Tämän päivän nuorelle väelle on varsin tavallista menettää luottotietonsa. Poikkeuksen tekee lähinnä se, jolla luottotiedot ovat kunnossa. Toki on muistettava, että ihmisillä on erilaisia kohtaloita, eikä missään tapauksessa kaikkia luottotietojansa menettäneitä tule tuomita. Huolestuttavaa kuitenkin on se, että raha-asioihin suhtaudutaan niin yleisesti niin välinpitämättömästi. Voi olla, että kun nuoren ensimmäinen lasku menee ulosottoon, se järkyttää. Voi olla, että kun ulosottoon menee aina vain lisää laskuja, asiaan tottuu ja turtuu. Voi olla, että nuori kokee, että ei kykene kuitenkaan asialle mitään tekemään, joten hällä väliä.
Ennen kuin luottotiedot menetetään, on saatettu tehdä jos vaikka mitä. Pahimmassa tapauksessa useasta luottoyhtiöstä/pankista on nostettu kulutusluottoja, tilattu postiennakolla Internetistä “kaikkea tarpeellista” ja otettu nk. pikavippejä. Eikä aikomuksenakaan ole maksaa niitä takaisin. Tämä ongelma ei luonnollisestikaan koske vain nuoria, vaan yhä enenevässä määrin kaikkia ikäluokkia. Totuus tulisi kuitenkin muistaa: raha ei juuri koskaan ole ilmaista. Joko sitä saadakseen on tehtävä työtä, tai sitten se on maksettava takaisin. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee, sanoo vanha kansakin. Sanotaan myös, että sen edestään löytää, minkä taakseen jättää. Vanhoja totuuksia, jotka pätevät tänäkin päivänä. Miksi sitten emme osaa ottaa onkeemme?
Kulutustottumuksemme ovat muuttuneet radikaalisti jopa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Kaikkea on saatava. Uskon siten, että paine kuluttamiseen hinnalla millä hyvänsä tulee ulkoapäin. Me aikuiset osaamme jo ehkäpä jollakin tapaa ulkoistaa itsemme kerskakuluttamisesta, mutta nuori ei. Toki toimintamallit saattavat peilautua vahvasti lapsuudesta, mutta jos kaverilla on mopoauto, lättätelkkari, tallentava digiboksi, Karl Kania ja bling-blingiä, voi olla vaikea sanoa, ettei itsellä ole rahaa moiseen. Mikä ratkaisuksi, kun ei vanhemmiltakaan irtoa paalua? Pikavippi.
Pikavippi on lopun alkua. Satanen sinne tänne, mitä sitten. Mutta entä sitten? Kuinka tästä pääsee kunniallisesti pois? Kuinka olla joutumatta tähän tilanteeseen? Veikkaisin, että vanhemmilla on tässä valta. Perheessä, jossa lapset opetetaan rahan järkevään käyttöön jo pienestä pitäen, hallitsevat myös nuoruudessa raha-asiansa. Nuorten suusta kuulee yllättävän usein, kuinka “äiti inhoo sossupummeja” tai “ei meillä saatu koskaan rahaa tollain tuhlattavaks”. Nämä nuoret eivät kuitenkaan ole erityisen rikkaista perheistä - mutta voivat vielä itse sellaisen itselleen saada, kun ymmärtävät rahan arvon.
Ihmiset tekevät virheitä, myös nuorena, ja se on ymmärrettävää. Virheiden minimointi on kuitenkin mahdollista. Toisille se on helpompaa, toisille vaikeampaa. Niille nuorille, jotka eivät apua raha-asioiden hoitamiseen saa, voivat saada apua erityistä tukea tarvitseville nuorille tarkoitetuista paikoista, kuten työpajoilta. Eivät työpajat viisasten kiveä tarjoa, eivätkä ratkaisua kaikkiin elämän ongelmiin, mutta ohjausta vikatikkien haittojen minimoimiseen kyllä on saatavilla. Raha-asioiden hoitamisen ongelmallisuuteen nuoruudessa - joka vaikuttaa mahdollisesti pitkälle aikuisuuteenkin - on panostettava.
Edellä mainittujen asioiden valossa onkin siten hyvä päättää tämä kirjoitus positiivisella mielellä: apua on tarjolla. Raha-asioiden auttamisessa kuntien ja kaupunkien velkaneuvojat ovat kultaakin kalliimpi taho. Neuvonta on helppoa, ja mikä parasta, maksutonta. Yhteystiedot löytyvät helposti www-osoitteesta
Lisäksi mm. Marttaliitto on erikoistunut säästämiseen ja taloudelliseen elämäntapaan yleensäkin. Heidän sivustoltaan (http://www.martat.fi/neuvot_arkeen/rahat/)löytyy myös paljon apua ja neuvoja, sekä lista linkeistä, joissa saa melko pitkällekin menevää tietoutta talouden hoitamisesta. Loppukaneettina kuitenkin todettakoon, että apatialle ei voi antaa tilaa, jos raha-asiat mutkistuvat. On otettava ongelmista tiukka ote, ja selvitettävä ne. Ja kun nämä asiat ovat kunnossa, tulevaisuuden suunnittelu muiltakin osin saattaa lutviutua joustavammin.
Kati Jokio
Vaateri – nuorten työpaja, Valkeakoski
Vaateri – nuorten työpaja, Valkeakoski
Vaateri –nuorten työpaja on eteläpirkanmaalainen kunta- ja ESR-rahoitteinen projekti, jota hallinnoi Valkeakosken ammatti- ja aikuisopisto VAAO. Vaateri on ollut toiminnassa syksystä 2008 saakka. Vaaterilaisia nuoria on ollut tuosta lähtien jo reilut sata iältään 15-24 –vuotiasta nuorta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti