Chillhouse-tunnelmaa

Kuvan lähde

Chillhouse on jokavuotinen nuorille suunnattu tapahtuma Tampereella hiihtolomaviikolla. Tänä vuonna tapahtuman kävijämäärä oli suurin koskaan. Ensimmäistä kertaa se myös järjestettiin Monitoimitalo 13:ssa, joka toi aivan uudenlaisen tunnelman tapahtumalle. Pari isompaa keikkaa pidettiin Pakkahuoneella viikon aikana. Myös Varustamo päätti lähteä hieman kyselemään ihmisiltä tunnelmia ja ajatuksia tapahtumasta.

Päätimme osallistua päätösbileisiin, jotka pidettiin Monitoimitalolla perjantaina 1.3. Paikalle tullessa jono oli jo aivan valtava. Se kiemurteli lähes Koskipuistoon asti. Kysyimme jonossa olevilta tunnelmia ja ajatuksia gallupin muodossa. Suurin osa kysymyksiin vastanneista oli toista tai kolmatta kertaa sillä viikolla käymässä. Kaikilla oli ollut oikein kivaa viikon aikana ja erityisesti konsertit olivat olleet mieluisia. Kyseisenä iltana liikkeelle oli lähdetty katsomaan kavereita ja siksi, koska viimeisenä iltana oli mielenkiintoista ohjelmaa ja viimeinen mahdollisuus osallistua.

Yhteishaku on tällä hetkellä menossa, joten tottakai kyselimme myös siitä. Suurin osa kyselyyn vastanneista ei ollut juuri tänä vuonna hakemassa mihinkään kouluun, mutta kaikilla asia oli kuitenkin jotenkin mielessä. Nuoremmilla oli jo valmiiksi mietittynä lukio Tampereelta ja sitä varten oli alettu nostaa numeroita. Kommenttina tuli myös se, kuinka oman alansa ja uransa valitseminen on sen verran vaikeaa, että lukio tuntuu tämän takia paremmalta vaihtoehdolta. Kyselyyn vastasi yksi tänä vuonna hakeva nuori, joka sanoi hakevansa ilmaisutaidon lukioon. Hänen päätöksensä oli suhteellisen varma ja sanoi tietäneensä sen jo hetken aikaa.

Hieman vanhemmilta vastaajilta kysyimme vinkkejä yhteishakuun. tässä muutama poiminta:

"Kannattaa miettii tarkkaa, et mihin hakee"

"Ole reipas ja avoimella mielellä"

Näillä neuvoilla toivotamme kaikille erinomaista viimeistä yhteishakuviikkoa ja viikonloppua!

Laura, Varustamo-hanke

Toisen asteen paniikki, eli Kuinka Hävität Yhteishakuhuolet!

Taas on se aika vuodesta, kun saa ottaa tulevaisuutensa omiin käsiinsä ja vaikuttaa siihen, mitä teet ensi vuonna ja sitä kautta kenties kymmenenkin vuoden päästä. On yhteishaun aika!

Itse kahdessa ja pian kolmessa haussa hakeneena haluankin nyt antaa vinkkejä niille, joita suuret päätökset hiukan arveluttavat.

Päätänkö nyt loppuelämästäni?

Oman ammatin tai opinpolun valitseminen ja hakulomakkeeseen kirjoittaminen tuntuu pelottavan lopulliselta. Siellä se nyt menee, eikä mieltä enää Lähetä -napin painamisen jälkeen voi muuttaa. Todellisuudessa mieltä voi muuttaa vielä monta kertaa. Tietysti on hienoa, jos tunnet löytäneesi kutsumuksesi, mutta elämä on arvaamatonta ja vuoden päästä saatat haluta jotain muuta. Ajattele, että päätät siitä, mitä haluat kokeilla ensi syksynä!

Mitä jos tajuan, etten haluakaan opiskella sitä mitä opiskelen?

Muista että sinulla on aikaa! Aikaa kokeilla, onnistua ja epäonnistua. Innostua ja kyllästyä. Mutta kun kerran löydät jotain, mistä nautit, pidä siitä kiinni ja tee töitä menestyäksesi.

Kaikissa koulutuksissa on aina kursseja ja aiheita jotka eivät nappaa. Myös oman elämän heittelyt voivat aiheuttaa tunteen, ettei koulu maistu. Kuuntele itseäsi ja anna aikaa isoille päätöksille. Ensimmäinen syksy uudessa koulussa on usein vaikea, mutta jo kevätpuolella asiat yleensä alkavat helpottaa!

Mitä sitten kun valmistun?

Voit hakea kolmannelle asteelle, mennä töihin, hankkia toisen, aivan erilaisen tutkinnon tai tehdä jotain ihan muuta. On hyvä suunnitella elämäänsä, mutta koska kolmen, neljän vuoden päästä elämäntilanteesi voi olla hyvin erilainen, kannattaa olla stressaamatta asiasta liikaa.

Koulusi opinto-ohjaajat auttavat mielellään sinua etsimään elämällesi suuntaa opintojen päätyttyä. Voit etsiä käsiisi aiemmin samasta koulusta valmistuneita ja kysyä heidän tilanteestaan. Todennäköisesti olet saanut jonkinlaista inspiraatiota opintojen aikana liittyen tulevaisuuteesi, joten keskity nyt vain pääsemään siihen tilanteeseen, kun voit kävellä koulustasi ulos voittajana!

Rosa

Kuva (c) afu007

Nuorten kokemuksia: Tie ammattistartilta pinttikselle

Joskus oma ala löytyy sattumalta, eikä tie sen oman ammatin pariin ole aina se kaikkein helpoin ja mutkattomin. Oman tarinansa meille kertoo rohkea pintakäsittelyn opiskelija, jonka elämää on varjostanut jo pitkään sairaus nimeltä masennus.

"Olen 18-vuotias nuori ja aloitin ammattikoulun tänä syksynä. Kävin yhdeksännen luokan kahdesti, koska sairauteni takia en ollut koulussa ensimmäisenä vuonna juuri ollenkaan. Peruskoulun jälkeen menin ammattistartille, koska se oli sairauteni vuoksi helppo alku toisen asteen opinnoille. Hain sinne myös siksi, etten tiennyt mille alalle olisin suuntautunut opiskelemaan.

En vielä ammattistartin kevätlukukauden alussakaan ollut varma minne hakisin yhteishaussa. Ammattistartin aikana kävin monta alavaihtoehtoa läpi, mutta isäni alkoi puhua pintakäsittelyalasta. Aluksi ajattelin sen olevan täysin poissuljettu vaihtoehto, mutta pikkuhiljaa aloin pitää ajatuksesta. Päätin siis hakea sinne. Hain myös leipuri-kondiittoriksi, catering-alalle ja talouskouluun.

Kun yhteishaun tulokset tulivat ja pääsin pintakäsittelyalalle, en ollut vieläkään varma haluanko sinne. Mietin jo soittavani Tampereen ammattiopistoon ja kysyväni, pääsinkö leipuri-kondiittorialalle. Kuitenkin pidempi ja hankalampi koulumatka ratkaisivat asian ja päätin mennä pinttikselle VAAOon.

Kesän lopussa alkoi jännitys kasvaa. Vaikka koulu oli tuttu, sinne meno jännitti paljon. Aivan uudet luokkakaverit, luokkatilat, opettajat ja ala. Minulla kuitenkin kävi hyvä säkä. Yksi tietämäni tyttö alkoi jutella minulle Facebookissa, että on tulossa samalle alalle. Tapasimme koulun alkua edeltävänä päivänä ja sovimme menevämme yhdessä kouluun.

Minulla ei juurikaan ollut odotuksia alan suhteen. Lähdin sinne avoimin mielin! Se palkittiin, sillä olen viihtynyt erinomaisesti. Olen saanut kavereita ja meillä on hyvä luokkahenki. Opettajat ovat mukavia ja tekeminen on monipuolista. Lukuaineet ovat paljolti yläasteen kertausta, mutta siellä tulee myös alaan liittyvää asiaa.

Minulle ammattikoulu oli ainoa vaihtoehto. En edes harkinnut lukioon menoa, koska aloin jo seitsemännellä luokalla jännittää lukion ylioppilaskirjoituksia, niin oudolta kuin se kuulostaakin! Mielestäni ammattikoulussa on hauskaa. Monesti siellä minusta tuntuu, etten edes ole koulussa vaan hengailemassa kavereiden kanssa jossain! Siellä on rento ilmapiiri ja suosittelen sitä kaikille! :)"

Syksyn yhteishaku on nyt käynnissä, muista hakea jos olet vailla opiskelupaikkaa! Tsemppiä ja mukavaa syksyä kaikille! :)

Sanni, Varustamo

Lukioon vai ammattikouluun?

Lukio on yleissivistävä koulu, kun taas ammattikoulusta saa ammattitaidon. Lukiossa keskitytään opiskelemaan reaaliaineita, kieliä ja matemaattisia aineita. Ammattikoulusta valmistuu käytännönläheiseen ammattiin.

Otto opiskelee Nokian lukiossa ja valmistuu ylioppilaaksi nyt syksyllä 2012.
Sanni opiskelee kolmatta vuotta lähihoitajaksi Valkeakosken ammatti- ja aikuisopistossa.

Millainen on tyypillinen koulupäivä/-viikko?
Otto: Lukiossa koulupäivien pituus riippuu jaksoon valittujen kurssien määrästä. Yleinen kurssimäärä on 5 - 7 kurssia jaksoa kohden. Sillä määrällä päivien pituudet ovat keskimäärin 4 - 6 tuntisia. Kolmannella vuodella kurssien määrä vähenee, jolloin jää aikaa esimerkiksi yo-kokeiden lukulomaa varten. Koulua on pääsääntöisesti viisi päivää viikossa.

Sanni: Ammattikoulussa tyypillinen koulupäivä ja kouluviikko varmasti vaihtelevat ammattikouluittain. Me emme valitse kursseja juurikaan, joten emme voi hirveästi vaikuttaa lukujärjestyksen sisältöön. Tyypillinen koulupäivä riippuu jaksosta: onko pakollisia aineita kuten äidinkieltä ja matikkaa, vai onko ammatillisia aineita. Melko tyypillistä on, että meillä on koko päivänä yhtä ja samaa opettajaa, sekä yhtä ja samaa ammatillista ainetta. Usein kuitenkin ammatillisen opiskelun päivään kuuluu teoriaa, keskustelua ja käytännön harjoittelua.

Työmäärä: pystytkö esimerkiksi käymään töissä koulun ohella?
Otto: Lukio vie oman aikansa vapaa-ajasta, koska siellä tulee todella paljon läksyjä. Jos koulu loppuu esimerkiksi neljältä ja sen jälkeen tekee läksyt, ei aikaa työntekoon juurikaan jää. Itselleni pari päivää viikossa parin tunnin ajan tehtävä työ on sopiva määrä. Monet keskittyvät viikonloppuisin työntekoon, joka on myös hyvä vaihtoehto. Kun osaa jäsentää ja aikatauluttaa koulun ja työnteon keskenään, saa ajan varmasti riittämään.

Sanni: En ole tainnut saada ollenkaan läksyä koko ammattikoulu aikana, vaikka on kolmas vuosi jo menossa. Näyttösuunnitelmia on täytynyt tehdä ja opinnäyte vie paljon aikaa, mutta olen kyllä ehtinyt käydä töissä koulun ohella aivan tarpeeksi. Työharjoittelun aikana itse en ainakaan jaksa tehdä iltatöitä, että viikonloppuisin sitten.

Millaista on sosiaalinen elämä?
Otto: Koulussa ja sen ulkopuolella on hyvät mahdollisuudet sosiaaliseen elämään. Koulussa näkee koko ajan kavereita. Tunneilla opiskelu sujuu monesti ryhmätöissä tai ihan vain kaverin kanssa. Välitunneilla on hyvä palautua kaveriporukan kanssa ja ajatella hetken muuta kuin koulua. Koulun ulkopuolella viikolla aikaa jää yleensä iltaisin kavereiden tapaamiseen. Itselläni golfin pelaaminen tuo virkistäviä sosiaalisia hetkiä ja vaihtelua rankkoihin koulupäiviin. Viikonloput ovat itselläni yleensä pyhitetty kavereiden kanssa olemiseen ja rentoutumiseen.

Sanni: Koulussa tulee juteltua paljon luokkakavereiden kanssa ja meillä on myös ammattikoulussa paljon keskustelua ja ryhmätöitä. Iltaisin jaksaa hyvin viettää aikaa kavereiden kanssa, jos ei ole töissä. Viikonloppuisin sitten on ainakin aikaa nähdä kavereita. Itse olen kyllä sortunut siihen, että joudun liiankin usein sanomaan kavereille, että olen töissä. Pitäisi antaa itselle enemmän aikaa rentoutumiseen.


Entä opiskelutavat yleisesti ja valinnanvara opintojen suhteen?
Otto: Lukiossa saa itse valita kurssien määrän ja sen mitä kursseja haluat ottaa mihinkin jaksoon. Vuosittaiset kurssimääräsuositukset ja tietyt pakolliset aineet ohjaavat kuitenkin pitkälti lukujärjestyksen laatimista. Itselleni mahdollisuus valita omat kurssini ovat olleet välillä hyödyksi. Vaikeita aineita ei kannata ottaa enempää kuin niitä on pakollisena. Jos esimerkiksi harrastus tai työ vie osan vapaa-ajasta, kannattaa lukujärjestys laatia sopivan laajuiseksi. Lukiossa pystyy keskittymään tiettyihin aineisiin, jotka ovat kiinnostavia tai helppoja. Lukion loppurutistus eli ylioppilaskokeet vaativat kaiken tiedon mitä olet kyseisestä aineesta koko aikana oppinut. Sen takia on tärkeää, että opiskelu on mukavaa ja oppiminen tehokasta. Valinnanvaraa opinnoissa on jonkin verran. Voit lukea eri kieliä, matemaattisia aineita ja koulusta riippuen esimerkiksi teatteri-ilmaisua. Parasta kuitenkin on se, että yhtä ainetta kohden löytyy paljon ja monipuolisesti kursseja opiskeltaviksi ja omasta mielestään turhat aineet voi jättää pois.

Sanni: Ammattikoulussa saa valita vapaasti valittavat kurssit, joita on 10 opintoviikkoa, lisäksi me olemme yhdessä luokan kanssa äänestämällä valinneet muut valinnaiset opinnot. Käyn pientä ammattikoulua, joten kursseja ei voi niin paljoa valita kuin isommissa kouluissa. Opiskelutavasta tulee mieleen, että opiskelussa täytyy itse ottaa vastuuta melko paljon, koska opettaja ei enää hengitä samalla tavalla niskaan kuin esimerkiksi yläasteella. Lisäksi opiskelu myös ammattikoulussa vaati työtä yleisestä bemariamis-harhakuvasta huolimatta. Suosittelen kaikille aloittaneille amiksille, että ottakaa tosissaan heti alusta niin on helpompaa sit lopussa!

Muita plussia/miinuksia?
Otto: Plussaa on ehdottomasti vapaus valita itseään kiinnostavat aineet ja aiheet. Lukiossa opiskelu on itsenäisempää ja vastuu opiskeluaan kohden kasvaa. Itselleni se on tuonut jollakin tapaa lisää motivaatiota, kun saa itse päättää asioista, vaikka välillä tuntuu, ettei meinaa selvitä kaikesta koulutyöstä. Lukio antaa hyvän pohjan ja mahdollisuuden päästä oikeastaan mihin vain jatko-opiskelupaikkaan, kunhan siihen jaksaa kunnolla panostaa.

