Hanna: Vertaisohjaajana opittua

Osallistuin keväällä 2012 toiseen vertaisohjaajakoulutukseen ja aloitin työt Varustamolla heti kesäkuun alussa. Kiinnostuin koulutuksesta, koska molemmat isosiskoni olivat jo sen käynyt ja he sanoivat työn olevan mukavaa ja hauskaa. Koulutus oli myös kiinnostava, koska siellä pääsi oppimaan toisia sosiaalisia medioita kuin Facebook esimerkiksi wordpress, gravatar, twitter, chatit. Olen aina pitänyt jonkinlaisesta ohjaamisesta ja sen takia vertaisohjaajakoulutus oli oiva kohde minulle, sillä siinä pääsin työstämään lisää ohjaajan roolia. Halusin päästä auttamaan toisia nuoria heidän erilaisissa ongelmissa, mutta kuitenkin enemmän opiskeluun liittyvissä aiheissa. Ajattelin hakiessani koulutukseen, että tästä on minulle tulevaisuudessakin hyötyä, koska haluaisin tehdä jonkinlaista ohjaajan työtä aikuisena. Vertaisohjaajan työssä pääsee itse luomaan erilaisia iskulauseita, ryhmiä, blogikirjoituksia, palveluita jne.. ja tämä oli se, joka sai minut innostumaan vielä enemmän koulutuksesta ja työstä: pääsen vihdoin luomaan itse asioita ja olla konkreettisesti mukana kaikessa muussakin ideoinnissa. Olin innoissani myös siitä, että pääsin tekemään töitä sosiaalisessa mediassa.

                                                     Facebook profiilini kuva.

Kun oikeiden töiden pariin pääsin kesäkuun alussa, olin ensiksi aivan pihalla, mitä täällä Varustamossa nyt sitten oikein tehdään. Tiesin, mitä vertaisohjaus on, mutta en osannut aluksi tehdä sitä käytännössä. Muutaman viikon jälkeen aloin päästä juoneen mukaan ja heinäkuussa työnteko alkoi olla jo helppoa. Ymmärsin, että viikoille oli pakko tehdä aina oma suunnitelma ja teema, jotta niitä ei tarvitsisi huolehtia jokaisen viikon alussa eikä tehtävien suorittaminen aiheuta kauheita päänvaivoja, kun oli jo laittanut muistiin, mitä pitää päivittää ja milloin. Välillä suunnitteleminen oli vaikeaa, mutta hyvässä työympäristössä ideointi oli hauskaa ja kekseliästä, tosin joinakin päivinä ideointi oli haastavaa, kun kekseliäisyys oli käytetty jo loppuun.

Työalueisiini kuului Irc-Galleria, Openchat ja Varustamon oma blogi. Välillä päivittelen myös Facebook-ryhmämme sivua erilaisilla perjantai kevennyksillä ja tietolinkeillä. Haastavin työ aluksi oli chatit, sillä siellä oli pidettävä keskustelua yllä, jos vieraileva chattaaja on hiljainen. Aluksi se oli vaikeaa, mutta pienen jännityksen jälkeen chattaaminen alkoi sujua paljon luontevammin. Irc-Galleriassa piti tehdä paljon kyselyitä, keskustelun aiheita ja blogimerkintöjä, mutta yleensä blogeihin laitettiin pieni johdanto Varustamo blogin uudesta kirjoituksesta ja linkki, jolla pääsi lukemaan uuden kirjoituksen. Varustamon blogiin sain vihdoin kirjoittaa blogipostauksia, sillä olen aina haaveillut kirjoittamisesta blogiin, tosin en haaveillut omasta blogista, sillä en jaksaisi enkä haluaisi kirjoittaa sitä yksin.

Varustamon työympäristö on mitä mainoin, sillä kaikki tulevat toimeen kaikkien kanssa ja yhteistyö pelaa todella hyvin. Kaikki kannustavat toisia ja auttavat ideoinnissa, jos jollakulla ideat eivät synny millään. Työtunnit sai päättää itse, kuinka paljon jaksaa ja haluaa tehdä tunteja, sillä niitä sai tehdä niin paljon kuin töitä vain riittää. Tämä oli hyvä asia, sillä sain sovittaa työajat ja vapaa-ajan, niin ettei kumpikaan kärsi.

Varustamon työpaikka on tuonut minulle lisää informaatiota sosiaalisesta mediasta uusista kuin vanhoistakin ja mitä kaikkea siellä voi ylipäänsä voi tehdä. Vertaisohjaajan rooli on tullut myös enemmän tutuksi: Hänen pitää olla ymmärtäväinen ohjattavia kohtaan ja yrittää samaistua heidän tilanteeseensa. Hänen pitää olla avulias ja auttaa ohjattavia parhaansa mukaan, sillä kaikki apu on tarpeen.

 Varustamolla on ollut mukavaa ja rentoa tehdä töitä ja olen saanut paljon ihania työkavereita!

Hanna, Varustamo