tiistai 27. marraskuuta 2012

Never leave without your brollie!


Kuvittele näkymä: Bussi pysähtyneenä englantilaisen moottoritien varteen. Horjahtelet kaltevalla pientareella ja toivot, että perästä savuavan bussin tilalle saapuisi pian uusi. Ryhmämatkalle kanssasi osallistuneet 38 arabiankielistä vaihto-opiskelijaa ympärilläsi polttavat tupakkaa, ottavat paljon valokuvia ja laulavat lämpimikseen. Koska olet Englannissa, pieni tihkusade yltyy nopeasti  rankkasateeksi. 


Retki kauniille Lake Districtinä tunnetulle alueelle Pohjois-Englannissa ei ollut sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Koko päivän jatkuneesta sateesta johtuen bussin ikkunat olivat niin huurussa, ettei maisemia nähnyt käytännössä ollenkaan. Olin osallistunut tälle yliopistoni järjestämälle päivämatkalle, koska, noh, vaihdossa ollessa kuuluu mennä ja tehdä. Siinä läpimärkänä ohi ajavia rekkoja laskiessani mielessäni käväisi väistämättä ajatus, oliko tämänkin kokemuksen saaminen niin kovin tarpeellista.

Mutta kun reissusta on nyt kulunut muutama päivä ja farkkuni ovat viimein kuivat, en vaihtaisi tuota hetkeä pois. Olen lähtenyt vaihtoon etsimään juuri näitä paljon puhuttuja kokemuksia, työntämään oman mukavuusalueeni rajoja laajemmalle ja keräämään tietoa, taitoja ja muistoja. Näiden ensimmäisten kahden kuukauden aikana mitä olen täällä Manchesterissa viettänyt, kaikenlaista on ehtinyt tapahtua.


Tältä näytti asuntolani pihaa-alue marraskuun puolivälissä. Ainakin silloin, kuin ei satanut.


Olen föönannut hiuksiani keittiössä käyttäen mikron ovea peilinä, sillä ensimmäisinä päivinä huoneessani ei ollut sähköjä. Olen eksynyt Manchesterin keskustassa, yliopiston kampuksella sekä kirjastossa. Olen oppinut hyödyllisiä sanoja kuten ”wellies” (kumpparit), ”brollie” (sateenvarjo) ja ”parathas” (intialainen ohut leipä, jonka suosikki curry-paikkani paistaa ihanan rapsakaksi). Osaan ryhmittyä junalaiturilla optimaalisesti niin, että todennäköisyyteni saada vaunusta istumapaikka on mahdollisimman suuri. Kun kassaneiti kysyy minulta: ”Are ya right my luv?”, en enää häkelly, vaan nyökkään hymyillen ja maksan ostokseni.

Vaihtovuottani on enemmän jäljellä kuin takana, enkä osaa kuvitella, mitä kaikkea on vielä edessä. Tavoitteenani on ainakin suoritua kunnialla esseiden kirjoittamisesta, löytää lisää mahtavia teehuoneita sekä tietenkin kartuttaa kielitaitoa. Aion osallistua uusille päivämatkoille ja reissata myös yksikseni. Ja kun joku päivä vielä palaan Lake Districtille, yritän olla kastumatta tai eksymättä.

Viisaus seinässä.


-Tuuli, Varustamon vertaisohjaaja
Opiskelijavaihto: Tampereen yliopisto -> University of Salford, Manchester.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti