Minun tarinani –juttusarjassa seuraamme erilaisia nuoria heidän poluillaan koulutus- tai työelämässä tai matkalla kohti omia tavoitteitaan. Tämä on toinen osa Marja-Leenan tarinaa, joka ensimmäinen osa julkaistiin viime viikolla.
"Nyt on alkanut kolmas vuosi Porissa, eikä sosionomin koulutus ole minua varten. Työharjoittelut ovat viimeistään todistaneet, etten osaa toimia sosiaalialan työtehtävissä. En jaksa leikittää lapsia, vaihdattaa vanhusten vaippoja ja lastensuojelulaitos vasta musersikin kaikki hyvät käsitykset sosiaalialasta. En kuitenkaan missään vaiheessa ole ollut luovuttamassa, koska luultavasti toivon käsitykseni muuttuvan ja ehkä jossain vaiheessa alkaisinkin kaveriksi sosiaalialan kanssa. Tulevaisuus näyttää mitä tulee käymään, mutta tällä hetkellä joku vetää minua edelleenkin sinne suuntaan mihin olisin halunnut jo yläasteen jälkeen. Koulua on jäljellä vielä puolitoista vuotta. Jospa sen jälkeen uskaltaisin tehdä sitä, mitä oikeasti haluaisin.
Tällä hetkellä pitäisi ruveta miettimään opinnäytetyötä, enkä ole päässyt ajatuksista puusta pitkälle. Harjoitusopinnäytetyösuunnitelman olen tehnyt liittyen koulukiusaamiseen, mutta oikeastaan koko aihe ei edes kiinnosta. En haluaisi tehdä huonoa työtä sen vuoksi, ettei aihe kiinnosta, mutta jos parempaa aihetta ei synny, pitää johonkin tyytyä. Olin kesän töissä vanhainkodissa ja vanhukset aiheena kiinnostaisi, mutta koska olen koulussa valinnut suuntautumisopinnoikseni sosiaalipedagogisen lapsi- ja nuorisotyön, en luultavasti voi valita siitä poikkeavaa aihetta. Joka tapauksessa työn pitäisi vuoden päästä olla valmis, eikä alku näytä lupaavalta.
Ei pitäisi valita koulutusta pelkän sellaisen ajatuksen mukaan, että johonkin kouluun on vain pakko päästä. Eikä senkään mukaan, mitä vanhemmat siitä ajattelevat. Mutta valinta on tehty toistaiseksi, ehkä puolentoista vuoden päästä valitsen uudestaan mutta sillä kertaa aion tehdä sen eri kriteereillä.”
Marja-Leenan tarina saa jatkoa vielä myöhemmin syksyllä. Silloin kuulemme kenties sen, onko Marja-Leenalla edelleen yhtä negatiiviset fiilikset koulutusalastaan ja onko uusia tulevaisuudensuunnitelmia jo mielessä...
"Nyt on alkanut kolmas vuosi Porissa, eikä sosionomin koulutus ole minua varten. Työharjoittelut ovat viimeistään todistaneet, etten osaa toimia sosiaalialan työtehtävissä. En jaksa leikittää lapsia, vaihdattaa vanhusten vaippoja ja lastensuojelulaitos vasta musersikin kaikki hyvät käsitykset sosiaalialasta. En kuitenkaan missään vaiheessa ole ollut luovuttamassa, koska luultavasti toivon käsitykseni muuttuvan ja ehkä jossain vaiheessa alkaisinkin kaveriksi sosiaalialan kanssa. Tulevaisuus näyttää mitä tulee käymään, mutta tällä hetkellä joku vetää minua edelleenkin sinne suuntaan mihin olisin halunnut jo yläasteen jälkeen. Koulua on jäljellä vielä puolitoista vuotta. Jospa sen jälkeen uskaltaisin tehdä sitä, mitä oikeasti haluaisin.
Tällä hetkellä pitäisi ruveta miettimään opinnäytetyötä, enkä ole päässyt ajatuksista puusta pitkälle. Harjoitusopinnäytetyösuunnitelman olen tehnyt liittyen koulukiusaamiseen, mutta oikeastaan koko aihe ei edes kiinnosta. En haluaisi tehdä huonoa työtä sen vuoksi, ettei aihe kiinnosta, mutta jos parempaa aihetta ei synny, pitää johonkin tyytyä. Olin kesän töissä vanhainkodissa ja vanhukset aiheena kiinnostaisi, mutta koska olen koulussa valinnut suuntautumisopinnoikseni sosiaalipedagogisen lapsi- ja nuorisotyön, en luultavasti voi valita siitä poikkeavaa aihetta. Joka tapauksessa työn pitäisi vuoden päästä olla valmis, eikä alku näytä lupaavalta.
Ei pitäisi valita koulutusta pelkän sellaisen ajatuksen mukaan, että johonkin kouluun on vain pakko päästä. Eikä senkään mukaan, mitä vanhemmat siitä ajattelevat. Mutta valinta on tehty toistaiseksi, ehkä puolentoista vuoden päästä valitsen uudestaan mutta sillä kertaa aion tehdä sen eri kriteereillä.”
Marja-Leenan tarina saa jatkoa vielä myöhemmin syksyllä. Silloin kuulemme kenties sen, onko Marja-Leenalla edelleen yhtä negatiiviset fiilikset koulutusalastaan ja onko uusia tulevaisuudensuunnitelmia jo mielessä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti