Onko pois kotoa muuttaminen sinulle ajankohtainen asia?

Olen 18-vuotias lähihoitajaopiskelija ja Varustamon vertaisohjaaja. Olen muuttanut pois kotoa neljä kuukautta sitten ja se oli oikeastaan päähän pisto. Asun nyt yksin pienessä vuokrayksiössäni, rahat on tiukilla ja kahvi täytyy aamuisin keittää itse. Kannattiko? Sanoisin, että kyllä.

Miksi päätin muuttaa omilleni?

Jotenkin ajankohta tuntui oikealta, kun opinnot ovat pian päättymässä ja rahaa jo jonkin verran tienaa itse. Lisäksi tuntui vain että tilaa tarvitsi omaakin huonetta enemmän. Vähän päähänpisto se kuitenkin tosiaan oli.

Lähde

Mikä oli aluksi vaikeaa kun asuu yksin?

Välillä tosiaan oli yksinäistä olla yksin ja mulla oli semmonen ärsyttävä tapa selittää samalla perheelle kaikkee kun katon telkkaa, esim. jauhaa salkkareista hyvää läppää. Se tuntui jotenkin ankeelta kun ei ollu ketään kelle selittää. Tää tilannehan näkyi alussa puhelinlaskussa, mikä siis nousi 20 eurosta 60 euroon, oho oho.. Kai mulla oli vähän ikävä äitiä, niin piti sille ja kavereille soitella vähän enemmän. Nyt tilanne on tasottunut ja viihdyn hyvin yksin ihanassa kodissani.

Toinen juttu liittyy aamukahviin. Olin nimittäin tottunut että viikonloppuisin aamukahvi odotti pannussa kun heräsin, mutta eipä odottele enää. Olin myös tottunut että jääkaappiin vain ilmestyi ruoat, eipä ilmesty enää jos ei kaupassa muista käydä.

Mitkä on tärkeitä asioita huomioida kun muuttaa pois kotoa?

Ei kannata muuttaa sen takia, että sais pitää kovat tuparit tai muuten bileitä. Yleensä naapurista löytyy ainakin yksi herkkä mummu, joka haluaa mennä ajoissa nukkumaan. Muista että häätöön tarvitsee vain kolme varoitusta, eli kolmet bileet ja se on siinä.

Muista että sinun tarvitsee tehdä ennen muutoa usein itse sähkösopimus!Se tehdään joko netissä tai soittamalla! Muista myös käydä kaupassa!

Lähde

Sanni, Varustamo

Toisen asteen paniikki, eli Kuinka Hävität Yhteishakuhuolet!

Taas on se aika vuodesta, kun saa ottaa tulevaisuutensa omiin käsiinsä ja vaikuttaa siihen, mitä teet ensi vuonna ja sitä kautta kenties kymmenenkin vuoden päästä. On yhteishaun aika!

Itse kahdessa ja pian kolmessa haussa hakeneena haluankin nyt antaa vinkkejä niille, joita suuret päätökset hiukan arveluttavat.

Päätänkö nyt loppuelämästäni?

Oman ammatin tai opinpolun valitseminen ja hakulomakkeeseen kirjoittaminen tuntuu pelottavan lopulliselta. Siellä se nyt menee, eikä mieltä enää Lähetä -napin painamisen jälkeen voi muuttaa. Todellisuudessa mieltä voi muuttaa vielä monta kertaa. Tietysti on hienoa, jos tunnet löytäneesi kutsumuksesi, mutta elämä on arvaamatonta ja vuoden päästä saatat haluta jotain muuta. Ajattele, että päätät siitä, mitä haluat kokeilla ensi syksynä!

Mitä jos tajuan, etten haluakaan opiskella sitä mitä opiskelen?

Muista että sinulla on aikaa! Aikaa kokeilla, onnistua ja epäonnistua. Innostua ja kyllästyä. Mutta kun kerran löydät jotain, mistä nautit, pidä siitä kiinni ja tee töitä menestyäksesi.

Kaikissa koulutuksissa on aina kursseja ja aiheita jotka eivät nappaa. Myös oman elämän heittelyt voivat aiheuttaa tunteen, ettei koulu maistu. Kuuntele itseäsi ja anna aikaa isoille päätöksille. Ensimmäinen syksy uudessa koulussa on usein vaikea, mutta jo kevätpuolella asiat yleensä alkavat helpottaa!

Mitä sitten kun valmistun?

Voit hakea kolmannelle asteelle, mennä töihin, hankkia toisen, aivan erilaisen tutkinnon tai tehdä jotain ihan muuta. On hyvä suunnitella elämäänsä, mutta koska kolmen, neljän vuoden päästä elämäntilanteesi voi olla hyvin erilainen, kannattaa olla stressaamatta asiasta liikaa.

Koulusi opinto-ohjaajat auttavat mielellään sinua etsimään elämällesi suuntaa opintojen päätyttyä. Voit etsiä käsiisi aiemmin samasta koulusta valmistuneita ja kysyä heidän tilanteestaan. Todennäköisesti olet saanut jonkinlaista inspiraatiota opintojen aikana liittyen tulevaisuuteesi, joten keskity nyt vain pääsemään siihen tilanteeseen, kun voit kävellä koulustasi ulos voittajana!

Rosa

Kuva (c) afu007

Vaaterista nuorille sisältöä arkeen

Varustamo vieraili Vaaterin avoimien ovien- päivässä 2.10 maanantaina. Paikka eli Valkeakosken ammattiopisto oli ennestään tuttu, joten perille oli helppo löytää. Luokkahuoneeseen oli keskelle laitettu sohvat ja pöydällä oli kahvia, teetä ja pizzaa. Kahvi oli erityisen hyvää, tunnelma oli rento, tiivis ja lämminhenkinen. Luulisin että nämä sanat kuvaavat yleisesti hyvin myös Vaateria.

Kuva Flickr: dive-angel

Vaateri on työpaja – projekti nuorille Valkeakoskella. Vaateri on suunnattu nuorille, joilla ei ole työtä tai opiskelupaikkaa syystä tai toisesta.  Melko usein käy niin että kun 16-vuotiaana päättää jotain, alkaakin 18-vuotiaana tuntua ettei se ollutkaan ihan se mun juttu. Tähän ilmiöön Vaaterin projektiohjaaja Janne kertoo törmänneensä useampaan kertaan, ja juuri tätä varten Vaateri onkin tarpeen.

Kuva Flickr: Johnjteeee

Projekti-ohjaaja Janne esittelee mielellään ja näkyvästi nuoristaan ylpeänä nuorten työpajan tuotoksia. Vaaterissa nuoret käyttävät paljon tietokoneita ja harjoittelevat mm. kuvankäsittelyä, joista tuloksia löytyi paljon luokan seiniltä. Nuoret ovat tehneet myös käsitöitä, mitkä menevät ihan myyntiinkin, esimerkiksi koruja. Lisäksi Vaaterilla on oma keittiö missä on mahdollisuus kartuttaa kokkaustaitoja. Yksi suurempi projekti Vaaterilla on ollut mykkäelokuvan tekeminen. Janne myös korostaa, että Vaaterissa opiskellaan paljon, menetelmät vaan joskus poikkeavat muista koulutusohjelmista.

Varustamo bongasi myös kolme nuorta miestä luokkahuoneen perältä. He eivät perussuomalaisen miehen tapaan kovin innoissaan keskustellut opiskeluasioista, mutta kyllä heiltä jotain kommenttia lopulta irtosi pienen suostuttelun jälkeen.

Yksi heistä oli 21-vuotias datanomiopiskelija ja työharjoittelussa Vaaterissa. Hän kertoi, että Vaaterissa on ollut mukavaa, ja tuli Vaateriin koska tänne oli helppo tulla kun on tuttu paikka jo valmiiksi.

Kaksi muuta olivat 20-vuotiaita Vaaterin opiskelijoita, molemmat heistä kertoivat viihtyneensä Vaaterissa. ”Vaateri on hyvä vaihtoehto, jos ei pääse kouluun eikä jaksa vain lojua himassakaan”, kertoi toinen opiskelija.  Hänellä oli myös tulevaisuuden suunnitelmat jo selvillä, hän aikoo Vaaterin jälkeen Tampereen aikuiskoulutuskeskukseen Kuorma-auton kuljettajaksi tai Järjestyksen valvojaksi.

Toimittanut: Vertaisohjaaja, Sanni

Nuorten kokemuksia: Tie ammattistartilta pinttikselle

Joskus oma ala löytyy sattumalta, eikä tie sen oman ammatin pariin ole aina se kaikkein helpoin ja mutkattomin. Oman tarinansa meille kertoo rohkea pintakäsittelyn opiskelija, jonka elämää on varjostanut jo pitkään sairaus nimeltä masennus.

"Olen 18-vuotias nuori ja aloitin ammattikoulun tänä syksynä. Kävin yhdeksännen luokan kahdesti, koska sairauteni takia en ollut koulussa ensimmäisenä vuonna juuri ollenkaan. Peruskoulun jälkeen menin ammattistartille, koska se oli sairauteni vuoksi helppo alku toisen asteen opinnoille. Hain sinne myös siksi, etten tiennyt mille alalle olisin suuntautunut opiskelemaan.

En vielä ammattistartin kevätlukukauden alussakaan ollut varma minne hakisin yhteishaussa. Ammattistartin aikana kävin monta alavaihtoehtoa läpi, mutta isäni alkoi puhua pintakäsittelyalasta. Aluksi ajattelin sen olevan täysin poissuljettu vaihtoehto, mutta pikkuhiljaa aloin pitää ajatuksesta. Päätin siis hakea sinne. Hain myös leipuri-kondiittoriksi, catering-alalle ja talouskouluun.

Kun yhteishaun tulokset tulivat ja pääsin pintakäsittelyalalle, en ollut vieläkään varma haluanko sinne. Mietin jo soittavani Tampereen ammattiopistoon ja kysyväni, pääsinkö leipuri-kondiittorialalle. Kuitenkin pidempi ja hankalampi koulumatka ratkaisivat asian ja päätin mennä pinttikselle VAAOon.

Kesän lopussa alkoi jännitys kasvaa. Vaikka koulu oli tuttu, sinne meno jännitti paljon. Aivan uudet luokkakaverit, luokkatilat, opettajat ja ala. Minulla kuitenkin kävi hyvä säkä. Yksi tietämäni tyttö alkoi jutella minulle Facebookissa, että on tulossa samalle alalle. Tapasimme koulun alkua edeltävänä päivänä ja sovimme menevämme yhdessä kouluun.

Minulla ei juurikaan ollut odotuksia alan suhteen. Lähdin sinne avoimin mielin! Se palkittiin, sillä olen viihtynyt erinomaisesti. Olen saanut kavereita ja meillä on hyvä luokkahenki. Opettajat ovat mukavia ja tekeminen on monipuolista. Lukuaineet ovat paljolti yläasteen kertausta, mutta siellä tulee myös alaan liittyvää asiaa.

Minulle ammattikoulu oli ainoa vaihtoehto. En edes harkinnut lukioon menoa, koska aloin jo seitsemännellä luokalla jännittää lukion ylioppilaskirjoituksia, niin oudolta kuin se kuulostaakin! Mielestäni ammattikoulussa on hauskaa. Monesti siellä minusta tuntuu, etten edes ole koulussa vaan hengailemassa kavereiden kanssa jossain! Siellä on rento ilmapiiri ja suosittelen sitä kaikille! :)"

Syksyn yhteishaku on nyt käynnissä, muista hakea jos olet vailla opiskelupaikkaa! Tsemppiä ja mukavaa syksyä kaikille! :)

Sanni, Varustamo

Lukioon vai ammattikouluun?

Lukio on yleissivistävä koulu, kun taas ammattikoulusta saa ammattitaidon. Lukiossa keskitytään opiskelemaan reaaliaineita, kieliä ja matemaattisia aineita. Ammattikoulusta valmistuu käytännönläheiseen ammattiin.

Otto opiskelee Nokian lukiossa ja valmistuu ylioppilaaksi nyt syksyllä 2012.
Sanni opiskelee kolmatta vuotta lähihoitajaksi Valkeakosken ammatti- ja aikuisopistossa.

Millainen on tyypillinen koulupäivä/-viikko?
Otto: Lukiossa koulupäivien pituus riippuu jaksoon valittujen kurssien määrästä. Yleinen kurssimäärä on 5 - 7 kurssia jaksoa kohden. Sillä määrällä päivien pituudet ovat keskimäärin 4 - 6 tuntisia. Kolmannella vuodella kurssien määrä vähenee, jolloin jää aikaa esimerkiksi yo-kokeiden lukulomaa varten. Koulua on pääsääntöisesti viisi päivää viikossa.

Sanni: Ammattikoulussa tyypillinen koulupäivä ja kouluviikko varmasti vaihtelevat ammattikouluittain. Me emme valitse kursseja juurikaan, joten emme voi hirveästi vaikuttaa lukujärjestyksen sisältöön. Tyypillinen koulupäivä riippuu jaksosta: onko pakollisia aineita kuten äidinkieltä ja matikkaa, vai onko ammatillisia aineita. Melko tyypillistä on, että meillä on koko päivänä yhtä ja samaa opettajaa, sekä yhtä ja samaa ammatillista ainetta. Usein kuitenkin ammatillisen opiskelun päivään kuuluu teoriaa, keskustelua ja käytännön harjoittelua.

Työmäärä: pystytkö esimerkiksi käymään töissä koulun ohella?
Otto: Lukio vie oman aikansa vapaa-ajasta, koska siellä tulee todella paljon läksyjä. Jos koulu loppuu esimerkiksi neljältä ja sen jälkeen tekee läksyt, ei aikaa työntekoon juurikaan jää. Itselleni pari päivää viikossa parin tunnin ajan tehtävä työ on sopiva määrä. Monet keskittyvät viikonloppuisin työntekoon, joka on myös hyvä vaihtoehto. Kun osaa jäsentää ja aikatauluttaa koulun ja työnteon keskenään, saa ajan varmasti riittämään.

Sanni: En ole tainnut saada ollenkaan läksyä koko ammattikoulu aikana, vaikka on kolmas vuosi jo menossa. Näyttösuunnitelmia on täytynyt tehdä ja opinnäyte vie paljon aikaa, mutta olen kyllä ehtinyt käydä töissä koulun ohella aivan tarpeeksi. Työharjoittelun aikana itse en ainakaan jaksa tehdä iltatöitä, että viikonloppuisin sitten.

Millaista on sosiaalinen elämä?
Otto: Koulussa ja sen ulkopuolella on hyvät mahdollisuudet sosiaaliseen elämään. Koulussa näkee koko ajan kavereita. Tunneilla opiskelu sujuu monesti ryhmätöissä tai ihan vain kaverin kanssa. Välitunneilla on hyvä palautua kaveriporukan kanssa ja ajatella hetken muuta kuin koulua. Koulun ulkopuolella viikolla aikaa jää yleensä iltaisin kavereiden tapaamiseen. Itselläni golfin pelaaminen tuo virkistäviä sosiaalisia hetkiä ja vaihtelua rankkoihin koulupäiviin. Viikonloput ovat itselläni yleensä pyhitetty kavereiden kanssa olemiseen ja rentoutumiseen.

Sanni: Koulussa tulee juteltua paljon luokkakavereiden kanssa ja meillä on myös ammattikoulussa paljon keskustelua ja ryhmätöitä. Iltaisin jaksaa hyvin viettää aikaa kavereiden kanssa, jos ei ole töissä. Viikonloppuisin sitten on ainakin aikaa nähdä kavereita. Itse olen kyllä sortunut siihen, että joudun liiankin usein sanomaan kavereille, että olen töissä. Pitäisi antaa itselle enemmän aikaa rentoutumiseen.


Entä opiskelutavat yleisesti ja valinnanvara opintojen suhteen?
Otto: Lukiossa saa itse valita kurssien määrän ja sen mitä kursseja haluat ottaa mihinkin jaksoon. Vuosittaiset kurssimääräsuositukset ja tietyt pakolliset aineet ohjaavat kuitenkin pitkälti lukujärjestyksen laatimista. Itselleni mahdollisuus valita omat kurssini ovat olleet välillä hyödyksi. Vaikeita aineita ei kannata ottaa enempää kuin niitä on pakollisena. Jos esimerkiksi harrastus tai työ vie osan vapaa-ajasta, kannattaa lukujärjestys laatia sopivan laajuiseksi. Lukiossa pystyy keskittymään tiettyihin aineisiin, jotka ovat kiinnostavia tai helppoja. Lukion loppurutistus eli ylioppilaskokeet vaativat kaiken tiedon mitä olet kyseisestä aineesta koko aikana oppinut. Sen takia on tärkeää, että opiskelu on mukavaa ja oppiminen tehokasta. Valinnanvaraa opinnoissa on jonkin verran. Voit lukea eri kieliä, matemaattisia aineita ja koulusta riippuen esimerkiksi teatteri-ilmaisua. Parasta kuitenkin on se, että yhtä ainetta kohden löytyy paljon ja monipuolisesti kursseja opiskeltaviksi ja omasta mielestään turhat aineet voi jättää pois.

Sanni: Ammattikoulussa saa valita vapaasti valittavat kurssit, joita on 10 opintoviikkoa, lisäksi me olemme yhdessä luokan kanssa äänestämällä valinneet muut valinnaiset opinnot. Käyn pientä ammattikoulua, joten kursseja ei voi niin paljoa valita kuin isommissa kouluissa. Opiskelutavasta tulee mieleen, että opiskelussa täytyy itse ottaa vastuuta melko paljon, koska opettaja ei enää hengitä samalla tavalla niskaan kuin esimerkiksi yläasteella. Lisäksi opiskelu myös ammattikoulussa vaati työtä yleisestä bemariamis-harhakuvasta huolimatta. Suosittelen kaikille aloittaneille amiksille, että ottakaa tosissaan heti alusta niin on helpompaa sit lopussa!

Muita plussia/miinuksia?
Otto: Plussaa on ehdottomasti vapaus valita itseään kiinnostavat aineet ja aiheet. Lukiossa opiskelu on itsenäisempää ja vastuu opiskeluaan kohden kasvaa. Itselleni se on tuonut jollakin tapaa lisää motivaatiota, kun saa itse päättää asioista, vaikka välillä tuntuu, ettei meinaa selvitä kaikesta koulutyöstä. Lukio antaa hyvän pohjan ja mahdollisuuden päästä oikeastaan mihin vain jatko-opiskelupaikkaan, kunhan siihen jaksaa kunnolla panostaa.

Sanni: Plussaa ainakin on se, että opiskellaan käytännön kautta melko paljon. Sopii mulle hyvin. Lisäksi tykkään, kun saa ottaa itse vastuuta, eikä tekemisiä kytätä enää. Miinuksena tulee mieleen yleisaineiden helppous, koska minulle ne olivat helppoja. Kertaus on opintojen äiti, eikö ;)

Otto ja Sanni, Varustamo

kuva http://www.flickr.com/photos/rosipaw/4368400126/

Syksyn yhteishaku 2012 starttaa...

Valtakunnallinen syksyn 2012 yhteishaku lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin starttasi käyntiin tänään 26.9.2012 ja kestää 5.10.2012 saakka. Syksyn yhteishaussa haetaan tammikuussa 2013 alkaviin koulutuksiin.

Yhteishakuun pääset sähköisen hakupalvelun kautta osoitteessa https://www.haenyt.fi/haenyt/. Sieltä löydät myös listan haettavissa olevista koulupaikoista. Lisäksi koulutusnetistä www.koulutusnetti.fi löydät tarkempaa tietoa eri koulutuksista.

Pirkanmaalla syksyn yhteishaussa on Pirkanmaan ammattioppilaitoksen (PIRKO) ylioppilaspohjainen lähihoitajakoulutus. Koulutus toteutetaan Pyynikintien toimipisteessä ja se kestää noin kaksi vuotta. Tampereella on myös haussa ylioppilaspohjainen kotitalousopetus Tampereen palvelualan ammattioppilaitoksessa. Se kestää yhden lukukauden eli noin puolivuotta.

Jos et vielä tiedä minne hakisit, niin kokeile näitä ammatinvalintatestejä:
http://www.studentum.fi/EducationTest/Start/11
http://kunkoululoppuu.fi/duunikone/

Työ- ja elinkeinotoimiston (eli työkkärin) sivuilta www.mol.fi  löytyy myöskin Ammatinvalinta ohjelma (AVO), jolla voi kartoittaa omia vahvuuksiaan.