Sanni: Plussaa ainakin on se, että opiskellaan käytännön kautta melko paljon. Sopii mulle hyvin. Lisäksi tykkään, kun saa ottaa itse vastuuta, eikä tekemisiä kytätä enää. Miinuksena tulee mieleen yleisaineiden helppous, koska minulle ne olivat helppoja. Kertaus on opintojen äiti, eikö ;)

Otto ja Sanni, Varustamo

kuva http://www.flickr.com/photos/rosipaw/4368400126/

Syksyn yhteishaku 2012 starttaa...

Valtakunnallinen syksyn 2012 yhteishaku lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin starttasi käyntiin tänään 26.9.2012 ja kestää 5.10.2012 saakka. Syksyn yhteishaussa haetaan tammikuussa 2013 alkaviin koulutuksiin.

Yhteishakuun pääset sähköisen hakupalvelun kautta osoitteessa https://www.haenyt.fi/haenyt/. Sieltä löydät myös listan haettavissa olevista koulupaikoista. Lisäksi koulutusnetistä www.koulutusnetti.fi löydät tarkempaa tietoa eri koulutuksista.

Pirkanmaalla syksyn yhteishaussa on Pirkanmaan ammattioppilaitoksen (PIRKO) ylioppilaspohjainen lähihoitajakoulutus. Koulutus toteutetaan Pyynikintien toimipisteessä ja se kestää noin kaksi vuotta. Tampereella on myös haussa ylioppilaspohjainen kotitalousopetus Tampereen palvelualan ammattioppilaitoksessa. Se kestää yhden lukukauden eli noin puolivuotta.

Jos et vielä tiedä minne hakisit, niin kokeile näitä ammatinvalintatestejä:
http://www.studentum.fi/EducationTest/Start/11
http://kunkoululoppuu.fi/duunikone/

Työ- ja elinkeinotoimiston (eli työkkärin) sivuilta www.mol.fi  löytyy myöskin Ammatinvalinta ohjelma (AVO), jolla voi kartoittaa omia vahvuuksiaan.

Kirjoittajina Tiia ja Jutta, Varustamo

Talouskoulusta taitoja elämään

Olet saattanut joskus kuulla talouskoulusta. Ensimmäinen mielikuva ainakin itselläni on, että talouskoulussa, jota emäntäkouluksikin olen kuullut kutsuttavan, opetellaan vaan tekemään ruokaa ja siivotaan monta kuukautta. Tarkempi perehtyminen kuitenkin kertoo, että mielikuva on hieman väärä. Talouskoulun tutkinnon osat muodostuvat asumisen, kodin ja ruoanvalmistuksen opinnoista sekä vapaavalintaisesti hygieniaosaamiseen, alkoholilainsäädäntöön tai esimerkiksi kodin juhlien järjestämiseen liittyvistä opinnoista. Talouskoulun käynyt opiskelija saa valmiuksia ja käytännön taitoja oman arjen hallintaan ja kotitaloudesta huolehtimiseen. Kuulostaa ikään kuin pidennetyltä ja monipuolisemmalta köksän kurssilta!

Talouskoulu kestää vajaat viisi kuukautta ja on laajuudeltaan 20 opintoviikkoa. Tampereella sitä järjestää ainakin Tampereen Palvelualan ammattiopisto. Seuraava talouskoulu alkaa tammikuussa 2013 ja loppuu toukokuussa, ja sinne hakeminen onnistuu syksyn yhteishaussa 26.9.-5.10. Mikäli sinulla ei ole mitään koulu- tai työpaikkaa kevääksi, kannattaa harkita talouskoulua! Pääsyvaatimuksena on hyväksytysti suoritetut peruskoulu- tai lukio-opinnot. Sen lisäksi, että talouskoulussa oppii läjäpäin hyödyllisiä taitoja, tarjoaa sen suorittaminen toisen asteen yhteishaussa hakevalle loistavan lisäedun: Koulutuksen suorittanut opiskelija saa yhteishaussa kolme lisäpistettä! Jos siis unelmien opiskelupaikka jäi vain parista vaivaisesta pisteestä kiinni viime yhteishaussa, tässä on hyvä tilaisuus käyttää aika hyödyksi ja napata itselleen tarvittavat pisteet!

Kuva: kuopiontalouskoulu.fi

 Kerttu suoritti talouskoulun keskeytettyään lukion toisen lukuvuoden syyslukukauden jälkeen ja odotellessaan seuraavaa yhteishakua, jossa hän voisi hakea itseään kiinnostavalle alalle. Kerttu kertoo talouskoulusta näin: 

 

"Talouskoulussa tehtiin ruokaa, pestiin pyykkiä ja mankeloitiin. Lisäksi meillä oli käsityötunteja. Tehtiin myös sisustussuunnitelmat ja käytiin läpi kodinhuoltoa. Talouskoulusta on varmaan hyötyä ainakin jollekin sellaiselle, joka ei oo ikinä tehny kotona mitään kotitöitä. Ite hyödyin eniten niistä kolmesta lisäpisteestä, jotka sain yhteishakuun. Sain talouskoulussa lisäksi suoritettua hygieniapassin, se oli hyödyllinen jatkoa ajatellen."

Telma, Varustamo

Muutto uuteen kaupunkiin osa 1: Opinnot vai tutut ympyrät?

Tänään alkaa Varustamon blogin kolmiosainen juttusarja muutosta uuteen kaupunkiin. Ensimmäisessä osassa on asiaa muuttamisesta yleensä, toisessa kuulemme nuorten kertomia kokemuksia muuttamisesta, ja kolmannessa osassa esitellään Tamperetta uudelle asukkaalle.

Koulutussivusto Studentum.fi teetti keväällä kyselyn, jonka tuloksista ilmeni, että jopa 42 prosenttia jatko-opintoja suunnittelevista ei tahtoisi muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Tutkija Timo Aron mukaan suurin osa kaikista muuttajista on nuoria, kaksi kolmasosaa alle 35-vuotiaita. Koska valtaosa Studentumin kyselyyn vastanneista on alle 25-vuotiaita, ovat nuoret selvästi jakautuneet kahteen ryhmään. Toinen ryhmä laittaa koulutuksen etusijalle ja muuttaa, kun taas toinen jää ennemmin omalle paikkakunnalle ja valitsee jotakin sen koulutustarjonnasta. Mikäli koulutuspaikka ei ole mieleinen kasvaa opiskelijan syrjäytymisriski.
(Lähde: Yle Uutiset / Susanna Siironen: Lähes puolet ei muuttaisi opintojen perässä. Julkaistu 21.3.2012.)

Uudelle paikkakunnalle muuttaminen jännittää varmasti kaikkia, erityisesti, jos sieltä ei tunne ketään. Opiskelijan päässä pyörivät kysymykset siitä, saako hän kavereita, viihtyykö uudessa koulussa, pärjääkö omillaan? Mikäli muuttaa ensimmäistä kertaa omaan asuntoon, on muutos vielä suurempi. Kotipaikkakunnalle saattavat jäädä lapsuuden kaveripiiri, perhe ja mahdollinen poika-/tyttöystävä. Tämä pelottaa, mutta sen ei kannata antaa estää suunnitelmia, mikäli unelma-alaasi voi opiskella vain tietyllä paikkakunnalla. Aina voi muuttaa takaisin, mikäli uusi kotipaikka tuntuu aivan hirveältä. Useimmat muuttajat sopeutuvat hyvin uuteen paikkaan: tästä todisteita ensi viikon osassa muuttosarjaamme. Koulussa tutustuu hyvin uusiin ihmisiin, kun suuri osa opiskelijoista on samassa tilanteessa ja aikaa yleensä vietetään paljon yhdessä. Kannattaa rohkeasti mennä mukaan opiskelijatapahtumiin ja harrastuksiin!

Terhi, Varustamo

Ylempi kuva © Flickr, haydnseek
Alempi kuva © Flickr, Kaptain Kobold

Yhteishakutunnelmaa ChillHousessa

ChillHousessa pääsi kokeilemaan esimerkiksi sumopainia!

Varustamon vertaisohjaajat jalkautuivat ChillHouseen keskiviikkona 29.2. Paikalla näkyi olevan paljon nuoria, joille oli järjestetty vaikka mitä hauskaa tekemistä aina pienistä työpajoista musiikkiesityksiin saakka. Tunnelma oli käsinkosketeltavan iloinen ja puheensorina kova.

ChillHouse oli täynnä hyvää tunnelmaa ja lomailevia nuoria

Päätimme suorittaa pienimuotoisen gallupin liittyen yhteishakuun, ja aika monta ysiluokkalaista onnistuimmekin saamaan haaviimme, vaikka iän arvioiminen oli yllättävän haastavaa :). Gallupiin osallistui yhteensä 14 nuorta, joista noin puolet oli tyttöjä ja puolet poikia.

Kahdella pojalla oli jo yhteishaku takanaan, ja he kertoivat opiskelevansa parhaillaan ammattiopistossa toista vuotta kone- ja metallialaa. Heidän mukaansa ala vaikutti edelleen mielenkiintoiselta ja he olivat tyytyväisiä opiskelupaikkaansa huolimatta siitä, että aina ei hitsaushommat niin maistukaan.

Loput 12 gallupiin osallistuneista olivat siis ysiluokkalaisia, ja yhtä lukuun ottamatta kaikille oli selvää, mihin he aikovat hakea. Lukion ja ammattiopiston välillä aikovien määrä jakautui melko tarkasti tasan. Ammattiopistossa gallupiin osallistuneita kiinnosti kone- ja metalliala sekä turvallisuus- ja autoalat, ja myös lähihoitajan ammatti mainittiin unelma-ammatiksi. Eräs lukioon suuntaavista kertoi haaveilevansa psykologin tai tulkin ammatista, muilla ei vielä kovin tarkkoja suunnitelmia tulevaisuudesta ollut.

Kysyimme lisäksi ysiluokkalaisilta sitä, ovatko he mielestään saaneet tarpeeksi apua ja neuvoja yhteishaun tekemiseen, ja kaikki vastasivat joko saaneensa tarpeeksi apua tai ainakin tietävänsä, mistä ja keneltä he apua halutessaan saavat. Apua oli saatu ainakin oman koulun opolta, ja myös vanhempien kanssa oli keskusteltu yhteishausta.

Toivotamme sekä gallupiin osallistuneille että kaikille muillekin yhteishaussa hakeville tsemppiä yhteishakuun! Mikäli yhteishakuasiat tai ammatinvalinta askarruttavat, niin Varustamon vertaisohjaajille voit laittaa Facebookissa vaikka yksityisviestiä tai tulla keskustelemaan nimimerkillä Varustamo-chattiin torstaisin klo 17-19! :)

Kaisu ja Telma, Varustamo

Valinnan edessä - Lukio vai ammattikoulu?

Näin yhteishaun aikaan on jokaisella peruskoulunsa päättävällä tai jo päättäneellä valinta edessä - ammattikouluun vai lukioon? Itse valitsin aikanani IB-lukion, jossa opiskelu tapahtuu englannin kielellä. Valinta oli minulle silloin helppo, sillä se takasi minulle mahdollisuuden lähteä pois pieneltä paikkakunnalta hieman isompaan kaupunkiin. Ammattikoulua en tullut ajatelleeksikaan, sillä pidin suurena haaveenani toimittajaksi pääsyä, johon tarvittiin yliopistokoulutus. Silloinen unelma jäi jo vuosia sitten taa, mutta lukiosta oli minulle paljon hyötyä. Olen tosin aina ollut jokseenkin teoreettinen ihminen.

Jo muutaman vuoden ajan lukio ja ammattikoulu ovat olleet hakijoiden kiinnostuksessa tasoissa. Lähes saman verran hakee yhteishaun aikana molempiin. Ja ei mikään ihme, sillä onhan molemmissa paljon hyvää ja paljon huonoakin - tasaisesti. Ammattikoulussa on mahdollista saada ammatti nopeasti ja tehokkaasti ja päästä oman leivän syrjään kiinni jo aikaisin. Lukio sen sijaan antaa ohjat pidempään koulutukseen esimerkiksi yliopistoon. 

Stereotyyppisesti ajateltuna ammattikoulusta valmistuvat tulevat olemaan vain työelämässä ja jäävät niin sanotusti duunareiksi. Viime vuosina kuitenkin lukion ja ammattikoulun välinen kuilu tässä erottelussa on kasvanut lähes umpeen. Ammattikouluun meneminen ei rajoita enää korkeamman koulutuksen saamista juuri lainkaan. Reittejä löytyy ammattiin kuin ammattiin jos monenlaista. Toki lukiosta valmistuva saa vieläkin paremman yleistietotaidon ja teoreettiset kyvyt, mutta ammattikoulun tarjoama käytännöllinen koulu ei enää estä pääsemistä jopa maisteriksi tai tohtoriksi asti. Ammattikoulusta löytyy paljon erilaisia aloja, mutta myös lukioita on monenlaisia. Tampereelta löytyy IB-lukio, matikkapainotteinen lukio ja taidepainotteisia lukiota.

Mutta miten ihmeessä tosiaan voi valita oman alansa? Entä jos sitä ei löydy ammattikoulusta ja lukio ei kiinnosta yhtään? Älä luovuta! Koskaan ei voi olla varma siitä, millainen ala tai koulu todellisuudessa on. Esimerkkinä itse luulin haluavani ekonomiksi lukion jälkeen ja pääsinkin opiskelemaan tuotantotaloutta. Huomasin kuitenkin hyvin nopeasti, ettei se ollut minun alani ja tällä hetkellä opiskelen sosiaalialaa, jonka luulin vielä muutama vuosi takaperin olevan se viimeinen mahdollinen ala, jolle hakeudun. Aina kannattaa koittaa! Koskaan ei tiedä, kuinka paljon kokemuksestaan oppii ja kuinka paljon siitä todellisuudessa tykkää! Ja tietenkin oppi sekin on, jos huomaa ettei tämä ollutkaan se oma juttu.

Intoa Yhteiseen Hakuun!

Laura Sinkkonen, Varustamo-hanke

Mikä susta tulee isona?

Kevään 2012 yhteishaku alkaa kolkutella jo ovella, ja lukuisten nuorten päässä pyörii kysymys, johon oli niin helppo vastata pienenä hiekkalaatikkoleikkien temmellyksessä: ”Mikä susta tulee isona?”

Niin, silloin vaahtosammuttimen kokoisena siihen löytyi yksiselitteinen vastaus, joka perustui johonkin ihan muuhun kuin työllistymislukuihin ja keskivertopalkkaan. Nyt teini-iän saavuttaneelta nuorelta kysyttynä sama kysymys saattaa aiheuttaa tuskastuneita huokauksia, epämääräistä mutinaa ja ahdistusta. Helpoimmassa tapauksessa voi tietysti olla, että vastaus tulee yhtälailla tykinsuusta kuin pienempänäkin, mutta harvan kohdalla näin on. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tämän tuskailun kanssa ei todellakaan ole yksin ja ettei ne sukulaistädit mitään pahaa sillä kyselyllään tarkoita.

On hyvä myös pitää mielessä, että sama kysymys voi tulla mieleen vielä vanhemmallakin iällä; Ei elämä kaadu siihen, jos huomaatkin myöhemmin tehneesi väärän valinnan ammatinvalinnan suhteen – tai voiko edes käyttää sanaa ”väärä”? Ihminen kuitenkin oppii kaikista valinnoistaan ja jokaisesta koulutuspolusta voi muodostua tulevaa polkua rikastuttava kiertotie. Jännittävin matka ei yleensä synny moottoritietä pitkin täyttä vauhtia suihkiessa, vaan pieniä maanteitä huristellessa ja ehkä joskus vähän harhaillessakin. Voi myös olla, että ammatinvalintaa tehdessä vierellä voi kailottaa kaikkitietävältä vaikuttava navigaattori, jonka ohjeet huomaatkin puolivälissä matkaa virheellisiksi ja kaartaessasi omia reittejäsi korvissa soi itsepintainen ääni, joka käskee tekemään U-käännöksen. Joskus onkin hyvä jättää navigaattorit omaan arvoonsa ja turvautua omaan maalaisjärkeen ja tarvittaessa kartan apuun.

Millaista karttaa ammatinvalinnassa voisi käyttää apuna? Joskus suuria valintoja pyöritellessä ajatukset tuntuu menevän pahasti solmuun, ja silloin onkin hyvä ottaa kynä käteen ja lähteä kirjaamaan ylös asioita, joita voisit kuvitella tekeväsi työksesi tai joita toivot tulevalta ammatiltasi. Tai jos toiveiden listaaminen tuntuu alkuun hankalalta, voi myös kokeilla poissulkemisen tekniikkaa – mitä et ainakaan halua tehdä työksesi? Epämieluisia vaihtoehtoja listaamalla saattaakin yhtäkkiä huomata, että jäljelle jää muutama ammatti, joista valita.

Miettiessäsi omia kiinnostuksen kohteitasi saatat huomata niiden olevan keskenään hyvin erilaisia. Silloin voi olla hyvä ottaa miellekartta avuksi: Merkkaa keskelle karttaa itsesi ja piirrä eri suuntiin lähteviä viivoja, joiden toiseen päähän kirjoitat sinua kiinnostavan asian. Voit tehdä viivoista eripituisia sen mukaan, mitkä asiat kiinnostavat sinua enemmän: mitä lähempänä viivan toinen pää on sinua, sitä tärkeämpänä sitä pidät. Kiinnostuksen kohteista voitkin sitten miettiä niihin liittyviä ammatteja, jotka sinua kiinnostavat. Kuhunkin ammattiin liittyviä koulutuspolkuja voit selvittää esimerkiksi netistä, opoltasi, tutuiltasi tai Varustamon vertaisohjaajilta kysäisemällä! Ammatinvalintaa pohtiessasi voit myös käyttää apuna ja ideoiden antajina erilaisia netistä löytyviä ammatinvalintatestejä (esimerkiksi AVO-ohjelmaa).

Esimerkki ammatinvalinnan kartasta

Ammatinvalintaa tehdessä on tärkeää seurata rohkeasti omia unelmiaan ja toiveitaan. Eikä niitä pieniä reitiltä eksymisiä kannata pelätä.

”Edessä on sata ovea, tuhat tietä. Valitse sydämellä, punnitse tunteella, käytä hiven järkeä. Jos erehdyt, uskalla itkeä, uskalla nauraa, uskalla muuttaa suuntaa. Ovet on tehty avattaviksi, tiet tallattaviksi ja elämä elettäväksi!”

Telma Rivinoja, Varustamo

Minun tarinani: Marja-Leenan mutkikas opiskelupolku, osa 1

Minun tarinani –juttusarjassa seuraamme erilaisia nuoria heidän poluillaan koulutus- tai työelämässä tai matkalla kohti omia tavoitteitaan. Sarjan toinen seurattava on Marja-Leena.

"Yläasteen jälkeen olisin halunnut ammattilukioon, mutta mikään ala ei vaikuttanut oikein omalta. Mielessä kävi metalliala, sama mitä isäni teki. Mutta en halunnut valita sellaista koulutuspolkua, jossa olisin päässyt liian helpolla. Halusin enemmän haastetta. Lisäksi halusin jostain syystä miellyttää vanhempiani ja lähteä lukioon, koska heillä ei sitä vaihtoehtoa ole ollut. Valitettavasti vielä viiden vuoden jälkeen olen samassa tilanteessa. Vaikka opiskelutilanteeni näyttääkin ihanteelliselta: yläaste, lukio ja ammattikorkeakoulu, sitä se ei ole. Ajattelin lukioajan selventävän minulle alan, mikä sopisi minulle. Lukio loppui kuitenkin liian pian, enkä ollut yhtään sen pidemmällä valinnassa, kuin kolme vuotta aikaisemmin. Pärjäsin lukiossa kohtuullisen hyvin ja kirjoitin M:n arvosanat ylioppilaskirjoituksissa. Jostain jotain tekemistä piti kuitenkin lukion jälkeen keksiä ja sosiaaliala kuulosti sopivan neutraalilta. Sain lukion opinto-ohjaajalta tukea valintaani ja uskottelin itselleni haluavani sitä.

Hain ammattikorkeakouluun sinä vuonna, kun hakijoita oli keskimääräistä enemmän, vuonna 2009. Ykkösvalintani oli Piramkin (nykyisen Tamkin) sosionomin (AMK) koulutus. Hain myös muille paikkakunnille, mm. Porin Samkiin ja Hämeenlinnan Hamkiin. Kävin myös Tampereen yliopiston sosiaalityöntekijän valintakokeissa, mutta motivaatiota ei ollut niin paljon että olisin sinne päässyt. Varasuunnitelmana oli Tampereen ammattiopiston lähihoitajan yo-pohjainen perustutkinto - kuvittelin pääseväni sinne, jos sosionomin paikkaa Tampereella ei avaudu. En halunnut muuttaa toiselle paikkakunnalle.

Luulin lähtökohtani olevan hyvät, 8:n keskiarvo lukion kursseista ja pari E:tä ylioppilaskirjoituksista. Opo uskotteli minulle, että tulen kyllä pääsemään Piramkiin, jos vain pääsisin valintakokeisiin. Valintakoekutsu tuli, yllättävän myöhässä, mutta tuli kuitenkin. Kokeet olisivat voineet mennä paremminkin, mutta niin ajattelevat varmaan kaikki. Pitkältä tuntuneen ajan jälkeen sain loppujen lopuksi kirjeen Samkista: minut oli valittu Porin yksikköön sosionomin (AMK) koulutukseen, Tampereen paikka jäi muutamasta pisteestä vaille. Päätös oli kuin vasten kasvoja, mutta en ole luovuttaja tyyppiä. En olisi halunnut lähteä Poriin, suurimmaksi osaksi vanhempien painostuksesta niin kuitenkin tapahtui."

Marja-Leenan tarina jatkuu viimeistään ensi viikolla, jolloin kuulemme ainakin sen, miten ammattikorkeakouluopinnot ovat lähteneet sujumaan.

Minun tarinani: Yläkoulusta oikeaan lukioon!

 Minun tarinani –juttusarjassa seuraamme erilaisia nuoria heidän poluillaan koulutus- tai työelämässä tai matkalla kohti omia tavoitteitaan.

Yläkoulusta oikeaan lukioon!

Hain keväällä pelkästään lukioihin, koska en tiennyt yhtään mitä muuta olisin halunnut tehdä. Amiskaan ei kiinnostanut eikä 10. luokalle ollut itseasiassa tarvetta mennä. Joten hain sitten TYK:iin, Tammerkosken lukioon, Sammon keskuslukioon ja Kaarilan lukioon.

Silloin, kun tulokset tulivat petyin aika paljon, koska pääsin viimeiseen vaihtoehtooni Kaarilaan. Mulla oli pieni pala kurkussa, kun katsoin paperia, koska en päässyt mihinkään ylemmistä vaihtoehdoistani. Olin Tammerkosken lukiossa 3. varasijalla ja ajattelin, että pääsisin sinne, jos soittaisin rehtorille pian. Siinä sitten oltiinkin jo äitin kanssa menossa ilmoittautumaan Tammerkoskeen. Luulin, että se olisi hyvä lukio mulle, mutta kuinka ollakkaan se lukio oli todellakin erilainen mitä mä luulin. Itse en ole mikään taiteellinen persoona ja luulin, että siellä olisi sitä normaalimpaa porukkaakin, (koska siskon poikaystäväkin kävi sen lukion), mutta eipä siellä munlaista porukkaa ihan kauheesti ollu... Mua itseasiassa vähän nolottaa olla siellä kuviksen tunneilla, koska en osaa tehdä mitään taiteellisia piirroksia ja kun se opettaja näytti joidenkin toisten ihan mahtavia piirroksia, niin ajattelin et se opettaja nauraa mun töille sitten kun se näkee ne..

Tunnen siis tosiaan sieltä yhden kaverin, joka on onneks mun luokalla, mutta hänkin on vähän sellaista taidepersoonaa. Kaikki mun yläasteen luokkakaverit meni eri kouluun kuin minä ja tiiän että kuulun johonkin toiseen kouluun kun Tammerkoskeen. Ja toivottavasti pääsen sitten siirron kautta sinne lukioon mihin haluankin!

Opettajat on siellä koulussa suht. rentoja, mutta läksyä tulee pikkusen enemmän kun yläasteella. Kaikki kirjat ja vihot pitää maksaa itse ja jos pitää tehdä essee tai joku tällänen niin ne konseptitkin pitää maksaa ite. Kuviksessa pitää maksaa 25€ materiaalinkäytöstä, joten lukio ei siis kustanna itseasiassa mitään opiskelutarvikkeita.

9. luokkalaiset, jos luitte tän mun kirjotuksen, panostakaa ihan oikeesti täysillä koko vuosi! Jos haluatte siihen lukioon mihin nykynen keskiarvo ei ylty niin tehkää töitä sen eteen! Vaan sillä pääsette sinne mihin haluatte. Mä en niin tehnyt ja nyt joudun kärsimään siitä itseni mielestä melkoisen paljon.

Lukion aloittanut