Kuvittele näkymä: Bussi
pysähtyneenä englantilaisen moottoritien varteen. Horjahtelet kaltevalla
pientareella ja toivot, että perästä savuavan bussin tilalle saapuisi pian uusi. Ryhmämatkalle kanssasi osallistuneet 38 arabiankielistä vaihto-opiskelijaa ympärilläsi
polttavat tupakkaa, ottavat paljon valokuvia ja laulavat lämpimikseen. Koska olet
Englannissa, pieni tihkusade yltyy nopeasti rankkasateeksi.
Retki kauniille Lake
Districtinä tunnetulle alueelle Pohjois-Englannissa ei ollut sujunut ihan
suunnitelmien mukaan. Koko päivän jatkuneesta sateesta johtuen bussin ikkunat
olivat niin huurussa, ettei maisemia nähnyt käytännössä ollenkaan. Olin
osallistunut tälle yliopistoni järjestämälle päivämatkalle, koska, noh,
vaihdossa ollessa kuuluu mennä ja tehdä. Siinä läpimärkänä ohi ajavia rekkoja laskiessani
mielessäni käväisi väistämättä ajatus, oliko tämänkin kokemuksen saaminen niin
kovin tarpeellista.
Mutta kun reissusta on
nyt kulunut muutama päivä ja farkkuni ovat viimein kuivat, en vaihtaisi tuota
hetkeä pois. Olen lähtenyt vaihtoon etsimään juuri näitä paljon puhuttuja
kokemuksia, työntämään oman mukavuusalueeni rajoja laajemmalle ja keräämään
tietoa, taitoja ja muistoja. Näiden ensimmäisten kahden kuukauden aikana mitä
olen täällä Manchesterissa viettänyt, kaikenlaista on ehtinyt tapahtua.
Tältä näytti asuntolani pihaa-alue marraskuun puolivälissä. Ainakin silloin, kuin ei satanut.
Olen föönannut hiuksiani
keittiössä käyttäen mikron ovea peilinä, sillä ensimmäisinä päivinä huoneessani
ei ollut sähköjä. Olen eksynyt Manchesterin keskustassa, yliopiston kampuksella
sekä kirjastossa. Olen oppinut hyödyllisiä sanoja kuten ”wellies” (kumpparit),
”brollie” (sateenvarjo) ja ”parathas” (intialainen ohut leipä, jonka suosikki
curry-paikkani paistaa ihanan rapsakaksi). Osaan ryhmittyä junalaiturilla
optimaalisesti niin, että todennäköisyyteni saada vaunusta istumapaikka on
mahdollisimman suuri. Kun kassaneiti kysyy minulta: ”Are ya right my luv?”, en
enää häkelly, vaan nyökkään hymyillen ja maksan ostokseni.
Vaihtovuottani on enemmän
jäljellä kuin takana, enkä osaa kuvitella, mitä kaikkea on vielä edessä.
Tavoitteenani on ainakin suoritua kunnialla esseiden kirjoittamisesta, löytää
lisää mahtavia teehuoneita sekä tietenkin kartuttaa kielitaitoa. Aion
osallistua uusille päivämatkoille ja reissata myös yksikseni. Ja kun joku päivä
vielä palaan Lake Districtille, yritän olla kastumatta tai eksymättä.
Viisaus seinässä.
-Tuuli, Varustamon vertaisohjaaja
Opiskelijavaihto: Tampereen yliopisto -> University of Salford, Manchester.
Opiskelijavaihto: Tampereen yliopisto -> University of Salford, Manchester.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti