keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Minun tarinani: Rosan yllättävät vaiheet, osa 3


VAIHTOVUOSI


Lähdin vaihtoon 8.8.2009. Vietin kolme hurjaa päivää New York Cityssä muiden suomalaisten USA:n ja Kanadan vaihtareiden kanssa, jonka jälkeen hyppäsin lentokoneeseen, joka vei minut Pennsylvaniaan.
Rotary -järjestön vaihto-ohjelmaan kuuluu, että oppilaalla on vuoden aikana keskimäärin kolme perhettä. Tämä helpottaa perheiden löytämistä, kun ei tarvitse sitoutua kokonaiseksi vuodeksi. Lisäksi opiskelija pääsee näkemään erilaisia tapoja elää toisessa kulttuurissa.

Omat isäntäperheeni olivat ensimmäistä lukuunottamatta ihania. Ensimmäisessä perheessä kärvistelin kokonaiset kolme kuukautta, ennen kuin pääsin vaihtamaan etuajassa toiseen. Olimme äärimmäisen huono yhdistelmä. En saanut kulkea ulkona yksin, tai lähteä koulun jälkeen kaverilleni, ellei siitä oltu sovittu edellisenä päivänä etukäteen. Perheen äidin mielestä käyttäydyin huonosti ja epäkunnioittavasti, ja host-siskoni loukkaantui huomaamattani kaikesta mitä tein tai sanoin. Kavereita en ensimmäiseen kotiini koskaan kutsunut.

Toinen perhe sen sijaan oli täydellinen. Heidän kanssaan pääsin matkustamaan esimerkiksi Texasiin ja New Yorkiin. Host-isäni oli innostunut teatterista, ja pääsinkin katsomaan upeita musikaaleja hänen kanssaan (myös Broadwaylle!) Perhe oli juutalainen, joten sain tutustua sitä kautta aivan uudenlaiseen uskontoon, mikä oli mielenkiintoista ja kiehtovaa.


Tänä aikana aloin myös saada hyviä ystäviä high schoolistani. Tunnit koulussa kuluivat mukavasti, sillä kaikki koulussani olivat ystävällisiä. Koulun jälkeen saatoin mennä keskustaan kahvilaan tai mennä jonkun kaverini luokse kyläilemään. Olin myös saanut hyviä ystäviä toisista alueeni vaihto-oppilaista, joita näin aina kun vain pystyin. Vaikka olimme kasvaneet täysin erilaisissa kulttuureissa, olimme kuitenkin nuoria ja yhdessä kokemassa samaa seikkailua, mikä yhdisti meitä uniikilla tavalla.


Kolmannen host-perheeni vanhemmat olivat minua vain 7-9 vuotta vanhempia, joten äidiksi tai isäksi en heitä kokenut. Tulimme loistavasti toimeen. Host-isäni esimerkiksi osti kaupasta kaikkia erilaisia suklaamuroja kuultuaan, että olen hulluna suklaaseen. (Arvaatte varmasti, että lihoin vuoden aikana jonkin verran...) Heidän kanssaan pääsin käymään esimerkiksi Washington D.C.ssä ja Baltimoressa. Perheeseen kuului pieni poika, jonka puheesta en aluksi meinannut saada selvää, mutta pian korva oppi ymmärtämään myös lasten puhetta.
 
Palasin Suomeen kesäkuun puolessa välissä. Pidin läksiäisjuhlat kotonani, joista hyvästelin lohduttomana jokaisen vieraan peläten, ettemme enää koskaan näkisi uudestaan. Suomeen tultuani en ensin osannut puhua lainkaan omaa kieltäni. Lauseet tulivat ulos kiusallisina ja kirjakielisinä enkä muistanut joitain sanoja kuin englanniksi. Onneksi kieli palautui pian; viimeistään kotiinpaluujuhlissani, joissa näin jälleen kaikki ystäväni. Kukaan ei ollut unohtanut minua vuoden aikana!

Kaikki kuvat ovat omiani!
Pidin blogia koko vaihtovuoden ajan, lue lisää sieltä! :) http://rosaland.worpress.com

1 kommentti:

  1. Kuulostaa ihan mahtavalta kokemukselta :)
    -Terhi Varustamo

    VastaaPoista