Kirjoittajina Tiia ja Jutta, Varustamo

NUORET VERKOSSA - Kulissien takaa

Varustamon "NUORET VERKOSSA - Sosiaalisen median mahdollisuuden ohjaustyössä" -seminaarissa ja workshop-päivässä vaihdettiin Tampereen ammattikorkeakoululla 6. - 7.9.2012 kahden päivän ajan kokemuksia ja tietoa sosiaalisen median käytöstä nuorten ohjaustyössä. 

Itse hyppäsin mukaan seminaarin ja workshopin valmistelutiimiin kesäkuun alussa, ja tapahtuman järjestelyistä muodostuikin kesän ajan aikaavievin työtehtävänäni muiden lomaillessa. Seminaarin järjestelyt aloitettiin järjestäjätiimin kokoonnuttua puhujien ja panelistien metsästyksellä, jota jatkui elokuun puoliväliin saakka. Osa puhujista ja panelisteista oli jo ennestään tuttuja, mutta osan löysimme netistä sopivia aihealueita googlettamalla. Olen jo aiemmin luottamustehtävissä ollut mukana järjestämässä tapahtumia, mutta seminaarin ja workshopin järjestelyt tarjosivat silti oppimiskokemuksia: millaista on järjestää kaksipäiväistä tapahtumaa isomman organisaation edustajana? Mistä löydät sopivia puhujia ja asiantuntijoita ja kuinka saat heihin yhteyden, etenkin huomioonottaen Suomen suosituimman loma-ajan osumisen keskelle seminaarijärjestelyjä? Näiden isompien kokonaisuuksien lisäksi opin paljon myös pienempiä käytännön asioita: e-lomakkeen muokkausta ja käyttöä, matkalaskutusta, tiedostojen lataamista wordpress-sivustolle, tilavarausten tekemistä ynnä muuta.

Vaikka tapahtuman järjestelyt aloitettiin jo aikaisin kesällä, tuli niiden kanssa kuitenkin hoppu elokuussa lukuvuoden alkaessa ja ihmisten palaillessa lomilta. Elokuu ja syyskuun alku hujahtivat silmien edessä vauhdilla, ja lopulta koitti kaikkien puheluiden, sähköpostien, tiedotteiden kirjoittamisen ja muiden pienempien sekä isompien järjestelytöiden jälkeen seminaaripäivä. Kauniin aurinkoisen syysaamun tunnelma oli kihelmöivä, kun seminaariosallistujat alkoivat pikkuhiljaa saapua ilmoittautumisen kautta aamukahville.

Seminaaripäivän aikana kuultiin puheenvuoroja pirkanmaalaisten nuorten nykytilanteesta, kokemuksia ja kyselytuloksia verkossa tehtävästä ohjaustyöstä sekä verkkovertaisohjauksesta. Näiden puheenvuorojen jälkeen seminaariosallistujia tuntui mietityttävän erityisen paljon kysymykset liittyen verkossa toimivien ohjaajien koulutustarpeisiin, sosiaalisen median käytön turvallisuuteen ja anonyymiyteen sekä työprofiilien käyttöön esimerkiksi Facebookissa. Näitä asioita käsiteltiin myös twitterin puolella #someohjaus-keskustelussa, joka oli koko tapahtuman ajan ilahduttavan aktiivinen - torstain seminaarin aikana jopa yksi Suomen twitter-keskusteluaiheiden aktiivisimpia!

Seminaarin panelistit vauhdissa

Paneelikeskustelussa keskusteltiin muun muassa sosiaalisessa mediassa tapahtuvan ohjaustyön tulevaisuuden näkymistä ja kohderyhmistä sekä nuorten sosiaalisen median käytöstä. Keskustelu kiteytyi seuraaviin virkkeisiin, jotka lähtivät twitterissäkin kiertämään: "Nettiä voi tarkastella uutena digikaupunginosana, joka tulee osaksi ns. normaalia katutyötä nuorisotyössä." ja "Some ei tuo lisäarvoa nuorille vaan se on yhtä itsestään selvää kuin kenkien laitto ulos mennessä."

Perjantain workshopissa oli joukko innokkaita some-oppijoita, joita Pauliina Mäkelä tutustutti yhteisöllisen median ihmeelliseen maailmaan. Käsittelyssä oli mm. Facebook, Google+, Blogger, Twitter, Etherpad ja TodaysMeet. Workshopissa kuului kova tietokoneen näppäinten näpyttelyn sekä puheensorinan ääni, kun osallistujat tutustuivat pelottomasti itselleen uusiin sosiaalisen median välineisiin Pauliinan ja Varustamon väen opastuksella. Itse pääsin tutustuttamaan yhtä workshop-osallistujaa alusta alkaen Facebookin saloihin, ja monet osallistujista loivat itselleen Twitter-tilit. Oli hienoa nähdä niin paljon intoa ja tietämyksen avointa jakoa samassa tilassa!

Tahdon vielä kerran sekä omalta osaltani että järjestäjätiimin puolesta kiittää jokaista seminaariin ja/tai workshopiin osallistujaa! Oli ilo kuulla mielenkiintoisia puheenvuoroja, seurata aktiivista keskustelua niin twitterissä kuin livenä paikanpäälläkin sekä oppia itsekin uutta. 

Telma Rivinoja, Varustamo

Seminaarin ja workshopin aikana käytyä twitter-keskustelua pääset seuraamaan osoitteessa https://twitter.com/#!/search/realtime/%23someohjaus.
Seminaarin ja workshopin materiaalit löytyvät Varustamon nettisivuilta http://varustamo.projects.tamk.fi/tutkimus/seminaarit/
 

NUORET VERKOSSA - Sosiaalisen median mahdollisuudet ohjaustyössä

Miten ohjaustyötä on toteutettu verkossa ja millaisia kokemuksia siitä on syntynyt? Mistä ja miten nuoria tavoitetaan? Miksi sosiaalisen median mahdollisuuksista kannattaa olla selvillä? Mitä sosiaalisen median käyttö vaatii ohjaajalta? Miten itse voisit hyödyntää sosiaalista mediaa paremmin ohjaustyössä?

Kuva Kurion nettisivuilta.

Tervetuloa jakamaan ja kuuntelemaan kokemuksia sekä vertailemaan toimintamalleja sosiaalisen median käytöstä erityisesti nuorten ohjaustyössä! Varustamon "NUORET VERKOSSA - Sosiaalisen median mahdollisuudet ohjaustyössä" -seminaari ja workshop-päivä järjestetään Tampereen ammattikorkeakoululla 6. - 7.9.2012, eli reilun viikon päästä! 

Paikalla on luennoitsijoita ja panelisteja Verkestä, Move-hankkeesta, Varustamosta, Pelitalolta, Opit käyttöön -hankkeesta, Nuorten verkostotyöpajalta, Kysy opolta -palvelusta, Silta-Lisästä sekä Tampereen aikuislukiosta.

Kuva piilotettuaarre.fi.

Seminaari ja workshop on suunnattu erityisesti Pirkanmaalla toimiville opinto-ohjaajille, ammatti- ja lukiostarttiluokkien sekä lisäopetuksen opettajille ja ohjaajille, nuorisotyössä ja nuorten työllisyyspalveluissa toimiville sekä aiheeseen liittyvissä hankkeissa toimiville, opiskelijoille ja muille aiheesta kiinnostuneille nuorille.

Voit tutustua seminaarin ja workshopin ohjelmaan sekä ilmoittautua 3.9. mennessä Varustamon nettisivuilla: varustamo.projects.tamk.fi/tutkimus/seminaarit . Osallistuminen on ilmaista.

Voit seurata tapahtuman valmistelua Facebookissa. Pääset osallistumaan myös Twitter-keskusteluun seminaarin ja workshopin aikana seuraamalla #someohjaus -keskustelua!

Lisätietoa: Telma Rivinoja, s-posti telma.rivinoja(at)tamk.fi

Talouskoulusta taitoja elämään

Olet saattanut joskus kuulla talouskoulusta. Ensimmäinen mielikuva ainakin itselläni on, että talouskoulussa, jota emäntäkouluksikin olen kuullut kutsuttavan, opetellaan vaan tekemään ruokaa ja siivotaan monta kuukautta. Tarkempi perehtyminen kuitenkin kertoo, että mielikuva on hieman väärä. Talouskoulun tutkinnon osat muodostuvat asumisen, kodin ja ruoanvalmistuksen opinnoista sekä vapaavalintaisesti hygieniaosaamiseen, alkoholilainsäädäntöön tai esimerkiksi kodin juhlien järjestämiseen liittyvistä opinnoista. Talouskoulun käynyt opiskelija saa valmiuksia ja käytännön taitoja oman arjen hallintaan ja kotitaloudesta huolehtimiseen. Kuulostaa ikään kuin pidennetyltä ja monipuolisemmalta köksän kurssilta!

Talouskoulu kestää vajaat viisi kuukautta ja on laajuudeltaan 20 opintoviikkoa. Tampereella sitä järjestää ainakin Tampereen Palvelualan ammattiopisto. Seuraava talouskoulu alkaa tammikuussa 2013 ja loppuu toukokuussa, ja sinne hakeminen onnistuu syksyn yhteishaussa 26.9.-5.10. Mikäli sinulla ei ole mitään koulu- tai työpaikkaa kevääksi, kannattaa harkita talouskoulua! Pääsyvaatimuksena on hyväksytysti suoritetut peruskoulu- tai lukio-opinnot. Sen lisäksi, että talouskoulussa oppii läjäpäin hyödyllisiä taitoja, tarjoaa sen suorittaminen toisen asteen yhteishaussa hakevalle loistavan lisäedun: Koulutuksen suorittanut opiskelija saa yhteishaussa kolme lisäpistettä! Jos siis unelmien opiskelupaikka jäi vain parista vaivaisesta pisteestä kiinni viime yhteishaussa, tässä on hyvä tilaisuus käyttää aika hyödyksi ja napata itselleen tarvittavat pisteet!

Kuva: kuopiontalouskoulu.fi

 Kerttu suoritti talouskoulun keskeytettyään lukion toisen lukuvuoden syyslukukauden jälkeen ja odotellessaan seuraavaa yhteishakua, jossa hän voisi hakea itseään kiinnostavalle alalle. Kerttu kertoo talouskoulusta näin: 

 

"Talouskoulussa tehtiin ruokaa, pestiin pyykkiä ja mankeloitiin. Lisäksi meillä oli käsityötunteja. Tehtiin myös sisustussuunnitelmat ja käytiin läpi kodinhuoltoa. Talouskoulusta on varmaan hyötyä ainakin jollekin sellaiselle, joka ei oo ikinä tehny kotona mitään kotitöitä. Ite hyödyin eniten niistä kolmesta lisäpisteestä, jotka sain yhteishakuun. Sain talouskoulussa lisäksi suoritettua hygieniapassin, se oli hyödyllinen jatkoa ajatellen."

Telma, Varustamo

Muutto uuteen kaupunkiin osa 2: nuorten kokemuksia

Muuttosarjan toisessa osassa kertomuksia siitä, millaista oli muuttaa toiseen kaupunkiin!

Sara, 23, opiskelija, Tampere

© Flickr, oskay

Muutin kotikaupungistani Jyväskylästä Tampereelle syksyllä 2008. Olin asunut Jyväskylässä koko siihen astisen elämäni eli 20 vuotta, joten muutto tuntui isolta harppaukselta! Muuttoon liittyi paljon mukavia asioita, kuten opiskelupaikka, yhteenmuutto poikaystävän kanssa sekä tietysti oman kodin saaminen! Ystäviin oli helppo tutustua syksyllä opintojen alettua, sillä moni muukin oli vasta muuttanut kaupunkiin, eikä ystäväpiiriä ollut ehtinyt vielä muodostua. Varsin pian huomasi keiden kanssa oikeasti viihtyy ja nämä ystävät ovatkin pysyneet messissä tänne asti! Tampere on tuntunut kotoisalta enkä ole kaivannut täältä muualle. Suosittelen rohkeasti maiseman vaihtoa opiskelu- tai työpaikan perässä!

Juuso, 23v, opiskelija/freelancer/yksityisyrittäjä, Tampere

 Muutin 2011 keväällä työharjoittelun takia Virroilta Tampereelle. Oli hieno tunne päästä pieneltä paikkakunnalta (9000 asukasta tai jotai, wiki kertoo) "oikeaan" kaupunkiin. Sain kivan halvan kämpän läheltä keskustaa ja tuntu että taas uus vaihe elämässä. Oon viihtynyt Tampereella, työharjottelupaikka oli kiva ja sain sieltä töitä jatkossakin. Sen takia jäin myös asumaan tänne ja kävin koulua täältä käsin Virroilla kevään 2012. Mutta kavereiden saaminen nyt on ollu vähän ongelma, kun en täällä opiskele enkä oo mikään baarien pintaliitäjä. Kaupunki on ihan kiva, tavallaan pieni mutta kuitenki iso, liikkeet pitkään auki ja elämää mutta kuitenki nopeasti kävelee keskustan läpi. Miks täällä vihataan pyöräilijöitä ihan epänormaalilla tavalla? Luultavasti täällä pysyn jos töitä saan, ihan viihtysä paikka noin muuten.

Sanni, 17v, lähihoitajaopiskelija, Valkeakoski

Olin 2006 keväällä Valkeakoskella asuva iloinen kuudesluokkalainen tyttö, jolla oli paljon kavereita. Sitten väliin iski muutto Toijalaan ja edessä olisi koulun ja kaveriporukan täysi vaihto. Ympärillä ihmiset toitottivat, että yläasteelle mentäessä koulu olisi kuitenkin uusi ja myös kaverit luultavasti vaihtuisivat. En oikeastaan ajatellut siinä kesällä asiaa juurikaan, oli kai niin paljon muuta tekemistä.

Tampere ilmasta! © Flickr, Leo-setä

Elokuu koitti ja koulu alkoi. Seisoin siinä pihalla lempifarkuissa ja t-paidassa ihan paniikissa kaikkien pällisteltävänä. Ihan hirveä päivä kun näin myöhemmin miettii. Satunnaisesti joku tuli puhumaan minulle ja kyselemään olenko uusi ja mistä olen ja niin edespäin. Mutisin jotain vastaukseksi, mutta päässä pyöri vain että mihin porukkaan sitä kannattaisi ujuttautua että olisi edes vähän cool. Onneksi kello soi vihdoin ja opettajia alkoi tulla ulos hakemaan omia luokkiaan sisälle. Opettajat huutelivat oppilaita ensin A-luokan, sitten B:n ja niin edelleen. Minun nimeni sanottiin vasta F-luokan kohdalla. Opettajan johdolla menimme luokkaan ja luokassa aloin taas katsella ympärilläni olevia luokkakavereita etsien semmoisia tavallisen oloisia tyttöjä, joiden kanssa voisin kuvitella tulevani toimeen ainakin ulkonäön perusteella.

Ensimmäisestä tunnista en muista juuri mitään, mutta olin löytänyt sen kolmen tytön porukan joista tulisi myös minun kavereita. Hoksasin että yksi heistä, tavallisen näköinen pieni tyttö, on minun naapurini, ja siinä vasta hyvä tapa murtaa jää ensimmäisessä keskustelussa. Suunnitelma oli valmis. Sitten meillä alkoi salissa jokin uusien seiskojen tilaisuus, missä rehtori puhuisi jotain. No siellä ujuttauduin tämän minun naapurin viereen istumaan. Ryhdistäydyin ja sanoin hiljaa vieressä istuvalle tytölle eli naapurilleni: "Me taidetaan olla naapureita." Siitä se juttu lähti liikkeelle. Näiden kolmen ihmisen kanssa ollaan edelleen parhaat ystävät. Yläasteen jälkeen muutin takaisin Valkeakoskelle kun lähdin opiskelemaan lähihoitajaksi, mutta ystävyys säilynyt ja näemme lähes joka viikonloppu ja kesäisin enemmänkin.

Terhi, Varustamo

Muutto uuteen kaupunkiin osa 1: Opinnot vai tutut ympyrät?

Tänään alkaa Varustamon blogin kolmiosainen juttusarja muutosta uuteen kaupunkiin. Ensimmäisessä osassa on asiaa muuttamisesta yleensä, toisessa kuulemme nuorten kertomia kokemuksia muuttamisesta, ja kolmannessa osassa esitellään Tamperetta uudelle asukkaalle.

Koulutussivusto Studentum.fi teetti keväällä kyselyn, jonka tuloksista ilmeni, että jopa 42 prosenttia jatko-opintoja suunnittelevista ei tahtoisi muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Tutkija Timo Aron mukaan suurin osa kaikista muuttajista on nuoria, kaksi kolmasosaa alle 35-vuotiaita. Koska valtaosa Studentumin kyselyyn vastanneista on alle 25-vuotiaita, ovat nuoret selvästi jakautuneet kahteen ryhmään. Toinen ryhmä laittaa koulutuksen etusijalle ja muuttaa, kun taas toinen jää ennemmin omalle paikkakunnalle ja valitsee jotakin sen koulutustarjonnasta. Mikäli koulutuspaikka ei ole mieleinen kasvaa opiskelijan syrjäytymisriski.
(Lähde: Yle Uutiset / Susanna Siironen: Lähes puolet ei muuttaisi opintojen perässä. Julkaistu 21.3.2012.)

Uudelle paikkakunnalle muuttaminen jännittää varmasti kaikkia, erityisesti, jos sieltä ei tunne ketään. Opiskelijan päässä pyörivät kysymykset siitä, saako hän kavereita, viihtyykö uudessa koulussa, pärjääkö omillaan? Mikäli muuttaa ensimmäistä kertaa omaan asuntoon, on muutos vielä suurempi. Kotipaikkakunnalle saattavat jäädä lapsuuden kaveripiiri, perhe ja mahdollinen poika-/tyttöystävä. Tämä pelottaa, mutta sen ei kannata antaa estää suunnitelmia, mikäli unelma-alaasi voi opiskella vain tietyllä paikkakunnalla. Aina voi muuttaa takaisin, mikäli uusi kotipaikka tuntuu aivan hirveältä. Useimmat muuttajat sopeutuvat hyvin uuteen paikkaan: tästä todisteita ensi viikon osassa muuttosarjaamme. Koulussa tutustuu hyvin uusiin ihmisiin, kun suuri osa opiskelijoista on samassa tilanteessa ja aikaa yleensä vietetään paljon yhdessä. Kannattaa rohkeasti mennä mukaan opiskelijatapahtumiin ja harrastuksiin!

Terhi, Varustamo

Ylempi kuva © Flickr, haydnseek
Alempi kuva © Flickr, Kaptain Kobold

Uraa etsimässä

Harmi ettei uravalintaan ole yhtä yksinkertaisia
vastauksia kuin yhteenlaskuun..
Kuva Flickr, trialsanderrors

Oletko koskaan käynyt uraohjauksessa tai ammatinvalintaohjauksessa? Nämä eivät ole vain opiskelupaikkaa hakeville, vaan jo opiskeleva tai uutta suuntaa työelämässä etsiväkin voi käydä keskustelemassa työsuunnitelmistaan. Varsinkin yliopistossa opiskelevalle uraohjaus voi olla todella tarpeen, kun sijoittumismahdollisuuksia eri sektoreille voi olla kymmeniä.

Yliopistosta valmistumisen alkaessa vihdoinkin häämöttää vuoden päässä on tuleva ammatti alkanut mietityttää yhä enemmän, ja päätin varata ajan uraohjaajalle, vaikka yleensä tapanani on kaivaa tiedot itse netistä. Omassa päässäni pyörivät vuorotellen suunnitelmat niin sosiaalityöstä kuin opettajuudesta, henkilöstöalasta tai jostain aivan muusta, ja halusin saada tähän sekamelskaan hieman asiantuntevia neuvoja. Kannattiko uraohjaus? Kyllä! Sain jutella kaksi tuntia todella mukavan ohjaajan kanssa. Mietimme yhdessä työhistoriaani ja kiinnostuksenkohteita sulkien pois ei-kiinnostavia vaihtoehtoja ja pohtien kiinnostavia. Session lopuksi olin saanut selkeytettyä omia ajatuksia sekä neuvoja siitä, mille alalle minulla jo olisi mahdollisuuksia ja minne kannattaisi hakeutua puoli-ilmaisena työvoimana -työharjoitteluksikin  kutsuttuna ajanjaksona- työkokemusta saadakseni. Osan asioista jo tiesin, mutta keskustelu jonkun, varsinkin näistä asioista tietävän henkilön kanssa, sai mahdollisuuteni järjestymään päässäni paljon loogisempaan muotoon. Lisäksi sain neuvoja CV:ni suhteen. Voin lämpimästi suositella uraohjaajan kanssa jutustelua. Saadaksesi ohjauksesta eniten irti kannattaa etukäteen miettiä hieman, mitä haluaisit kysyä ja mitä ominaisuuksia työssäsi pitäisi olla.

Mistä sitä uraohjausta sitten saa? Tampereella esimerkiksi

• Tampereen yliopiston ura- ja rekrytointipalvelut yliopisto-opiskelijoille ja vastavalmistuneille
• Työvoimatoimiston ammatinvalinta- ja urasuunnittelu kaikille
• Kestävät koulutus- ja uravalinnat -projekti tamperelaisille 17-29-vuotiaille nuorille työttömille
• AKU-toiminta tamperelaisille ja Tampereen seutukuntalaisille alle 18-vuotiaille nuorille
• KOHO-palvelut tamperelaisille 17-24-vuotiaille nuorille

Jos et halua mennä vielä henkilökohtaisesti juttelemaan, voit pohtia ura- ja koulutussuunnitelmiasi netissä esimerkiksi seuraavien sivujen avulla:

• Aarresaaren urasuunnitteluopas suunnattu erityisesti yliopisto-opiskelijoille, mutta varsinkin tehtävistä voi olla muillekin hyötyä
• A-URA tarjoaa tietoa ja tehtäviä
• AVO ammatinvalintaohjelma
• Eximian urakone
• Google hakusanoilla uraohjaus, ammatinvalintaohjaus, ammatinvalintatesti...
• ja tietenkin me Varustamon vertaisohjaajat esimerkiksi IRC-galleriassa ja Facebookin Kesäkelluke-chatissa, mikäli haluat jutella itsesi ikäisten nuorten kanssa!

Terhi, Varustamon vertaisohjaaja

Keskeyttäminen – uusi alku?

Opintojen keskeyttäminen on yllättävän yleistä kaikilla koulutusasteilla ammattikouluista yliopistoon. Yleinen odotus kuitenkin on, että peruskoulusta jatkettaisiin suoraan koulutusputkeen, josta valmistumisen jälkeen mentäisiin suoraan oman alan töihin. Keskeyttämistä harkitsevaa tai jo keskeyttänyttä voikin lohduttaa jo tieto siitä, ettei ole tilanteessaan yksin, varsinkin jos lähipiirissä ei ole muita koulutuksen keskeyttäneitä.

Oman tulevan ammatin päättäminen voi tuntua yhdeksäsluokkalaisesta liian isolta ja vaikealta päätökseltä, niin kuin se voi tuntua vielä lukion päättäneestäkin. Lisäksi suosituimpien alojen koulutuspaikoista on kova kilpailu, ja joskus oman unelman toteutumista on tavoiteltava kiertotietä. Ajan kuluessa mieli voi myös muuttua ja kiinnostavin ala voikin olla jotain ihan muuta kuin se, joka ensimmäisenä yhteishakulomaketta täyttäessä tuli mieleen. Onneksi kerran tehty valinta ei pakota jatkamaan samalla alalla loppuelämän ajan, vaan ammattia voi vaihtaa vaikka vielä aikuisenakin.

Katja Komonen on tutkinut ammatillisen koulutuksen keskeyttäneiden nuorten koulutuspolkuja. Hänen mukaansa koulutuksen keskeyttämisessä on usein kyse uuden koulutuksen aloittamisesta saman tien tai lyhyen tauon jälkeen. Sitä voidaan pitää korjausliikkeenä kohti onnistuneempaa ammatinvalintaa. Myös pidempään koulutuksen ulkopuolella olleet voivat löytää itselleen sopivan alan ja koulutusmuodon ja aloittaa opiskelun uudelleen – koskaan ei ole liian myöhäistä.

Koulutuksen keskeyttäminen ei siis tarkoita lopullista epäonnistumista, vaan parhaassa tapauksessa uutta alkua. Epäonnistumisista ja vastoinkäymisistä voi oppia, ja keskeytetystäkin koulutuksesta jää evääksi ainakin tieto siitä, minkälainen ala ja opiskelu itselle sopii – tai mikä ei ainakaan sovi. Sekin on arvokas tieto omaa paikkaa etsivälle. Keskeyttämistä kannattaa kuitenkin harkita tarkkaan ja miettiä valmiiksi seuraavaa askelta. Suunnitelma B olisi hyvä olla ainakin hahmottumassa, ja voi myös miettiä suorittaisiko kesken olevan tutkinnon sittenkin loppuun, jos uusi suunta ei ole vielä selvillä. Myös ”väärän” alan tutkinnosta voi olla yllättävän paljon hyötyä koulutuspaikan tai työn haussa.

Jos keskeyttämisajatukset tai uuden suunnan hakeminen tuottavat päänvaivaa, apua voi saada esimerkiksi oman koulun opinto-ohjaajalta, AKU-toiminnasta, Verkostotyöpajalta, Kestävät koulutus- ja uravalinnat –projektilta tai Silta-Valmenukselta. Myös Varustamon vertaisohjaajien kanssa voi pohtia omaa tilannetta ja tulevaisuutta. 

Sini, Varustamo

Apua AKU-toiminnasta!

Oletko ilman opiskelupaikkaa perusopetuksen jälkeen? Mitä pitäisi tehdä seuraavaksi? Ota yhteyttä AKU- toimintaan.


Saat tietoa eri ammattialoista, koulutuksista ja vaihtoehtoisista koulutuspoluista tai töihin hakemisesta sekä perusopetuksen numeroiden korottamisesta. AKU- toiminta on hyvä pohtimispaikka myös silloin, kun mietit opintojesi keskeyttämistä, lopetat opiskelusi tai jäät pitkälle sairaslomalle.

AKU =Ammattiin, Koulutukseen ja Uralle

Soita, lähetä tekstari tai sähköpostia:

Jetta Turunen puh. 050 560 8634 (jetta.turunen@akutoiminta.fi)

Minna Nieminen puh. 050 328 6207 (minna.nieminen@akutoiminta.fi)

www.akutoiminta.fi

--------------------------------------------------------------------------------------------

NIVELVAIHEEN OHJAUSTA TAMPEREELLA JO 10 VUOTTA

AKU-toiminta alkoi 1.8.2001 ”perusopetuksen päättäneiden nuorten oppilaiden seuranta- ja ohjausprojektina. Tavoitteena on ollut luoda paikallinen toimintamalli, jonka avulla seurataan ja ohjataan perusopetuksen päättäneiden koulutusvalinnoissaan epävarmoja nuoria koulutusasteiden nivelvaiheessa” (Sopimus 14.12.2000 Opetushallitus toimeksiantajana ja Tampereen ammattiopisto toimeksiannon toteuttajana). Toiminta vakinaistettiin v.2006.

AKU-toiminta on Pirkanmaan ammattiopiston (PAO) ja Tampereen ammattiopiston (TAO) järjestämää ja rahoittamaa toimintaa. Työskentely tapahtuu nk. nivelvaiheessa ja toiminnan keskeinen tavoite on syrjäytymisen ehkäisy sekä koulutus- ja yhteiskuntatakuun toteuttaminen.

AKU- toiminta on tarkoitettu pääsääntöisesti alle 18-vuotiaille peruskoulunsa päättäneille nuorille, jotka ovat ilman opiskelupaikkaa tai keskeyttäneet opiskelunsa toisella asteella tai ovat pitkällä sairaslomalla. AKUn perustehtävänä on ohjata nuoria Ammattiin, Koulutukseen ja Uralle nuoren elämäntilanne huomioiden. AKU-toiminta on seutukunnallista työtä.

Työ on sekä yksilöohjausta että verkostotyötä. Yksilöohjaus voi olla lyhytaikaista neuvontaa, jolloin asiakkuus kestää 1-3 tapaamiskertaa. Pidempi ohjausprosessi sisältää keskusteluja nuoren kanssa nuoren itsensä tärkeinä pitämistä asioista, perhetapaamisia, koulutus- ja urasuunnitteluohjausta, oppilaitoksiin tutustumista, koulutuskokeiluja oppilaitoksissa, vaihtoehtoisten opintopolkujen hakemista, yhteishaun tekemistä sekä tiivistä yhteistyötä TE-toimiston nuorten palvelujen kanssa ammatinvalinnanohjauksessa ja työelämään tutustumisessa työkokeilujen tai –harjoittelujen kautta.

Verkostotyötä tehdään myös perusopetuksen, toisen asteen koulutuksen ja nuoren omien verkostojen kanssa. Tarvittaessa etsitään nuorten palveluverkostosta uusia yhteistyökumppaneita. Työmme lähtökohtana on nuoren oma käsitys hyvästä elämästä.

AKU-toiminta on osa oppilaitosten ohjaus- ja tukipalveluja, jossa työskentelee yksi Tampereen ammattiopiston sosiaalikuraattori koulutus- ja uraohjaajana ja yksi Pirkanmaan ammattiopiston erityisohjaaja.

AKU-toiminta

Moni nuori ilman opiskelupaikkaa vielä elokuussa

Koulut alkavat Pirkanmaalla tällä viikolla. Silti Aamulehti uutisoi lauantaina, miten Kymmenet nuoret ovat yhä ilman opiskelupaikkaa Tampereella. Aamulehden mukaan nuoria, jotka eivät yläkoulun päätyttyä saaneet opiskelupaikkaa lukiosta tai ammattikoulusta, on pelkästään Tampereella noin 80.

Tänä vuonna on kymppiluokille ollut suorastaan tunkua Tampereella, eivätkä kaikki halukkaat mahdu syksyllä alkaviin ryhmiin. Vaihtoehtoina perinteisille kymppiluokalle löytyy Pirkanmaan alueelta ainakin lukiostartti ja Ammattistartit. Mielekästä tekemistä lukuvuoden ajaksi tarjoavat myös esimerkiksi erilaiset työpajat, joita Tampereella tarjoaa muun muassa Silta-Valmennus, mutta myös moni muu taho. Jatko-opiskelupaikkaa vaille jääneen nuoren kannattaakin vielä kysellä opiskelupaikkaa suoraan kouluilta.

Tärkeää olisi, että jokainen nuori löytäisi itselleen yläkoulun jälkeen jatko-opiskelupaikan tai muuta mielekästä tekemistä, sillä tässä nivelvaiheessa ilman opiskelupaikkaa jääneet nuoret ovat vaarassa syrjäytyä kokonaan opiskelu- ja työelämästä. Onneksi lukio- ja ammattikouluopinnoille on olemassa lukuisia hyviä vaihtoehtoja tai niihin valmentavia koulutuksia, joista jokainen nuori varmasti löytäisi omaan tilanteeseensa sopivan vaihtoehdon. Suuri haaste on kuitenkin saada nuoret ja nämä oikeat tahot löytämään toisensa, ja tämä onkin yksi Varustamo-hankkeen tavoitteista.

Nuorten yhteiskuntatakuusta

Helsingin Sanomat kirjoitti heinäkuun lopulla, miten työministeri Lauri Ihalainen haluaa pelastaa nuoret. Hieno ja tärkeä tavoite! Ihalainen pitää yhtenä ministerikautensa tärkeimmistä tavoitteista nuorten yhteiskuntatakuun tehokasta toteuttamista. Nuorten yhteiskuntatakuun tavoitteena on edistää ja tukea nuorten koulutukseen ja työelämään sijoittumista, ehkäistä nuorten työttömyyden pitkittymistä, tunnistaa nuorten syrjäytymisvaaraan liittyvät tekijät ja ehkäistä nuorten syrjäytymistä jo varhaisessa vaiheessa.

Nuorten yhteiskuntatakuu tarkoittaa, että kaikille työtä tai opiskelupaikkaa vailla oleville alle 25-vuotiaille nuorille tarjotaan viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta palvelu tai toimenpide, jolla parannetaan hänen mahdollisuuksiaan selviytyä työmarkkinoilla tai löytää työpaikka. Tällaisia palveluita tai toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi työ-, harjoittelu- tai opiskelupaikka, työnhakuvalmennus tai ammatinvalinta- ja urasuunnittelupalvelut.

TE-toimisto tarjoaa kaikkia näitä, mutta yhteiskuntatakuuseen sisältyy myös nuoren oma aktiivisuus, esimerkiksi velvollisuus hakea koulutukseen yhteishaussa. Nuorten yhteiskuntatakuun tehokas toteuttaminen vaatisi myös tiivistä yhteistyötä muiden nuorille suunnattuja palveluita tarjoavien tahojen, kuten työpajojen tai etsivää nuorisotyötä tekevien yhteisöjen kanssa.

Konkreettisesti yhteiskuntatakuun toteutuminen tarkoittaa sitä, että yhdessä nuoren kanssa laaditaan yksilöllinen työllistymissuunnitelma: henkilökohtainen toimintasuunnitelma siitä, miten tästä tilanteesta jatketaan eteenpäin. Tämän jälkeen nuori ohjataan mahdollisimman pian parhaiten hänelle sopivaan ja hänen tarpeitaan ja toiveitaan vastaavaan toimintaan, riippuen esimerkiksi siitä, onko tuleva ala jo selvillä vai ei, tai tarvitseeko nuori muuta erityistukea elämässään.

Lisätietoa nuorten yhteiskuntatakuusta ja linkki työ- ja elinkeinoministeriön ohjeeseen nuorten yhteiskuntatakuusta tätä klikkaamalla.