Nuori kertoo: Kulttuuriharrastuksen merkitys nuorelle

Millainen on harrastusten merkitys nuorelle? Voisiko hyvästä harrastuksesta olla ehkäisemään nuoren syrjäytymistä?


Kokemukseni nuorten (ja ihmisten yleensä) parissa on osoittanut, että lähes jokainen nuori on vähintäänkin vaarassa syrjäytyä jossain elämänsä vaiheessa. Uskon, että omankin nuoruuteni pelastaneesta seikasta löytyisi apu.

 Aloin soittamaan koskettimia 12-vuotiaana. Eniten omasta tahdosta, mutta myös isäni auttamana. Hän otti minut kokemattomana soittamaan bändiinsä, joka on vieläkin toiminnassa ja jolla oli jopa viime lauantaina keikka. Yläkoulussa sain jo kosketusta nuorisobänditoimintaan soittaessani erinäisissä lyhytikäisissä projekteissa. Vasta lukioon päästyäni ajauduin kunnolla mukaan mahtavaan Tampereen nuorisobändiyhteisöön. Sain sieltä parikin bändiä ( Nyrckes ja Napthaleneth ), joiden kanssa teen töitä vielä tänäkin päivänä.

Lähde

Jokainen on hyvä jossain, ja tahtoisinkin, että jokainen nuori löytäisi tämän "oman juttunsa". Ja mieluiten jostain muualta kuin interwebsien ihmeellisestä maailmasta. Joillain se löytyy musiikinluokasta, joillain jääkiekkokaukalosta. Vaihtoehtoja on paljon enemmänkin: maalaaminen, käsityöt, näytteleminen, valokuvaus, kirjoittaminen, tai vaikkapa koodaaminen. Voit itse keksiä lisää. Yleensä aina tällaiset harrastukset luovat ystävyyssuhteita, jotka ainakin toivottavasti kestävät läpi elämän. Ystävien takia sitä halutaan tehdä, ja ystävien kanssa halutaan kehittyä yhdessä. Halutaan luoda yhdessä jotain suurempaa.

 Englannissa tehty tutkimus tarjosi syrjäytyneille nuorisovangeille ilmaista musiikin ja soiton opetusta näiden vankila-aikana. Tuomioiden päätyttyä pidettiin eräänlaisia loppukonsertteja päättötyönä ennen nuoren vapauttamista. Tutkimuksen tulos oli, että musiikinopetusta saaneet vangit saivat katkaistua rikoskierteensä helpommin ja kuin muut vangit. Musiikkia harrastavat nuoret pääsivät takaisin yhteiskunnan virtaan. Miksei tällaista julkisten tukemaa "oman jutun löytämistä" voisi soveltaa muuallakin, kuten Suomessa? Eikä vain syrjäytyneille nuorille, vaan ennaltaehkäisevästi kaiklle nuorille ja lapsille.

 Jo yläkoulussa voisi lisätä valinnaisuutta, sillä sen ikäisen pitäisi olla kypsä itse tai vanhemien avustuksella valitsemaan itselleen mieleisiä kieli-, taito- ja taideaineita. Harrastusvaihtoehtoja, joista edes joku kiinnostaisi vielä tulevaisuudessakin. Myös valinnaisaineiden sijoitteluun lukujärjestyksessä kannattaa panostaa, sillä todistetusti mukava musiikintunti keskellä koulupäivää piristää kummasti ennen seuraavana olevaa matikantuntia.

 Lisäksi toivoisin yleistä liikunnan valinnaistamista oppiaineena erityisesti yläkouluissa ja toisella asteella. Uskoakseni sen ikäisenä nuori on jo tarpeeksi itsenäinen huolehtimaan omista liikuntatottumuksistaan, ja jos ei kiinnosta, niin ei liikkumaan kannata pakottaakaan, ellei ole akuuttia tarvetta. Yläkoulun ja lukion kaikille pakollisilla liikunnantunneilla nuoriso jakautuu väistämättä selvästi kahden kerroksen väkeen, joista toiset nojailevat seiniin, kun toiset haluavat tosissaan yrittää. Ei siitä synny kuin mielipahaa ja ehkä skismaa.

 Jos julkinen sektori tulee tällä lailla identiteettiään etsivää nuorta vastaan, voi ympäristö ja tarjonta hoitaa loput. Riippuen tietenkin paikkakunnan koosta ja nuoresta itsestään, tällä olisi nyt avaimet etsiä itselleen tapa soveltaa oppimaansa esim bändissä tai paikallisessa lätkäporukassa. En juuri tunne muiden paikkakuntien tarjontaa, mutta Tampereella jokaiselle jotain tarjoaa Nuorten Tampere. Olen Tampereen nuorisotoimelle kiitollinen ainakin omille ja kavereiden bändeille tarjoamista keikka- ja äänitysmahdollisuuksista, joiden avulla olemme saaneet itseämme näkyviin jopa Turussa asti. Ja Nuorten Tampereen kulttuurialojen tarjonnassa on paljon muutakin kuin musiikkia.

Lähde

Olkoon tämä pitkäksi venynyt blogaukseni tribuutti sille, kuinka paljon olen omalta harrastukseltani saanut, ja kuinka kovasti tahdon muidenkin löytävän saman tunteen. Sen tunteen, että aina on jotain, minkä parissa olla oma itsensä ja onnellinen, vaikka sitten koulussa menisi huonosti tai ei olisi tyttöystävää. Musiikki on tehnyt oman elämäni makeammaksi. Toivottavasti jokin tekee sinunkin elämästäsi elettävämpää.

- LatenCy

Aiheesta löytyy lisää nuorten mielipiteitä ja kokemuksia Varustamon irc-gallerian keskustelualueelta, käy tsekkaamassa.

Toimittanut: Sanni, Varustamo

Uudenlainen ammattitutkinto nuorille

Hei!

Jäikö yhteishaku vahingossa väliin? Etkö ole löytänyt omaa alaasi ja viime koulutus tuntui väärältä? Tuntuuko kouluun hakeminen vaikealta? Takk on aloittanut juuri uudenlaisen ammattitutkinnon, jonka voi suorittaa työttömänä työnhakijana tai työn ohella. Nämä koulutukset kulkevat nimellä nuorten osaamisohjelma. Koulutukset ovat lähinnä tarkoitettu työttömille 20-29 -vuotiaille, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa.

Osa opinnoista on sellaisia, jotka ovat päätoimisia, mutta osa on sivutoimisia. Suurimpaan osaan Takk:n tutkinnoista on mahdollista hakeutua nonstop, eli voit hakea mukaan vaikka heti. Osaan tutkinnoista hakuaika on huhtikuun lopulle. Tutkiessasi tarjontaa tarkista siis, kuinka pääset mukaan koulutukseen! Osan tutkinnoista voi myös suorittaa oppisopimuksella.

Suunnitteilla on jatkossa myös muita tutkintoja, joten valinnanvara ei tule loppumaan. Koulutustarjonnan näet esimerkiksi tältä sivulta: http://www.takk.fi/nuoret/koulutuksia_nuorille.html Tällä hetkellä haussa on esimerkiksi Laitoshoitajan ammattitutkinto ja tarjoilijan tai ravintolakokin ammattitutkintoon valmistava koulutus!

Jos tämä vinkki osui sinun kohdallesi, niin katso ja koita!

Laura, Varustamo-hanke

Tikaspaja asettaa tikkaat työhön ja tulevaisuuteen

Pispalan Rollikkahallin kolmannessa kerroksessa oli Tikaspajan avoimien ovien päivä tiistaina 9. lokakuuta, jolloin Varustamo kävi tutustumassa heidän toimintaansa. Sympaattisen oloinen nuori mies tuli avaamaan ulko-oven ja tervehti sekä opasti niin ystävällisesti ja asian mukaisesti, etten meinannut tunnistaa aluksi oliko hän yksi oppilaista vai ohjaajista. Tikaspajan tilat näyttivät  viihtyisiltä uusine sohvakalusteineen ja nuorten ehdoilla tehdyt graffitit seinissä puhuivat puolestaan siitä mitä paikassa oli meneillään. Herkullinen kahvipöytä vei hetken ajasta, minkä jälkeen tutustuimme Tikaspajan nuoriin ja ylipäätään koko projektiin.

Tikaspajalla käy päivittäin keskimäärin 10 nuorta, jotka ovat 18 - 25 -vuotiaita. Heillä melkein kaikilla on jäänyt ammattikoulun suorittaminen kesken syystä tai toisesta. Nuoret kertoivat, että väärän alan valinta ja elämäntilanne olivat suurimpia syitä kiinnostuksen lopahtamiseen opiskeluja kohtaan ja sitä kautta koulun keskeyttämiseen. Tikaspajalle voi myös tulla vaikkei ammattikoulu paikkaa olisi laisinkaan. Tällöin saa apua ammatinvalintaan ja myös kokemuksia muilta nuorilta.

Ohjaajien kanssa räätälöidään nuoren omia tarpeita vastaava opiskelusuunnitelma. Tikaspajassa pystyy opiskelemaan normaaleja kouluaineita tai omaan ammatilliseen koulutukseen liittyviä kädentaitoja. Esimerkiksi Tampereen kauppaoppilaitoksessa opiskelleen nuoren opiskelusuunnitelma rakentui alalle hyödyllisistä aineista kuten matematiikasta ja kielistä. Tikaspaja auttaa nuorta etsimään työharjoittelupaikkaa. Osa nuorista oli saanut työharjoittelupaikan ja sitä kautta saanut suoritettua kesken jääneitä opintojaan. Sen kautta saattaa aueta paikka myös työelämästä.

Nuorille tarjotaan paljon aktiviteetteja esimerkiksi järjestämällä erilaisia liikuntaharrastuksia ja käymällä erilaisissa tapahtumissa. Kaikkien mielestä tällainen ajanviete luo ryhmähenkeä ja vähentää arjesta sekä opiskeluista syntyviä paineita. Esimerkkinä aktiviteeteista mainittakoon, että he osallistuvat ravintolapäivään, jonka he järjestävät 17.11. Nuorisokahvila Uniikissa. Silloin he suunnittelevat ja toteuttavat oman ravintolan yhdeksi päiväksi. Kaikki ovat silloin tervetulleita Uniikkiin!

Opinnot saattavat tuntua nuoresta ylitsepääsemättömän vaikeilta mitä erilaisempien syiden takia. Pitkä koulumatka tai jokin yksittäinen vaikea aine saattavat viedä halut ja koulu jää kesken. Kun kyselin siitä, kuinka nuoret ovat viihtyneet Tikaspajassa, yksi nuorista vastasi: “Mun mielestä kaikki täällä viihtyy hyvin ja porukka on hyvä. Mulle tää ainakin on syy herätä joka aamu uuteen päivään”. Tämä sai kaikki muutkin pöydän ääressä olleet nuoret nyökyttelemään ja jokainen oli asiasta samaa mieltä.

Tikaspajan Facebook-sivu: http://bot.fi/2yf
 
Otto Varustamo, vertaisohjaaja

Muutto uuteen kaupunkiin osa 1: Opinnot vai tutut ympyrät?

Tänään alkaa Varustamon blogin kolmiosainen juttusarja muutosta uuteen kaupunkiin. Ensimmäisessä osassa on asiaa muuttamisesta yleensä, toisessa kuulemme nuorten kertomia kokemuksia muuttamisesta, ja kolmannessa osassa esitellään Tamperetta uudelle asukkaalle.

Koulutussivusto Studentum.fi teetti keväällä kyselyn, jonka tuloksista ilmeni, että jopa 42 prosenttia jatko-opintoja suunnittelevista ei tahtoisi muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Tutkija Timo Aron mukaan suurin osa kaikista muuttajista on nuoria, kaksi kolmasosaa alle 35-vuotiaita. Koska valtaosa Studentumin kyselyyn vastanneista on alle 25-vuotiaita, ovat nuoret selvästi jakautuneet kahteen ryhmään. Toinen ryhmä laittaa koulutuksen etusijalle ja muuttaa, kun taas toinen jää ennemmin omalle paikkakunnalle ja valitsee jotakin sen koulutustarjonnasta. Mikäli koulutuspaikka ei ole mieleinen kasvaa opiskelijan syrjäytymisriski.
(Lähde: Yle Uutiset / Susanna Siironen: Lähes puolet ei muuttaisi opintojen perässä. Julkaistu 21.3.2012.)

Uudelle paikkakunnalle muuttaminen jännittää varmasti kaikkia, erityisesti, jos sieltä ei tunne ketään. Opiskelijan päässä pyörivät kysymykset siitä, saako hän kavereita, viihtyykö uudessa koulussa, pärjääkö omillaan? Mikäli muuttaa ensimmäistä kertaa omaan asuntoon, on muutos vielä suurempi. Kotipaikkakunnalle saattavat jäädä lapsuuden kaveripiiri, perhe ja mahdollinen poika-/tyttöystävä. Tämä pelottaa, mutta sen ei kannata antaa estää suunnitelmia, mikäli unelma-alaasi voi opiskella vain tietyllä paikkakunnalla. Aina voi muuttaa takaisin, mikäli uusi kotipaikka tuntuu aivan hirveältä. Useimmat muuttajat sopeutuvat hyvin uuteen paikkaan: tästä todisteita ensi viikon osassa muuttosarjaamme. Koulussa tutustuu hyvin uusiin ihmisiin, kun suuri osa opiskelijoista on samassa tilanteessa ja aikaa yleensä vietetään paljon yhdessä. Kannattaa rohkeasti mennä mukaan opiskelijatapahtumiin ja harrastuksiin!

Terhi, Varustamo

Ylempi kuva © Flickr, haydnseek
Alempi kuva © Flickr, Kaptain Kobold

Keskeyttäminen – uusi alku?

Opintojen keskeyttäminen on yllättävän yleistä kaikilla koulutusasteilla ammattikouluista yliopistoon. Yleinen odotus kuitenkin on, että peruskoulusta jatkettaisiin suoraan koulutusputkeen, josta valmistumisen jälkeen mentäisiin suoraan oman alan töihin. Keskeyttämistä harkitsevaa tai jo keskeyttänyttä voikin lohduttaa jo tieto siitä, ettei ole tilanteessaan yksin, varsinkin jos lähipiirissä ei ole muita koulutuksen keskeyttäneitä.

Oman tulevan ammatin päättäminen voi tuntua yhdeksäsluokkalaisesta liian isolta ja vaikealta päätökseltä, niin kuin se voi tuntua vielä lukion päättäneestäkin. Lisäksi suosituimpien alojen koulutuspaikoista on kova kilpailu, ja joskus oman unelman toteutumista on tavoiteltava kiertotietä. Ajan kuluessa mieli voi myös muuttua ja kiinnostavin ala voikin olla jotain ihan muuta kuin se, joka ensimmäisenä yhteishakulomaketta täyttäessä tuli mieleen. Onneksi kerran tehty valinta ei pakota jatkamaan samalla alalla loppuelämän ajan, vaan ammattia voi vaihtaa vaikka vielä aikuisenakin.

Katja Komonen on tutkinut ammatillisen koulutuksen keskeyttäneiden nuorten koulutuspolkuja. Hänen mukaansa koulutuksen keskeyttämisessä on usein kyse uuden koulutuksen aloittamisesta saman tien tai lyhyen tauon jälkeen. Sitä voidaan pitää korjausliikkeenä kohti onnistuneempaa ammatinvalintaa. Myös pidempään koulutuksen ulkopuolella olleet voivat löytää itselleen sopivan alan ja koulutusmuodon ja aloittaa opiskelun uudelleen – koskaan ei ole liian myöhäistä.

Koulutuksen keskeyttäminen ei siis tarkoita lopullista epäonnistumista, vaan parhaassa tapauksessa uutta alkua. Epäonnistumisista ja vastoinkäymisistä voi oppia, ja keskeytetystäkin koulutuksesta jää evääksi ainakin tieto siitä, minkälainen ala ja opiskelu itselle sopii – tai mikä ei ainakaan sovi. Sekin on arvokas tieto omaa paikkaa etsivälle. Keskeyttämistä kannattaa kuitenkin harkita tarkkaan ja miettiä valmiiksi seuraavaa askelta. Suunnitelma B olisi hyvä olla ainakin hahmottumassa, ja voi myös miettiä suorittaisiko kesken olevan tutkinnon sittenkin loppuun, jos uusi suunta ei ole vielä selvillä. Myös ”väärän” alan tutkinnosta voi olla yllättävän paljon hyötyä koulutuspaikan tai työn haussa.

Jos keskeyttämisajatukset tai uuden suunnan hakeminen tuottavat päänvaivaa, apua voi saada esimerkiksi oman koulun opinto-ohjaajalta, AKU-toiminnasta, Verkostotyöpajalta, Kestävät koulutus- ja uravalinnat –projektilta tai Silta-Valmenukselta. Myös Varustamon vertaisohjaajien kanssa voi pohtia omaa tilannetta ja tulevaisuutta. 

Sini, Varustamo