö. Olen saanut Varustamossa uutta näkökulmaa tämän hetken opintoihini ja tulevaisuuden työelämää varten, joten voin hyvillä mielin sanoa, että aikani Varustamossa on ollut monella tapaa antoisaa ja opettavaista. Syksyllä jatkan kasvatustieteen opintojani ja kenties tuleva graduni käsittelee joitain työssä kohtaamiani teemoja.

Kiitos kaikille mukaville työkavereille kuluneesta vuodesta ja mukavaa kesän jatkoa!

Sara Heinonen, Varustamo

Varustamo ja verkkovertaisohjaus osana ammatillista kasvuprosessia

Kuulin Varustamon vertaisohjaajakoulutuksesta keväällä 2011 ainejärjestöni sähköpostilistan kautta ja kiinnostuin siitä heti. Erityisesti minua kiinnosti koulutuksen tarjoama ohjauspuoli sekä koulutukseen sisältynyt yhden opintopisteen työharjoittelu. Vaikka omissa yliopisto-opinnoissakin oli tekemistä ja vertaisohjaajakoulutukseen osallistuminen tarkoitti pitkiä päiviä huhti-toukokuussa, olin erittäin iloinen, että pääsin koulutukseen mukaan. Takana oli siinä vaiheessa kaksi vuotta yliopisto-opintoja, jotka koostuivat kasvatustieteen, psykologian ja nuorisotyön ja -tutkimuksen opinnoista. Vaikka koulutuksessa käydyt ohjaukseen liittyvät asiat olivat melko tuttuja, sain itselleni uusia oivalluksia sosiaalisesta mediasta ja opetustavoista. Oli ihanaa saada teoreettisten yliopisto-opintojen rinnalle kokemuksia käytännöllisemmistä ja keskustelevemmista opetustavoista. Lisäksi huomasin, että vaikka koulutuksen aloittaessani luulin tuntevani sosiaalisen median välineet melko hyvin, olin ollut väärässä - tietoni olivatkin aika rajalliset, ja olen sekä koulutuksessa että myöhemmin työssä oppinut valtavasti uutta sosiaalisesta mediasta ja sen käytöstä! Koulutukseen sisältyneessä työharjoittelussa opin pienimuotoisen tutkimushaastattelun suunnittelua, toteutusta ja purkua. Näistä taidoista on ollut myöhemmin opinnoissani hyötyä, ja lisäksi työharjoittelusta syntynyt oppilaitoskontakti on kantanut hedelmää opinnäyteyhteistyön merkeissä.

Varustamon "Luolan" seinä alkoi täyttyä loppukesästä 2011 lehtileikkeistä. Kuva: Telma.

Koulutuksen käytyäni siirryin muihin töihin kesäksi, jonka jälkeen elokuussa siirryin Varustamon palkkalistoille ihmettelemään, mitä muut olivat kesän aikana ideoineet. Ensimmäisenä työpäivänäni Varustamon toiminta polkaistiin kunnolla käyntiin Facebook-sivujen julkaisun muodossa. Toisena päivänä olinkin sitten pikaisen perehtymisen jälkeen jo esittelemässä Varustamon toimintamuotoja Tampereen ammattikorkeakoulun henkilöstölle monikymmenpäisen yleisön edessä. Jo aivan alusta alkaen olen siis saanut kartuttaa esiintymiskokemusta ja -varmuutta erinäisissä tilaisuuksissa sidosryhmä- ja oppilaitosvierailuilla sekä seminaareissa ja tapahtumissa.

Telma Varustamon "Vertaisena verkossa" -seminaarissa 5.6.2013 pitämässä puheenvuoroa. Kuva: Ulla-Maija Koivula.

Työskentely Varustamolla on tarjonnut myös kokemusta suunnittelu- ja sisällöntuotantotyöstä, joka on ollut aivan erilaista kuin aiemmat työni. Ajoittain työskentely onkin ollut ideoinnin ja innovoinnin vapaudesta nauttimista ja ajoittain taas “innovaatiotuskassa” ja ideointityön takkuamisessa kärvistelyä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin mahdollisuus suunnitella oman työn sisältöä ja vaikuttaa merkittävästi omiin työtehtäviin ja työmäärään on tuntunut aivan mahtavalta! Opintojen ja työn yhdistäminen on ollut harvinaisen helppoa, kun osan työstä on voinut tehdä etänä ja omat työaikansa on voinut päättää lähes täysin oman päänsä ja aikataulujensa mukaan.

Varustamon vertaisohjaajat ovat olleet taustoiltaan ja kiinnostuksen kohteiltaan melko erilaisia, mikä on antanut hyvää peilauspintaa omille taustoille ja taidoille. Ylipäätään työskentely on auttanut tiedostamaan ja tunnistamaan omien opintojen ja aiemman työkokemuksen aikana syntyneitä taitoja ja tietoja. Jokaiselle vertaisohjaajalle on syntynyt omimmat työtehtävät ja tiimissä työskentely on tuntunut hauskalta. Myös se on ollut hauskaa vaihtelua, että lähimmät työkaverit ovat olleen suunnilleen samanikäisiä ja työtä onkin tehty meidän nuorten ideoiden pohjalta. On ollut hienoa saada toimia viestinviejänä ja linkkinä nuorille suunnattujen palvelujen ja nuorten välillä ja siten tarkastella yhteiskunnallisia, nuorten elämään liittyvä haasteita monesta näkökulmasta. Olen oppinut paljon niin muilta vertaisohjaajilta kuin sidosryhmien edustajilta ja erilaisista tapahtumista (kuten The Week of Wicked Problems, Politiikkapäivä ja ITK2013-konferenssi), joihin olen saanut osallistua Varustamon edustajana. Myös Varustamon "Nuoret verkossa" ja "Vertaisena verkossa" -seminaarien järjestäminen itse on opettanut työelämän kannalta tarvittavia taitoja aina lähtien tiedonhausta puhujien kontaktointeihin ja palkkiolaskutuksesta e-lomakkeen tekemiseen.

Telman tiimiläisiä työn touhussa "The Week of Wicked Problems" -leirillä elokuussa 2012. Kuva: Telma.

Konkreettisina taitoina käteen on jäänyt lisäksi muun muassa Bloggerin, Wordpressin, Facebook-sivun, Twitterin, Prezin ja Google+:n käyttötaidot, joita kaikkia olen päässytkin jo hyödyntämään muissa yhteyksissä. Meidän vertaisohjaajien kerryttämä tieto jatkaa siirtymistään uusiin yhteisöihin kauttamme tulevaisuudessakin.

Kesäkuun 2013 lopun lähestyessä Luolan seinät ovat jo lähes tyhjät ja viimeiset työtehtävät käynnistyneet. Kuva: Telma.

Lähes kaksi kokonaista vuotta Varustamon vertaisohjaajana on tuonut huikean määrän taitoja ja osaamista, jotka ovat tuoneet muassaan uudenlaisen tavan tarkastella maailmaa tulevana kasvatusalan ammattilaisena. Varustamo on ollut merkittävä osa omaa kasvuprosessiani, ja vaikka tunnelmat Varustamon päättyessä ovatkin hieman haikeat, siirryn iloisena ja tyytyväisenä kohti uusia kuvioita.

Telma Rivinoja, Varustamo

Vertaisohjaajana opittua

Olen valmistunut vertaisohjaajaksi vuoden 2012 kevään VOV2-koulutuksesta. Varustamo-hankkeesta kuulin silloisilta opiskelutovereilta sosionomi-koulussa ollessani. Tämän jälkeen aloin googlettaa hanketta ja bongasin, että seuraava koulutus on tulossa 2012 vuoden keväällä - ja eikun hakemusta väsäämään! Hanke herätti heti mielenkiintoni, koska opiskelen itse sosiaalialaa ja sosiaalisen median yhdistäminen nuorten ohjaukseen kuulosti omaan korvaani erittäin mielenkiintoiselta. Onneksi minut valittiinkin koulutukseen ja näin Varustamo-urani pääsi alkuun heti koulutuksen käytyäni :)

Kokonaisuudessaan olen työskennellyt Varustamossa yli vuoden, joten hyvää työkokemusta on päässyt kertymään runsaasti. Varustamossa olen päässyt olemaan mukana erilaisissa tapahtumissa, vierailuissa sekä seminaareissa. Työ on ollut antoisaa, mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Sosiaalinen media on tullut entistä tutummaksi ja somen käyttö on paljon monipuolisempaa ja helpompaa kuin ennen. Työ on tutustuttanut minut myös entistä paremmin erilaisten nuorten palveluiden piiriin. Mikä parasta, niin töissä on aina kivaa työn kuvan sekä tietysti mahtavien työkavereiden vuoksi! Kiitos siis teille mahtavat TYÖKAVERIT, että olen saanut tehdä teidän kanssa töitä! :)
Työ ei olisi kuitenkaan mitään ilman teitä NUORET - kiitos siis teille, jotka chattailitte meidän vertaisohjaajien kanssa sekä otitte muuten osaa hankkeeseemme ja saimme työskennellä teidän kanssanne!:)

Olen oppinut hurjasti hankkeen myötä myös hankkeen pyörittämisestä sekä siitä, mitä hanke-toiminta oikeastaan on, mitä se pitää sisällään yms. Tämä vuoden matka on ollut toisin sanoen oppimista täynnä, uusia asioita sekä ihmisiä on tullut tavattua. Omiin vastuualueisiini on kuulunut Facebookin ylläpito sekä Facebookiin perustamiemme ryhmien ylläpito sekä VOV3-koulutuksessa avustaminen. Olen päässyt osallistumaan ja suunnittelemaan myös Kesäkelluke-kampanjointia sekä monia muita tapahtumia.

Oikein aurinkoista ja lämmintä kesän jatkoa teille kaikille! :)

Jutta, Varustamo